Aukioloaikojen laajentaminen torjuttava
Vanhasen hallitus on tuomassa eduskuntaan esityksen kauppojen aukioloaikojen ”vapauttamisesta”. Edellisen kerran iso aukioloaikojen ”vapauttaminen” tehtiin keväällä 1997. Nyt esitettävän kaltaista laajennettua ”vapauttamista” puolestaan yritettiin edellisen kerran vuonna 2006, mutta esitys kaatui. Porvarihallituksen oloissa nähdään uusi tilaisuus jyrätä hanke läpi.
Kauppojen aukioloaikojen laajentamishanketta voisi pitää idiotismina, ellei kyse olisi suurten kauppaketjujen häikäilemättömästä operaatiosta reviirinsä laajentamiseksi ja pienten lähikauppojen ja erikoisliikkeiden tappamiseksi.
Palvelualojen ammattiliiton Pamin edustajisto suhtautui viime viikon torstain kokouksessaan kielteisesti kauppojen aukioloaikojen laajentamiseen, mutta antoi kuitenkin liiton johdolle valtuudet neuvotella työntekijöiden kannalta parhaasta mahdollisesta ratkaisusta, jos hallitus ja eduskunta päättävät aukiolosäännösten väljentämisestä.
Edustajiston omituisen päätöksen taustalla oli se, että Pamin ja työnantajia edustavan Suomen kaupan liiton neuvottelijat olivat päässeet saman päivän aamupäivällä yhteisymmärrykseen siitä, mitä kauppojen aukioloaikoja esitetään ja miten ”vapauttaminen” korvataan työntekijöille. Johto sai siis valtuudet jatkaa neuvotteluja aukioloaikojen ”vapauttamisesta” edustajiston kielteisestä kannasta huolimatta.
Edustajiston päätöksen toinen omituisuus oli se, että lopullinen päätösvalta aukiolosäännösten väljentämisestä jätettiin ilman muuta hallitukselle ja eduskunnalle Kyse on kuitenkin kaupanalan työntekijöiden, ei ministerien eikä kansanedustajien eduista. Edustajiston yksiselitteinen ei-päätös olisi ollut hallitukselle ja eduskunnalle aivan toisenlainen signaali kuin ei-kyllä-päätös.
Edustajisto totesi, että jos tai kun eduskunta joka tapauksessa päätyy aukiolon laajentamiseen, ovat työehtosopimuksessa ja palkkauksessa tapahtuvat tuntuvat muutokset välttämättömiä. Se nyt vielä puuttuisi, elleivät olisi. Mutta korvaavatko tuntuvatkaan parannukset sunnuntai-, ilta- ja yötyön ehtoihin aukioloaikojen ”vapauttamisesta” työntekijöille koituvia menetyksiä?
Pamin ja Suomen kaupan liiton alustavan sopimuksen mukaan kaupat saisivat olla auki myös sunnuntaisin ympäri vuoden tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta klo 12-18. Isänpäivän ja joulun välisenä aikana sunnuntaiaukioloa jatkettaisiin iltayhdeksään.
Alustavassa sopimuksessa hyväksyttäisiin myös alle 400 neliön kokoisten myymälöiden aukioloaikojen täydellinen ”vapauttaminen”, jolloin pienet kaupat saisivat olla auki ympäri vuorokauden.
Minkä ihmeen takia kauppojen pitäisi olla auki sunnuntaisin, ja vielä iltaan saakka, miksi kauppa-asioitaan ei ehdi hoitaa arkisin ja lauantaisin? Sitä ei kukaan pysty perustelemaan. Tutkimusten mukaan sunnuntain osuus viikon päivittäistavaraostoksista on noin neljä prosenttia. Ja kuka tarvitsee ympäri vuorokauden auki olevia pienkauppoja? Miten kuvitellaan, että jo nyt ylitöitä paiskivat pienkauppiaat jaksaisivat pyörittää kauppaa ympäri vuorokauden? Ja kuka näitä öisin auki olevia kauppoja suojaisi rikollisuudelta, ryöstelyltä ja humalaisilta?
Suomessa on viime aikoina jankutettu yhteisöllisyydestä. Miten käy kaupanhenkilöstön perheissä yhteisöllisyyden, kun siihen ei ole aikaa sunnuntaisinkaan? Entä yksinhuoltajamyyjien pienten lasten hoito, miten se järjestetään ja kuka sen maksaa?
Sitäkään ei ole tuotu esiin, että kauppojen sunnuntaiaukiolo luo paineet elintarviketeollisuudessa lauantaityöhön Tuoretuotteita jouduttaisiin valmistamaan myös lauantaisin, mikä taas automaattisesti nostaisi valmistuskustannuksia ja samalla hintoja. Myös kuljetukset, joukkoliikenne ja päivähoito jouduttaisiin viilaamaan sunnuntaiaukioloa palveleviksi.
Pötypuhetta taitaa olla sekin, että kaupan aukioloaikojen ”vapauttaminen” lisäisi kilpailua, takaisi arvonlisäveroalennuksen siirtymisen ruoan hintoihin ja työllistäisi lisää ihmisiä.
Kilpailu päinvastoin vähenisi. Kilpailua kävisivät suunnilleen samoin hinnoin markettiketjut pienten kauppojen jäädessä jalkoihin. Aukiolon ”vapautus” ei tarkoita, että kaikki kaupat pitäisivät ovia auki. Käytännössä auki ovat ne, joille se kannattaa tai joilla on rahkeissa varaa.
Asiakkaiden määrä tai käytettävissä olevat rahat eivät lisääntyisi, vaikka kaupat olisivat auki 24 tuntia vuorokaudessa. Lisäkulut siirtyisivät väistämättä asiakkaiden maksettaviksi. Ruokaveroale on vedetty täkynä mukaan keskusteluun muiden perusteluiden puutteessa.
Työntekijöiden sunnuntain tuplapalkka olisi merkittävä lisäkustannus kaupoille, minkä vuoksi kaupat todennäköisesti supistaisivat sunnuntain miehityksen minimiin. Osa-aikatyö lisääntyisi
Kauppojen aukioloaikojen ”vapauttamisessa” on yksinkertaisesti kyse kaupan keskusliikkeiden luomasta harhasta, että kuluttaja haluaa kaupan olevan auki myös sunnuntaisin.
ERKKI SUSI
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
