EU:n köyhyysrajalle on vielä pitkä matka
Euroopan Unionin köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen teemavuosi oli ja meni. Huomasiko kukaan? Hervantalainen eläkeläinen ja Tapaturma- ja sairausinvalidien liiton aktiivi Irmeli Saarijärvi muistuttaa, että valtaosa Suomen eläkeläisistä elää EU:n virallisen köyhyysrajan eli 1200 euron alapuolella.
– Jyrki Kataisen ja muiden ministerien hehkuttama 685 euron takuueläke ei kata edes vuokrien, sairauskulujen ja muiden välttämättömien menojen jo tapahtuneita korotuksia. SKP:n aloitteen vaatimus 900 euron perusturvasta olisi iso askel eteenpäin, jolloin jotain jäisi eläkeläiselle itselleenkin, sanoo Saarijärvi.
Hän ihmettelee, miksi tässä asiassa ei oteta todesta EU:n omia köyhyyskriteereitä, vaikka muuten direktiivejä noudatetaan pilkuntarkasti.
Eläkeläisten verotus on kovempi kuin työssäkäyvien, pääomatuloilla elävien verotuksesta puhumattakaan. Suoran veron lisäksi eläkeläisiä rasittavat kulutusverojen kasvu, palvelumaksujen korotukset ja erilaiset piiloverot.
– Kun puolisoni kävi viime vuonna rutiiniluontoisessa syöpätutkimuksessa, tutkimus oli ilmainen. Tänä vuonna sama tutkimus maksoi 27,40 euroa. Ilmainen perusterveydenhoito pitää olla yksi keskeinen tavoitteemme, se on minun ja monen muun eläkeläisen, vammaisen ja vanhuksen vaatimus.
Irmeli Saarijärvi muistuttaa, että riittävä eläke on myös Suomen rikkaudet luoneiden nykyisten eläkeläisten kunnioituksen ja ihmisarvon asia. Rikkailla ei ole oikeutta pelata niillä rahoilla pörssissä.
– Ihan välttämättömän toimeentulon lisäksi rahaa tarvitaan myös elämän pieniin iloihin, kuten teatteriin, kampaajalle ja matkoihin. Se on oikeus ja kohtuus. Mutta kohta ei ole enää kuntien vanhainkotipaikkoja, vaan yksityistä ”tehostettua palveluasumista”, jolla ryöstetään viimeinenkin euro vanhuksilta ja jopa heidän omaisiltaan, sanoo Irmeli Saarijärvi.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kotimaa
Tampereen yliopiston tutkija Pentti Raittila käsitteli työväenlehdistön sisäisiä ristiriitoja Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran kesäseminaarissa. Hämeen Yhteistyön toimitus kamppaili 1960–70-luvuilla journalistisen itsenäisyyden ja puolueuskollisuuden välillä, mikä johti ideologisiin törmäyksiin ja toimituksen kriisiin.
Antimilitaristit kokoontuivat Laukaan Nammo-tehtaan porteille protestoimaan suomalaisen aseteollisuuden osuutta Gazan sotaan. PATRIArkaatti Palasiksi -ryhmä sulki tehtaan rahdin kuljetusväylän ja syytti Nammoa palestiinalaisten kansanmurhasta hyötymisestä. Mielenosoittajat vaativat Suomen asekauppojen lopettamista ihmisoikeuksia rikkovien maiden kanssa sekä radikaalia muutosta maan asepolitiikkaan.
Kun pääoma vie huollot ulkomaille ja osingot ajavat turvallisuuden edelle, jäävät työläiset puristuksiin – entinen Finnairin asentaja Ari Hautala kertoo, miten ammattiylpeydestä tuli globaalin halpatyökilvan sivutuote. Työväenluokan ääni on vaiennettu neuvottelupöydissä, mutta kone ei lähde ennen kuin ammattimies sen hyväksyy. Kysymys kuuluu: kuka lopulta määrää, milloin työ on tehty – markkinat vai työntekijä?
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.