EU:n talouspolitiikka perustuu valheille

Joukko arvostettuja ranskalaisia taloustieteilijöitä ja yhteiskuntatutkijoita (mm. Centre national de la recherche scientifiquen Philippe Askenazy, André Orléan sekä Ranskan Attacin Thomas Coutrot) tyrmää voimakkaasti Euroopan unionissa harjoitetun talouspolitiikan. Viime vuoden lopulla julkaistussa laajassa manifestissa he esittävät kymmenen yleisesti hyväksyttyä mutta valheellista myyttiä, joille EU-maissa harjoitettu talouspolitiikka perustuu.

Valheet ovat pitkälle samoja, joita Katainen, Kiviniemi ja kumppanit ovat henkseleitä paukutellen toistaneet myös meillä Suomessa.

Valhe #1: Rahoitusmarkkinat toimivat tehokkaasti

1970-luvun lopulla syntyi käsitys, että mahdollisimman vapaat rahoitusmarkkinat ovat tae sille, että pääoma hakeutuu tehokkaasti kaikkein tuottavimmille aloille. Tämä perustuu väärälle oletukselle, että tavaratuotannossa esiintyvät kapitalismin lainalaisuudet voisi siirtää sellaisinaan finanssimarkkinoille. Päinvastoin tuloksena on ollut entisestään epävakautta kasvattava, holtiton finanssikeinottelu, joka on viimeisen 20 vuoden aikana tuottanut talouskuplia ympäri maailmaa.

Valhe #2: Rahoitusmarkkinat edesauttavat talouden kasvua

Rahoitusmarkkinoiden roolin kasvu on nostattanut tuotto-odotukset taivaisiin. Yritysten tehtävä on entistä enemmän vain voiton tahkoaminen osakkeenomistajille, jotka vaativat 15-25 prosentin tuottoa sijoitetulle pääomalle. Tämä on Suomessakin johtanut elinkelpoisten tuotantolaitosten alasajoon ja henkilöstön irtisanomisiin. Järjettömät tuotto-odotukset tekevät myös uusista investoinneista kannattamattomia.

Valhe #3: Markkinat osaavat arvioida oikein valtioiden maksukykyä

Kapitalismin kannattajat väittävät, että markkinat osaavat arvioida oikein eri valtioiden talouden tilaa ja säätää korkotasoa ja luottoluokituksia riippumattomasti. Paitsi että talouden tilan arviointi ei suinkaan ole neutraalia, vaan luottoluokituslaitokset itse toiminnallaan vaikuttavat siihen, miten markkinat suhtautuvat eri valtioihin. Näin laitokset luovat itse epävakautta markkinoille ja edesauttavat ennustamansa talouskriisin syntyä ja syvenemistä.

Valhe #4: Julkisen sektorin nopea velkaantuminen johtuu tuhlaamisesta

Euroopan valtioiden julkisen sektorin velkaantumisen takana ei ole yletön tuhlaaminen vaan verokertymän romahdus, joka on osittain johtunut laimeasta talouskasvusta ja osittain politiikasta, jota ranskalaistutkijat kutsuvat "fiskaaliseksi vastavallankumoukseksi". Tämä tarkoittaa käytännössä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tehtyjä verohelpotuksia niin rikkaiden kuin yritysten verotukseen.

Valhe #5: Julkista sektoria on leikattava, jotta velkaantuminen saadaan kuriin

Julkisen sektorin velkaantuminen poikkeaa merkittävästi yksityisen ihmisen tai kotitalouden velkaantumisesta. Vaikka velkaantuminen johtuisikin julkisen sektorin kasvamisesta, ei sen leikkaaminen välttämättä pysäytä velkaantumiskierrettä. Päinvastoin, julkisen sektorin investoinneilla ja tulonsiirroilla on suuri merkitys talouden kasvun ja elpymisen kannalta. EU-maat ovat paljolti riippuvaisia maiden keskinäisestä kaupasta. Mikäli koko EU:ssa leikataan julkista sektoria ja palkkoja, hiipuu kysyntä ja ajaudutaan entistä syvempään kriisiin.

Valhe #6: Julkisen sektorin velka jää lastemme maksettavaksi

Edelleen: kotitalouksien velkaantuminen ei ole sama asia kuin julkisen sektorin. Julkinen velka on ennen kaikkea tulonsiirtoa veronmaksajilta pääomanomistajille. Taustalla on jälleen rikkaiden hyysääminen verotuksella: hyvätuloisille kertyy kevyen verotuksen myötä enemmän rahaa, joka on voitu edelleen lainata valtiolle, joka joutuu velkamäärän kasvaessa leikkaamaan julkista sektoria ja alentamaan veroja, jotta talous pyörisi ja niin edelleen. Tätä noidankehää kutsutaan "jättipotti-efektiksi": rikkaat rikastuvat samalla kun köyhiltä leikataan ne vähätkin.

Valhe #7: Meidän on palautettava rahoitusmarkkinoiden luottamus talouteemme, jotta voimme vähentää velkaantumistaakkaa

Rahoitusmarkkinoiden valta on kasvanut yhtä aikaa niiden vapauttamisen myötä. EU:ssa rahoitusmarkkinoiden valta on kirjattu perussopimuksiin, jotka kieltävät keskuspankkeja suoraan rahoittamasta maita. Maastrichtin sopimuksella Suomikin on alistettu vapaiden rahoitusmarkkinoiden mielivallan alle, anelemaan kapitalistien luottamusta. Mutta onko tämä välttämätöntä tai edes tarpeellista?

Valhe #8: EU edistää eurooppalaista hyvinvointivaltiota

Euroopassa on olemassa erityyppisiä hyvinvointivaltioita. EU:n politiikka puolestaan on avoimesti rakentamassa vapaiden markkinoiden ja hyvinvointia polkevan politiikan Eurooppaa. Yhdentymiskehitys on voimistanut uusliberalismin tunkeutumista jokaisen EU:n asukkaan elämään. "Ihmisten Eurooppa" on jäänyt puheen tasolle, kun taas kilpailu ja pääomat jylläävät.

Valhe #9: Yhteisvaluutta euro suojelee meitä kriisiltä

Yhteisvaluutta euron piti olla EU:n kilpi kansainvälisiä talouskriisejä vastaan. Kapitalistien järjen mukaan nykykriisistäkin olisi pitänyt selvitä paremmin kuin USA tai euron ulkopuolelle jättäytynyt Iso-Britannia. Sen sijaan matala talouskasvu ja euroalueen sisäiset erot ovat päinvastoin edesauttaneet keinottelua, syventäneet talouskriisiä ja levittäneet talouden kuritarpeen miltei kaikkiin euromaihin. Ranskalaistutkijoiden mukaan taustalla on tapa, jolla Euroopan talousalue alunperin luotiin: se ei edistänyt talouskasvua, vaan loi tilanteen, jossa sama makrotaloudellinen politiikka pakotettiin kaikkialle kunkin maan omasta taloustilanteesta välittämättä.

Valhe #10: Kreikan talouskriisi vie meidät kohti solidaarista ja talouttaan hallitsevaa EU:ta

Päinvastoin, kriisi luo pääomaeliitille ja unionin teknokraateille tilaisuuden harjoittaa totaalista shokkihoitoa, jolla jatkaa uusliberalistista talouspolitiikkaa. Projektilla tuskin on menestymisen eväitä, sillä esimerkiksi esitetyt julkisen sektorin leikkaukset estävät EU-maita investoimasta sekä kipeästi tarvittavaan hyvinvointivaltioon että uusille teollisuuden aloille, kuten uusiutuvaan energiaan. Riippuvuus kriisin aiheuttaneista rahoitusmarkkinoista ei myöskään jatkossa näillä tempuilla vähene.

atterres.org