Eurojust-sopimus ja kidutus
Suomalaisissa tiedotusvälineissä ja eduskunnassa syntyi marraskuun lopussa hetkeksi melkoinen poliittinen myrsky Hollannin Haagissa sijaitsevan EU:n syyttäjäviraston Eurojustin ja Yhdysvaltain välille solmitun tietojenvaihtosopimuksen johdosta. Mainitun sopimuksen avulla Yhdysvallat ja EU pääsevät entistä helpommin käsiksi sellaisiin toistensa tietoihin, jotka liittyvät vakavien rikosten tutkintaan ja niiden tekijöihin. Sopimusta on perusteltu terrorismin torjunnan tarpeella.
Keskustelun laukaisi liikkeelle Helsingin Sanomissa 26.11. ollut toimittaja Jukka Harjun laaja kirjoitus, jossa todettiin, että mainittu sopimus (ns. Eurojust-sopimus) ei ota riittävästi (ei oikeastaan lainkaan) huomioon Yhdysvalloissa juuri äskettäin voimaan tullutta Military Commissions Act (MCA)-lakia, jonka perusteella terroristijahdissa voidaan ottaa käyttöön erityiset sotilastuomioistuimet.
MCA on Suomessa nimetty kevytkidutuslaiksi, jonka avulla Yhdysvallat pyrkii kiertämään Geneven sopimuksen kidutusta kieltävät määräykset. Yhdistyneenä nyt solmittuun Eurojust - sopimukseen syntyy vaara, että EU:n alueelta luovutetut tiedot saattavat viedä jopa syyttömiä ihmisiä kidutettaviksi tai muuten epäinhimillisiin olosuhteisiin.
Ministerit ja eduskunta ulkona?
Mainitussa HS:n kirjoituksessa todettiin, että oikeusministeri Leena Luhtanen ja sisäministeri Kari Rajamäki olisivat hyväksyneet Eurojust-sopimuksen EU:n edustajina (Suomihan on EU:n puheenjohtajamaa) Washingtonissa marraskuun alussa pidetyssä tapaamistilaisuudessa. Sekä Rajamäki että Luhtanen ovat sittemmin julkisuudessa kiistäneet, että heillä varsinaisesti olisi ollut mitään tekemistä Eurojustin ja Yhdysvaltain oikeusministeriön välisen sopimuksen valmistelussa.
Asia herättää kuitenkin kiusallisia lisäkysymyksiä, joihin ministeri Luhtanen on joutunut vastaamaan mm. eduskunnan kyselytunnilla ja suuressa valiokunnassa. Kysymyksistä olennaisin on, kuinka Suomen eduskunta on voitu sivuuttaa täydellisesti Eurojust-sopimuksen sisällön käsittelystä. Lisäkysymyksenä voisi esittää, että voivatko erilaiset EU:n virastot kuten Eurojust tehdä ulkovaltojen kanssa kansalaisten perusoikeuksia koskevia valtiotason sopimuksia kokonaan kansallisten parlamenttien ja hallitusten "selän takana"?
Eduskunnan suuri valiokunta teki joulukuun alussa päätöksen selvittää Eurojust-sopimuksen tekotavan ja sisällön. Nähtäväksi jää mitä noista selvityksistä lopulta jää käteen. Tehtyä sopimusta niillä tuskin saa tekemättömäksi......
SEPPO RUOTSALAINEN
Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori ja sosiaalipolitiikan tutkija.