Fasismia kaduilla ja kabineteissa

Italian fasistit muodostivat Mussolinin johdolla oikeistolaisen poikkeustilahallituksen vuonna 1922. Saman tien ryhdyttiin Italiassa sorvaamaan ”yhteiskuntasopimusta”, jonka tarkoituksena oli muodostaa yhtenäinen, kilpailukykyinen ja menestyvä kansakunta, joka pystyy kukistamaan sekä sisäiset että ulkoiset uhat. Tämä merkitsi muun muassa vasemmiston ja ay-liikkeen vallan murskaamista sekä yksityistämisen ja markkinoiden vapauden lisäämistä – tiukentuvan valtiovallan suojeluksesta tietysti. Parissa vuodessa Italia luisui täyteen diktatuuriin. Maan varakkaalla eliitillä ei ollut missään vaiheessa valittamista.

Vertailu ensimmäisen maailmansodan jälkeisiin tapahtumiin voi tuntua kaukaiselta, mutta jotain samaa on nykyisen SSS-hallituksen politiikassa. Yhteiskuntasopimus on valheellisesta nimestään huolimatta täyttä pakkovaltaa, kiristystä, jolla pyritään kuvitellun yhteisen edun nimissä leikkaamaan hyvinvointivaltiota ja palkkoja sekä laittamaan ay-liike ruotuun. Tästä hyötyy rikkain eliitti.

Sipilän hallituksen talousfasistiset opit on omaksuttu Euroopan unionista, jossa demokratialla on pyyhitty pöytää siitä asti kun se uhkasi asettua finanssipiirien voittojen kasautumisen esteeksi. Kesän piinapenkissä puristunut Kreikka ”vapautettiin” talouspoliittisesta itsenäisyydestä ja alistettiin käytännössä EU-EKP-IMF-troikan protektoraattialueeksi. Leikkaus- ja kurjistamispolitiikkaa jatketaan, vaikka sen autuuteen eivät usko enää kuin EU-johtajat.

Suomi on totta tosiaan Kreikan tiellä. Ei niin kuin maamme johto ja elinkeinoelämä valehtelee, että julkinen velkaantuminen tai talouden tila muutenkaan olisi niin huonolla tolalla. Sen sijaan Suomessa harjoitettu politiikka komppaa Kreikkaa. SSS-hallitus on jo tehnyt miljarditolkulla leikkauksia ja lisää on luvassa, mikäli ”yhteiskuntasopimusta” ei synny.

Perussuomalaisten rooli leikkauspolitiikan ajajana on jäänyt pahasti puolueen liepeillä vellovien kohujen varjoon. Soini ja kumppanit ovat innolla mukana kansaa kurittavassa hallituksessa, vaikka vaaleja ennen nuotit olivat tyystin toiset. Onkin mielenkiintoista seurata, mitä keskustelua hallituspolitiikasta käydään viikonloppuna Turussa järjestettävässä perussuomalaisten puoluekokouksessa – vai vedetäänkö keskustelut sivuraiteille keskittymällä äärivasemmiston, ”suvaitsevaiston”, median ja maahanmuuttajien syyttelyyn kuten tähän asti.

Samaan aikaan kuria kiristetään. Hallitus pyrkii siirtämään tuomiovaltaa oikeusistuimista poliiseille. Myös sakkoihin on tulossa tuntuvia korotuksia.

Ei ole ihme, jos fasismi tulee uusnatsien väkivallan myötä kaduille, kun sen salonkikelpoinen versio on hyväksyttävä politiikan tekemisen muoto Euroopan unionin ja Suomenkin kabineteissa. Kuten Kommunistinen nuorisoliitto omassa kannanotossaan toteaa, kapitalisteille äärioikeisto on oiva ja tietyin väliajoin tarpeellinenkin kumppani.

Fasismia ja alistamista on vastustettava joka puolella. Leikkauspolitiikan ja ”yhteiskuntasopimuksen” vastustaminen on samalla vastalause niin fasismille kuin rasismille, jotka ovat rakenteellisina ongelmia osa laajempaa kapitalistista järjestelmää.