Suomen uuden EU-selonteon mukaan hallitus aikoo jatkaa kapitalistien tukemista kannattaen toisaalta EU:n liittovaltiokehitystäkin.

Hallitus kannattaa edelleen EU-sääntelyn ja sisämarkkinoiden rasvaamista ja pankkiunionin ja kalliin kriisinratkaisujärjestelmän rakentamisen jatkamista verovaroin. Jäsenvaltioitten itsenäisen talouspolitiikan supistamiseen hallitus alistuu euroalueen talouskasvun edistämiseksi. EU:n vanhan perusarvon, vapaaseen kilpailuun perustuvan markkinatalouden eli kapitalismin edistäminen ja tukeminen on hallituksen päätavoite EU-politiikassaan, aivan EU-komission tapaan, kuten kuuliaisen oppipojan tuleekin.

Tosin samassa lauseessa mantran tavoin kuulutetaan kasvun tarpeellisuutta ja työllisyyden parantamista, mutta milläpä sitä EU-alueen kasvua tehdään, kun ensisijaisesti annetaan kapitalistien vapaan kilpailun nimissä kiihtyvällä tahdilla lopettaa työpaikkoja tai siirtää niitä halvempiin maihin EU:n ulkopuolelle tai EU:ssa sen köyhimpiin kolkkiin ja kielletään julkista valtaa perustamasta uutta tuotantoa ja uusia työpaikkoja, jotta ne eivät kilpailisi yksityisyrittäjien kanssa.

Kaiken lisäksi työllistämisen kannalta kritiikittömästi halutaan tukea ”eurooppalaisten yritysten siirtymistä arvoketjussa ylöspäin kohti entistä tuottavampia toimialoja ja toimintoja”. Käytännössä se tarkoittaa siirtymistä teollisuuspolitiikassa entistä vähemmän työvoimaa työllistävään toimintaan eli työttömyyttä lisäävän politiikan harjoittamista. Tähän liittyy myös digitaalisen sektorin tukeminen, joka osaltaan lisää työttömien määrää.

Vapaakauppasopimus lisää työttömyyttä Euroopassa

EU:n ja USA:n laajalla vapaakauppahankkeella selonteko katsoo olevan merkittäviä vaikutuksia Euroopan työllisyyteen ja talouskasvuun. Niin varmasti, mutta päinvastoin, se lisäisi Euroopan työttömyyttä ja auttaisi amerikkalaisten kapitalistien pullistumista ja eurooppalaisten syrjäyttämistä.

Kaunista sananhelinää joukkoon lisätäkseen selonteko vaatii oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen varmistamista koko unionissa, vaikka oikeampaa olisi ollut vaatia sen varmistamista ja toteuttamista Suomessa. Suomessa on parinkymmenen vuoden ajan riisuttu oikeusvaltiota olan takaa ja päästy siihen kuuluisaan kahden kerroksen väen tilanteeseen, ettei tavallisella kansalaisella ole mahdollisuuksia oikeudellisten keinojen käyttöön. Asianajo on niin kallista, valtio pihtaa oikeusavun antamisessa, muutoksenhakumahdollisuudet on valtaosalta leikattu pois ja rikosoikeudessakin ratkaisuvalta käytännössä on siirretty syyttäjille ja estetty syytettyjen tehokas puolustautuminen prosessuaalisilla säännöksillä. Tuntuu irvokkaalta vaatia oikeusvaltiota muualle Eurooppaan, kun omassa maassa se on riisuttu joksikin muuksi.

Suur-Saksan poliitikkojen jalanjäljissä Kataisen hallitus tosissaan liputtaa EU:n liittovaltiokehityksen puolesta. Sama kaiku on hallituksen askelten; kun itse ei kykene valtion asioita hoitamaan, antaa mennä loputkin EU:n lihamyllyyn.