Hallituksen toimittava aktiivisesti Tobinin veron puolesta

Alkuperäinen kirjoittaja: &Nbsp;

Valtiovarainministeriön tuore selvitys Tobinin verosta on Kehitysyhteistyön
palvelukeskuksen Kepan mielestä asenteellinen eikä sitä pitäisi
käyttää hallituksen jatkotoimien pohjana.

”Selvitys on yksipuolinen ja täysin riittämätön
poliittisen päätöksenteon pohjaksi. Tobinin veron selvittelyä
on jatkettava laajemmalta pohjalta, eikä sitä saa jättää
muutaman uusliberalistisen talousteoreetikon varaan. Myös Suomen hallituksen
on toimittava aktiivisesti veron saamiseksi EU:n agendalle”, sanoo
Kepan toiminnanjohtaja Folke Sundman.

Kepa julkaisi viime maanantaina VM:n selvitykselle vastaselvityksen ”Vapaus
verottaa, vastaselvitys pääomaliikkeiden seurauksista ja niiden
hallinnasta”, jonka on kirjoittanut Nottingham Trent yliopiston apulaisprofessori
Heikki Patomäki.

Taloustieteilijä James Tobin esitti 1970-luvulla ajatuksen valuuttakeinottelun
rajoittamisesta veron avulla. Tobin mukaan keinottelijoiden halu pelata
heikkoja valuuttoja vastaan heikkenisi, jos mahdollisia voittoja verotettaisiin.
Kansantalouksia niin Euroopassa kuin Aasiassakin 1990-luvulla heilutelleiden
valuuttakriisien seurauksena keskustelu Tobinin verosta on kiihtynyt. Myös
Suomeen ollaan parhaillaan perustamassa Ranskasta alkunsa saanutta Attac-verkostoa,
joka ajaa muun muassa Tobinin veron käyttöönottoa.

Pane uusliberalistit asialle…

VM:n työryhmä selvitti pääomaliikkeiden verotusta
viime syksynä. Ryhmä tehtävänanto ja kokoonpano rajattiin
kuitenkin niin kapeaksi, että se päätyi suosittelemaan Tobinin
veron hylkäämistä. Kepan mukaan ryhmä on pikemminkin
esittänyt uusliberalistisen taloustieteen tulkinnan Tobinin verosta
kuin käyttökelpoisen toimintasuunnitelman.

— Luja usko ilman hyviä perusteita on ongelmallinen lähtökohta
poliittisille suosituksille. Ministeriön asiantuntijaryhmän selvitys
on sisällöllisesti heikko. Taustalla on teoria maailmanhistoriasta,
jonka mukaan kaikki muutokset kohti uusliberaalia globaalia taloutta ovat
olleet väistämättömiä ja positiivisia, sanoi Heikki
Patomäki.

Patomäen mukaan kyse ei ole tutkimuksesta vaan ryhmän mielipiteestä,
joka perustuu siihen uskoon, että ns. oikeaoppinen talousteide on aina
oikeassa. Selvitys perustuu helppoon retoriikkaan ja virhepäätelmiin
sekä pyrkii siirtämään todistamisen taakan nille, jotka
ovat sen kanssa eri mieltä. Asiantuntijaryhmä myös leimaa
Tobinin veron kannattajia ja sillä on taipumusta kehäpäätelmiin.
Se olettaa asioita, jotka eivät ole tosia edes teoriassa, kuten oletus
valuuttamarkkinoiden ja pääomaliikkeiden rationaalisuudesta.

Vakaus, tehokkuus, oikeudenmukaisuus, demokratia

Verosta olisikin Kepan mukaan kirjoitettava uusi, laaja-alaisempi selvitys,
ennen kuin hallitus alkaa pohtia kantaansa veromalliin. Talouspoliittinen
ministerivaliokunta käsitellee selvitystä helmikuun aikana.

Patomäki osoittaa vastaselvityksessään kohta kohdalta,
miksi ns. ortodoksinen talousliberalismi ei ole oikeassa ja miksi Tobinin
veroa tarvitaan. Vastaselvitys on luettavissa internetissä sivulla
www.kepa.fi/pressi/.

— Oikein toteutettuna Tobinin vero lisää taloudellista vakautta
ja tehokkuutta. Koska kaikki perusteet eivät mahdu ”taloustieteellisen
näkökulman” sisälle, on tarpeen keskustella myös
demokratiasta ja oikeudenmukaisuudesta. Vapaus verottaa kansainvälisiä
pääomaliikkeitä on oikeudenmukaisemman globalisaation edellytys,
Patomäki sanoi vastaselvityksen julkistamistilaisuudessa.

Tarvitaan edelläkävijämaita

Folke Sundman muistutti puheenvuorossaan, että Tobinin veroa vastaan
on esitetty kolmenlaisia vasta-argumentteja: ensiksikin, että vero
on huono, toiseksi, että se on mahdoton teknisesti toteuttaa, ja kolmanneksi,
että sillä ei ole riittävästi kannatusta. Vastaselvityksessä
käsitellään kaikkia näitä vasta-argumentteja. Patomäki
puuttui julkistamistilaisuudessa myös jälkimmäisiin vasta-argumentteihin.

Pääomaliikkeiden verottamisen kiivaimmat vastustajat ovat Yhdysvallat
ja Britannia. Siksi hanke ei Patomäen mukaan voi edetä YK:n tai
olemassaolevien kansainvälisten rahoituslaitosten kautta. Sen sijaan
asiasta kiinnostuneiden maiden tulisi perustaa uusi kansainvälinen
sopimusjärjestely, johon ne kutsuisivat kaikki muut liittymään
mukaan.

Patomäen mielestä vero astuisi voimaan, kun siihen on tullut
mukaan esimerkiksi 30 maata, jotka edustavat viidennestä maailman valuuttamarkkinoista.

— Tämä muuttaisi poliittisia asetelmia ja loisi momentumin
muidenkin maiden liittymiselle. Teknisesti tämä on täysin
mahdollinen etenemistapa, ja poliittisesti ainoa realistinen mahdollisuus.
Suomi voisi olla yksi edelläkävijämaista.

— Tarvitaan konkreettinen käytännössä toteutettavissa
oleva utopia, joka luo toivoa ja ohjaa poliittista toimintaa. Demokraattisesti
toteutettu Tobinin vero on utopia, joka luo toivoa ja on käytännössä
toteutettavissa. (ES)

”Tobinin vero vakauttaa ja pienentää vakuuttamarkkinoita,
vähentää lyhytjänteistä poikkikansallista sijoitustoimintaa
ja siten rahoitusmarkkinoiden valtaa yli tuotannollisen toiminnan ja valtioiden
talouspolitiikan.

Spahnin kaksitasoinen vero vakauttaa paremmin kuin yksinkertainen transaktiovero.
Molempia voidaan tukea säätelytoimenpiteillä, jotka rajoittavat
rahoitusinnovaatioita ja spekulatiivisia mahdollisuuksia.”

”Tobinin mukaan valuutanvaihtoveron keskeinen tavoite on lisätä
kansallisen talouspolitiikan autonomiaa. Tobinin mielessä on ennen
kaikkea korkotason säätely. Koska kansalliset taloudet kehittyvät
myös globalisoituneessa maailmassa eri tavoin, pitää valtioiden
talouspolitiikassa olla riittävästi liikkumavapautta. Pääoman
’supertehokas’ liikkuminen maasta toiseen rajoittaa korkopoliittista liikkumatilaa.
Siksi on tarpeen ’heittää hiekkaa rattaisiin’ ja asettaa vero
kaikelle valuutanvaihdolle.”

”Sikäli kun Tobinin veroa perustellaan oikeudenmukaisuuden
ja demokratian vaatimuksilla, on Tobinin veroa hallinnoivasta organisaatiosta
tehtävä demokraattisempi kuin mistään tähänastisesta
kansainvälisestä organisaatiosta. Myös Tobinin veron tuottojen
kohdentaminen vaatii läpinäkyvyyttä ja riittävän
demokraattista päätöksentekoa. Näin valuutanvaihtovero
avaa kysymyksen globaalista demokratiasta — ja, toisin päin, mahdollisuuden
demokratisoita globalisaatiota.”

(Otteita Heikki Patomäen vastaselvityksestä)