Helsingin vammaiskuljetus saa ankaraa arvostelua

Alkuperäinen kirjoittaja: Thomas Micklin

– Ennen saattoi soittaa kuljetuksen itselleen vaikka suoraan taksitolpalta
ilman sen kummempaa varallaoloaikaa. Nyt pitää pahimmillaan tilata
kuljetuksensa jopa 16 tuntia etukäteen, ja myös paluukyytien järjestäminen
on entistä hankalampaa, kertoo Helsingin Malmilla asuva

Arto Lindqvist

,
57.

Lindqvist joutuu cp-vammansa takia käyttämään pyörätuolia
jos liikkuu vähänkin laajemmalla säteellä kuin kotinsa
neljän seinän sisäpuolella. Kun hän lähtee asumansa

Diakonissalaitoksen

Malmin palvelutalon ulkopuolelle, tarvitaan pyörätuolin
takia myös autokyyti.

Lindqvistin invaliditeettiasteeksi on määritelty 85 prosenttia.

– Tosin kumma kyllä sosiaalivirasto on saanut päähänsä,
ettei pyörätuolini ole kokoontaittuvaa mallia, joten se merkitsee,
etten saa käyttää tavallista taksia vaikka se minulle hyvin
riittäisi, vaan joudun käyttämään invataksia, jonka
saanti on jo paljon vaikeampaa, Lindqvist ihmettelee.

Todellisuudessa hänen pyörätuolinsa siis

on

kokoontaittuvaa
mallia. Virhettään sosiaalivirasto ei kuitenkaan näytä
saavan korjatuksi, vaan Lindqvist joutuu siis turhanpäiten käyttämään
invataksia, jotta saisi matkakorvauksensa. Tavallisen taksin käyttöä
ei hänelle nyt korvattaisi.

Arto Lindqvistin ja lukuisan muun vammaisen tyytymättömyyden
kohde on Helsingin sosiaaliviraston syksyllä 2002 aloittama kokeilu
vammaiskuljetusten uudentyyppisestä järjestämisestä.

Kuljetuksia hoitamaan perustettu

Helsingin kuljetuspalvelukeskus

HKPK on toiminut läntisessä Helsingissä jo vuoden 2002 marraskuun
alusta. Sen toiminta vakinaistetaan ja laajennetaan vaiheittain koko Helsingin
alueelle kuluvan vuoden aikana.

Kuljetuspalvelukeskuksen toiminnan piiriin liittyivät nyt toukokuun
alusta pohjoinen ja koillinen Helsinki, ja sen myötä uusi kuljetuspalvelujärjestelmä
ajankohtaistui myös Arto Lindqvistille.

Tämän jälkeen HKPK:hon liittyvät:

– kesäkuussa keskinen Helsinki,

– elo-syyskuussa itäiset ja kaakkoiset kaupunginosat,

– lokakuussa viimeisenä eteläinen Helsinki.

Asiakkaalle suurin muutos on se, että hänen on tilattava kaikki
kaupunkikortilla maksamansa matkat HKPK:n puhelinnumerosta. Auton tolpalta
tai lennosta ottaminen ei ole enää mahdollista uudessa järjestelmässä.

Ennen siis kuljetukset saattoi tilata oman aikataulunsa mukaan ja periaatteessa
normaalin taksin tapaan. Nyt kuljetukset on tilattava HKPK:n kautta ja vähintään
tuntia ennen lähtöaikaa. 20 minuutin varoitusajalla tehtäviä
”pikatilauksia” saa tosin tehdä muutaman.

Kuitenkin HKPK ”kannustaa” tekemään tilaukset pääsääntöisesti
jo edellisenä päivänä ennen kello 16, vähintään
16 tuntia etukäteen. ”Palkkioksi” saa tällöin ”ilmaisen”
paluumatkan, eli paluuta ei veroteta kuukauden kokonaiskiintiöstä.
Kuukausikiintiöt vaihtelevat yksilöllisesti eri asiakkaiden välillä
mm. vamma-asteen ja muiden sosiaalisten seikkojen perusteella.

– Minusta erityisesti tuo yli 16 tuntia etukäteen tehtävä
tilaus on tosi hankala. Harvoinpa osaa suunnitella menemisiään
jo niin paljon etukäteen. Ja myös paluukyydit ovat tosi hankalia
saada sovituiksi. Usein joutuu odottamaan tuntikausia, Arto Lindqvist harmittelee.

Hän ei myöskään pidä uuteen järjestelmään
varsin tavallisena kuuluvasta kimppakyytijärjestelmästä,
eli mahdollisimman moni kuljetettava pyritään sullomaan samaan
autoon.

– Ei ole mukavaa, että kyytikaverit tietävät tarkkaan
minne menee tai mistä on tulossa, Lindqvist huomauttaa.

HKPK:n myötä Helsingin sosiaaliviraston vammaiskuljetuspalvelut
on käytännössä ulkoistettu ja yksityistetty.

Lähinnä vain järjestelmän hallinto hoidetaan kaupungin
omana työnä, mutta itse kuljetuksia hoitavat pitkälti yksityiset
liikennöitsijät ostopalveluina.

– Itse olen huomannut, että ainakin minulle näyttää
aina osuvan yksityisen

Korsisaaren

invataksit, Arto Lindqvist kertoo
ja jatkaa, ettei pidä tällaistenkin palvelujen voittojen menemisestä
yksityisfirmojen taskuihin.

Arto Lindqvist ihmettelee, että Helsingin kaupungin on täytynyt
mennä ”säästämään” tämmöisessäkin
asiassa.

– Jos säästää täytyy, niin eikö voisi säästää
jostakin muusta kuin vammaisten palveluista, Lindqvist tuskailee.

Tilastot osoittavatkin, että HKPK:n myötä sen ensimmäisellä
kokeilualueella Länsi-Helsingissä vammaisten taksi- ja muiden
vastaavien erilliskuljetusten määrä romahti yli neljännekseen
verrattuna tilanteeseen ennen kokeilun alkua.

”Säästöä” on siis tästäkin syystä
kyllä kertynyt, mutta syynä on ollut pitkälti sekin, että
uuden järjestelmän epävarmuustekijät asiakkaille ovat
yksinkertaisesti pelottaneet vammaisia olemaan käyttämättä
HKPK:n palveluja ja he ovat siksi jääneet lisääntyneessä
määrin niille sijoilleen.

Viime syyskuussa sadat vammaiset ja parinkymmenen vammaisjärjestön
edustajat osoittivat mieltään ”pyörätuolimarssillaan”
Helsingin vammaiskuljetuspalvelukokeilun jo tuolloin todettuja epäkohtia
vastaan.

Nyt kun järjestelmä on laajenemassa koko kaupungin alueelle,
epäkohtien mittakaava on käynyt entistäkin suuremmaksi.