Hollywoodin vaikea sota
Yhdysvalloissa Hollywood on joutunut hankalaan tilanteeseen Irakin sodan kanssa. Perinteisesti Unelmatehdas on työstänyt propagandaelokuvia osana sotaponnisteluja. Hyvänä esimerkkinä taidokkaasti tehdystä tilauspropagandasta on Casablanca vuodelta 1942. Oikeastaan vasta Vietnamin sodan päättymisen jälkeen tuli isompi aalto elokuvia, jotka olivat sodanvastaisia, suurelle yleisölle tehtyjä.
Hollywoodiin on pesiytynyt vaikuttava joukko elokuvantekijöitä, jotka vastustavat sotaa. Heille on kuitenkin täysin uusi tilanne tehdä sodan vastaisia elokuvia, kun Irakin ja Afganistanin sodat ovat käynnissä eikä sotimiselle näy loppua. Liian räväkät sodanvastaiset elokuvat tulkitaan helposti epäisänmaallisiksi.
Vähintään joka sadas yhdysvaltalainen on joko armeijan tai aseteollisuuden palveluksessa. Elokuvastudiotkin suhtautuvat syystä varauksella sotaa kriittisesti käsitteleviin tuotantoihin.
Usein tekijät yrittävätkin peitellä liian avointa kritiikkiä. Tästä hyvänä esimerkkinä on Afganistanin sotaa käsittelevä, Robert Redfordin ohjaama Lions for Lambs. Elokuvassa kritisoitiin erittäin voimakkaasti Yhdysvaltojen sodanjohtoa Afganistanin suhteen,. Toisaalta siihen oli liimattu päälle yltiöisänmaallinen ja romanttinen sankaritarina kahdesta jenkkisotilaasta. Näin Redford varmisti selustansa epäisänmaallisuussyytöksiä vastaan.
Mike Nichols ohjasi mainion elokuvan Päävärit vuonna 1998, joka kertoi tarinan poliitikkopariskunnasta, joka muistutti hämmästyttävän paljon Clintoneita. Viime viikolla teattereihin tuli Nicholsin uusin elokuva Charlie Wilsonin sota.
Elokuva perustuu tositapahtumiin siitä kuinka demokraattien kongressimies Charlie Wilson muodostaa epäpyhän liiton, johon kuuluivat mm. CIA:n agentti, rikas äärioikeistolainen seurapiirirouva Texasista sekä Israel ja Pakistan. Liiton tarkoituksena oli tukea mujahideen-sissejä taistelussa neuvostoliittolaisia joukkoja vastaan Afganistanissa.
Wilson onnistui melkein täydellisesti hankkeessaan. Afganistan on nyt tulos siitä, missä hän epäonnistui.
Elokuva on satiiria ja hämmästyttävän hyvin käsikirjoitettu. Viihdyttävään pakettiin on upotettu myös jonkin verran nykyisen Afganistanin tilanteen kritiikkiä. Pääjuoni on kuitenkin hyvin isänmaallinen amerikkalainen sankaritarina. Tuntuu, että Nichols olisi halunnut kritisoida enemmänkin mutta ei ole lopulta uskaltanut.
Elokuvassa CIA-agentti Gust Avrakotosta näyttelevä Philip Seymour Hoffman on saanut roolistaan ansaitusti Oscar-ehdokkuuden. Myös pääosanesittäjä Tom Hanks suoriutuu hyvin roolistaan, kuten myös äärioikeistolaista texasilaista näyttelevä Julia Roberts.
Lopulta katsojalle jää valinta: onko elokuva Yhdysvaltojen ylistys vai kritiikki vai vain viihdyttävä puolitoistatuntinen.
Tähdet: 3/5
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
