Irakin vaalit

Alkuperäinen kirjoittaja: (ES)

Kuva, jonka Irakin miehittäjät, nukkehallinto ja maailman valtamedia antavat 30. tammikuuta pidettävistä Irakin ”siirtymäkauden kansalliskokouksen vaaleista”, on suunnilleen seuraava:

Vaalit ovat ensimmäiset vapaat ja demokraattiset vaalit Irakissa vuosikymmeniin. Niiden tarkoitus on jatkaa prosessia, jolla irakilaiset itse voivat itsenäisesti johtaa maataan. Vaalit ovat tärkeät myös siltä kannalta, että heti kun irakilaiset kykenevät itse vastaamaan turvallisuudestaan, Yhdysvallat liittolaisineen voi lähteä maasta. Ongelma vaalien kannalta on huono turvallisuustilanne. Kapinalliset ja terroristit vihaavat demokratiaa, pelottelevat kansaa ja haluavat väkivallalla estää vaalit. Erityisesti sunnikapinalliset pelkäävät shiiojen nousevan osuutensa mukaiseen asemaan maassa ja pyrkivät saamaan aikaan sisällissodan. Väliaikainen hallitus ja koalitio tekevät kuitenkin kaikkensa vaalien onnistumiseksi.

Tämä kuva on hyvin kaukana todellisuudesta.

Ensiksikään sotilaallisen miehityksen alaisessa maassa, jossa käydään aseellista taistelua miehitystä vastaan, ei voida pitää vapaita ja demokraattisia vaaleja, vaikka haluttaisiinkin.

Vaalit ovat laittomat myös siksi, että ne perustuvat USA:n miehityshallinnon entisen johtajan Paul Bremerin antamiin lakeihin ja rikkovat miehitysvallan velvoituksia koskevaa Wienin sopimusta.

Vaalit eivät ole vapaat ja demokraattiset, koska vaaleihin voivat osallistua vain ryhmittymät ja ehdokkaat, jotka miehittäjät ja nukkehallitus hyväksyvät ja jotka eivät julkisesti vaadi miehityksen lopettamista.

Vaalit eivät täytä tarvittavia kriteereitä, koska ehdokkaiden nimet eivät ole äänestäjien tiedossa eikä vaaliohjelmia ole juurikaan julkaistu, koska ei ole tiedossa kuka on laatinut ehdokaslistat ja millä perusteella, koska yhdysvaltalaiset järjestöt johtavat vaaliprosessia, koska nukkehallitus ja miehittäjät lahjovat ja kiristävät ihmisiä äänestämään tietyllä tavalla muun muassa uhkaamalla lopettaa kuukausittaisen ruoka-avun, koska ääntenlaskennan rehellisyydestä ei ole mitään takeita, koska ei ole tietoa, missä ja kenen toimesta ulkomailla asuvien irakilaisten äänet lasketaan, koska paikan päällä ei ole riippumattomia kansainvälisiä tarkkailijoita ja koska maa on julistettu poikkeustilaan ja uutissulkuun vaalien ajaksi.

Eivätkä vaalit ole edustavat ja pätevät, koska noin puolet maasta, merkittävä määrä sekä sunni- että shiiayhteisöjä ja -järjestöjä boikotoi niitä.

Toiseksi, vaalien todellinen tarkoitus on USA:n miehityksen ja sille kuuliaisen nukkehallinnon vakiinnuttaminen sekä USA:n strategisten ja öljyetujen turvaaminen Irakissa. Todellista valtaa ei siirretä irakilaisille, vaan se pysyy miehittäjillä. USA:lla ei ole aikomustakaan lähteä Irakista, ellei sitä väkisin ajeta maasta. Päinvastoin se on rakentamassa maahan 14 sotilastukikohtaa. USA tarvitsee Irakia myös tulevia sotiaan silmällä pitäen.

Kolmanneksi, huonosta turvallisuustilanteesta, väkivallasta ja sisällissodan lietsomisesta Irakissa kantaa päävastuun USA. Irakin historia ei tunne mitään aitoa, keinotekoisesti synnyttämätöntä vastakkainasettelua sunnien ja shiiojen kesken, eikä vastarintaliike sellaista lietso. Sitä vastoin miehittäjät ovat kautta historian toteuttaneet hajota ja hallitse -politiikkaa. Nyt USA toteuttaa sitä muun muassa vaalifarssin avulla.

Tätä politiikkaa voivat palvella myös aidot tai USA:n masinoimat ”al-Zarqawi”-tyyppiset terroristiryhmät, joista vastarintaliike on sanoutunut jyrkästi irti. Paljon kertovaa on, että samoin kuin Osama bin Ladenin nimissä ennen USA:n presidentinvaaleja julkaistu nauha, myös USA:n toisen lempiterroristin Abu Musab al-Zarqawin nimissä ennen Irakin vaaleja julkaistu nauha palveli täsmällisesti USA:n etuja. Bush on tolkuttanut, että ”terroristit vihaavat demokratiaa”. Ja kuinka ollakaan, ”al-Zarqawi” julisti nauhalla sodan ”demokratian pahaa periaatetta vastaan” ja usutti sunneja shiioja vastaan.

Neljänneksi, on hyvin luultavaa, että vaalituloksesta on jo sovittu miehittäjien, nukkehallinnon ja kenties joidenkin ”maltillisten” shiiajohtajien kesken. USA:n tavoitteena on, että sen oma mies, vanha CIA:n agentti Ijad Allawi jatkaisi pääministerinä. Ei ole päteviä syitä uskoa, että USA olisi luopunut vanhasta linjastaan, jonka mukaan shiiaenemmistön pääsy edes muodolliseen valta-asemaan on estettävä. Mutta vielä vähemmän USA:n etujen mukaista olisi shiiojen ja sunnien yhteisrintama, joka kehottaisi miehittäjiä poistumaan maasta. Siksi USA jatkaa hajota ja hallitse -politiikkaa.

USA toivoo Irakiin hallitusta, joka on riittävän vahva ylläpitämään sisäistä järjestystä ja kelvollisia olosuhteita tehdä bisnestä. Mutta samaan aikaan suojattihallitus ei saa olla koostumukseltaan sellainen ja niin vahva, että se vaatisi miehittäjiä lähtemään. Sen pitää olla riippuvainen miehittäjien sotilaallisesta suojelusta ja olla uskovinaan miehittäjien lupauksiin auttaa tuhojen korjaamisessa ja jälleenrakennuksessa. Syvästi jakautunut Irak ja sen riittävän heikko hallitus hyväksyy todennäköisemmin USA:n komennon ja palvelee USA:n pitkän aikavälin miehitysetuja.

USA:n etujen mukainen skenaario sisällissodasta ei ole nykyisen kaltainen, vaan Pohjois-Irlannin kaltainen. Tässä skenaariossa nukkehallitus olisi USA:n tuella riittävän kykenevä suorittamaan sota- ja sortotoimia kapinallisia vastaan. Pääuhreja olisivat irakilaiset, ja miehitysjoukot pääsisivät vähällä. Kotoinen paine USA:n joukkojen pois vetämiseksi voisi helpottaa ja miehitys voisi jopa saada lisätukea, voitaisiinhan sitä perustella sillä, että siten estetään sisällissodan laajeneminen.

Tästä näkökulmasta ja lähtien USA:n aikeesta jatkaa miehitystä pitkään Irakin vaaleilla on eri merkitys kuin niissä kuvitelmissa, joiden mukaan USA aikoo pian puhdistaa Irakin tomut jaloistaan. Tästä näkökulmasta laittomat, pahasti epäedustavat ja tulokseltaan huonotkin vaalit täyttävät tärkeitä tarpeita ja palvelevat monia USA:n etuja. Mutta vastarinnan voimistuminen voi silti romuttaa USA:n skenaarion.