Israelin on lopetettava palestiinalaisalueiden miehitys
Vuoden 1967 jälkeen Israelin viranomaiset ovat tuhonneet 25 000 palestiinalaisten omistamaa taloa. ICAHD-järjestön Jeff Halper toteaa, ettei kotien tuhoamisessa ole kyse terrorismin vastaisesta sodasta tai edes turvallisuuspolitiikasta, vaan Israelin pyrkimyksestä valvoa aluetta ja eristää palestiinalaiset toisistaan.
Halper on entinen rauhan Nobel-palkintoehdokas ja koulutukseltaan kulttuuriantropologi. Hän on parhaillaan vierailulla Suomessa kertomassa järjestönsä toiminnasta ja lobbaamassa Eurooppaa ottamaan voimakkaampaa roolia Lähi-idän rauhanprosessissa.
Arabien syrjintä on Halperin mukaan Israelissa arkipäivää, mutta ICAHD (Israeli Committee Against House Demolitions) haluaa keskittyä miehitettyjen alueiden palestiinalaisten rakennusten tuhoamisen estämiseen. ICAHD on suoran toiminnan koordinaatioryhmä, joka konkreettisesti pyrkii estämään läsnäololla palestiinalaisten kotien tuhoamisen, jälleenrakentaa jo tuhottuja rakennuksia sekä levittää tietoa Israelin miehittämillä alueilla tapahtuvista tuhotöistä.
Koko maailmaa koskettava konflikti
Jeff Halper korostaa, että Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa on kyse koko maailmaa koskettavasta asiasta.
– Se on islamilaisen maailman ja lännen välisten suhteiden keskeisiä kipupisteitä. Lisäksi tilanne haastaa pohtimaan käsitystämme ihmisoikeuksista ja kansainvälisestä laista, sanoo Halper.
Miehityksen jatkamiselle on intressejä muun muassa ase- ja turvallisuusteollisuudella. Länsiranta muodostaa niille neljän miljoonan ihmisen laboratorion, missä testata esimerkiksi joukkojenhallintaan soveltuvaa kalustoa.
Valtaosa israelilaisista puolestaan pidetään autuaan tietämättömänä ongelmien todellisesta luonteesta. Poissa silmistä, poissa mielestä -periaate tuntuu Halperin mukaan toimivan. Silti hänen arvionsa mukaan 70-80 prosenttia kansasta ei murehtisi Israelin miehitysvallan purkamista.
Etenkin Israelin ulkopuolella asuvien juutalaisten kritiikki maan politiikkaa kohtaan on kasvussa. Moni ymmärtää, että Israelin valtapolitiikka on omiaan eristämään maata kansainvälisestä yhteisöstä.
Yhdysvalloissa Israelia koskevat kysymykset ymmärretään melkeinpä sisäpolitiikan piiriin kuuluvina, mutta sielläkin on alettu pohtia Israel-politiikan laajempia vaikutuksia.
EU ei kuuntele enemmistön mielipidettä
Euroopan unionilla on vahvoja asekytkentöjä Israeliin, vaikka valtaosa eurooppalaisista ei hyväksy Israelin Palestiinan-politiikkaa. Halper toivookin, että EU:n virallisessa politiikassa kuunneltaisiin kansalaisten enemmistön mielipidettä.
Seuraava takaraja konfliktissa on puolen vuoden päästä syyskuussa, kun YK:n odotetaan ottavan kantaa Palestiinan valtioon. Halperin mukaan on mahdollista, että rauhanprosessi ei ylipäätään etene, mikä johtaa Palestiinan hallinnon kriisiin ja miehitysvallan jatkumiseen määrättömiä aikoja. Toisaalta mikäli YK hyväksyy Palestiinan jäsenekseen, muuttuu tilanne radikaalisti.
– Silloin Israel ei enää miehitä mitä tahansa aluetta, vaan YK:n suvereeniksi tunnustamaa valtiota, muistuttaa Halper.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Kun asevarusteluun virtaa miljardeja, leikataan koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja ilmastotoimista – kenen turvallisuutta oikein puolustetaan? Tiedonantajan bloggaaja Hannu Ketoharju pohtii uusimmassa kirjoituksessaan, kuinka asevarustelun kiihtyminen Euroopassa – erityisesti Naton viiden prosentin BKT-tavoitteen varjolla – hyödyttää ase- ja energiayhtiöitä samalla kun työväenluokkaa kuritetaan leikkauksin. Manifesti saksalaisten sosialidemokraattien johdolla vaatii suunnanmuutosta: diplomatiaa, aseistariisuntaa ja resurssien ohjaamista yhteiseen hyvinvointiin. Kriittinen kysymys kuuluu: rakentuuko turvallisuus aseista vai oikeudenmukaisuudesta?
Mitä tapahtuu, kun hoitajat, opettajat ja matalapalkkaiset työläiset nousevat kapitalistisen järjestelmän marginaalista politiikan keskiöön? Chilessä vastataan nyt: kommunisti Jeannette Jara voitti vasemmiston esivaalit ja tavoittelee marraskuussa maan presidenttiyttä. Hänen kampanjansa ei nojaa suurpääoman lahjoituksiin, vaan työväenluokan vaatimuksiin – elämiseen riittävään palkkaan, julkiseen terveydenhuoltoon ja demokratiaan, ei diktaattorien perintöön. Kun vanhan vallan edustajat pyrkivät palauttamaan Pinochetin aikaisen järjestyksen, Jaran ehdokkuus on muistutus siitä, että historiaa ei tarvitse toistaa – sen voi myös murtaa. Tämä ei ole vain Chilen, vaan koko työväenliikkeen taistelun paikka.
Euroopan puolustusteollisuus kamppailee aseiden, raaka-aineiden, tuotantokapasiteetin ja teknologisen ylivoiman puutteessa samalla, kun konfliktien määrä maailmassa kasvaa. Suomi on nostettu mallimaaksi, jossa puolustusteknologia, tekoäly ja metaversumi yhdistyvät yhä tiiviimmin siviilielämään. Tämä muutos ei ole yksittäinen kehityskulku, vaan osa laajempaa rakennemuutosta, jossa turvallisuuslogiikka tunkeutuu osaksi jokapäiväistä elämäämme – koulutuksesta liikenteeseen ja energiainfrastruktuurista viestintään.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.