Israelin vaalit ja peitetyt totuudet

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 14/2006.

Äskeisten Israelin parlamenttivaalien tuloksiin voisi ensi katsomalla suhtautua toiveikkaastikin.

Ensin hyvät uutiset. Näyttää, että koko politiikan kenttä liikkui vaaleissa vasemmalle. Näyttää, että Israelia yli sukupolven ajan hallinnut nationalistis-uskonnollinen blokki murtui. Kaikki oikeistopuolueet saivat yhteensä himpun verran yli 32 paikkaa, uskonnolliset puolueet alle 20 paikkaa. Noin 50:lla paikalla knessetin 120 paikasta oikeistolais-uskonnolliset puolueet eivät voi periaatteessa enää estää etenemistä kohti rauhanratkaisua Palestiina-asiassa.

Arvioissaan tarkkanäköinen israelilainen rauhanaktivisti Uri Avnery jopa julisti, että ”unelma Suur-Israelista, joka ulottuisi Välimereltä Jordanille, on kuollut”.

”Kansallinen unioni”, joka on täysin samastunut siirtokuntalaisiin, sai vain kahdeksan paikkaa. Huolimatta Gazan siirtokuntien lopettamisen ympärille rakennetusta riipaisevasta draamasta siirtokuntalaiset näyttävät menettäneen taistelun yleisestä mielipiteestä.

Oikeistolaisen Likud-puolueen johtaja Banjamin Natanjahu julisti, että vaalit tulisivat olemaan ”valtakunnallinen kansanäänestys” siirtokuntien vetämisestä pois Länsirannalta. Jos oli, niin israelilaiset äänestivät ylivoimaisella enemmistöllä ”kyllä”. Pääuhri oli Netanjahu itse. Likud romahti. Ensimmäisen kerran sen jälkeen kun Ariel Sharon vuonna 1973 sen perusti, se jäi nöyryyttävästi viidenneksi suurimmaksi puolueeksi knessetissä 11 paikallaan.

Siihen nähden hyvin menestyivät työväenpuolue (20 paikkaa), sosiaalisia asioita korostanut Eläkeläisten puolue (7), vasemman laidan Meretz (6) ja arabipuolueet, muun muassa Hadash, jonka keskiössä on kommunistinen puolue (10).

Nyt koomassa makaavan Ariel Sharonin perustama ja hänen jälkeensä vt. pääministeri Ehud Olmertin johtoonsa ottama ”keskustalainen” Kadima-puolue nousi selvästi suurimmaksi puolueeksi 28 paikallaan. Se on paljon vähemmän kuin mielipidemittausten ennakoimat yli 40 parlamenttipaikkaa, mutta on otettava huomioon, että puoli vuotta sitten koko puoluetta ei vielä ollut olemassa.

Sitten huonot uutiset. Venäjänjuutalaisen maahanmuuttajan Avigdor Libermanin Israel Beiteinu (Kotimme Israel) -puolue sai 12 paikkaa, neljä enemmän kuin edellisissä vaaleissa. Puolue on äärisionistinen ja ajaa palestiinalaisten (viidennes Israelin väestöstä) etnistä puhdistamista Israelista.

Tätä tuhat kertaa tärkeämpi kielteinen seikka liittyy Sharonin aloittamaan ja Olmertin ja Kadiman jatkamaan politiikkaan. Ja tämäkin sillä oletuksella, että Olmert ja Kadima sopivasti liittoutumalla johtavat seuraavaa hallitusta. Viekö seuraava hallitus patissa olevan tilanteen lähemmäs oikeudenmukaista rauhaa vai ei?

”Voitonpuheessaan” Olmert kehotti palestiinalaisten presidenttiä Mahmud Abbasia tekemään rauhan. Riippumatta siitä mitä ”yhteistyökykyiseksi” kehuttu Abbas tekee, tämä on tyhjää puhetta. Sharonin linjaa seuraten Olmert haluaa piirtää Israelin pysyvät rajat yksipuolisesti ”sopien tai sopimatta palestiinalaisten kanssa”, eli hän haluaa liittää Israeliin arviolta 15–50 prosenttia Länsirannasta. Kukaan palestiinalainen ei voi hyväksyä Olmertin ehtoja.

Lähes 40 vuoden ajan Israel on uppiniskaisesti kieltäytynyt noudattamasta YK:n päätöslauselmia ja kansainvälistä lakia. Olmert haluaa jatkaa kansainvälisen yhteisön uhmaamista ikuisuuksiin piirtämällä Lähi-idän kartan uudelleen Israelin omien alueellisten tavoitteiden mukaisesti.

Toisin sanoen Israel laatii säännöt, ja muun maailman täytyy suostua niihin. Israelin aikomus kolonisoida Palestiina on ollut selvä koko ajan, mutta kaikki yritykset tämän strategian erittelyyn on torjuttu antisemitisminä.. Vihdoin Israel on iskenyt korttinsa pöytään ja vahvistanut sen mikä jo tiedettiin; että Oslo, Camp Davidin ”antelias tarjous”, tiekartta ja kaikki muut yritykset rauhaan ovat yksinkertaisesti peittäneet Israelin miehityksen todelliset tavoitteet: Länsirannan miehityksen jatkamisen ja palestiinalaisen yhteiskunnan tuhoamisen.

Israel työskentelee nyt kuumeisesti liittääkseen Jordanjoen laakson, osia Itä-Jerusalemista ja isoja siirtokuntakokonaisuuksia lopulliseen suunnitelmaansa. Uudet rajat tulevat pirstomaan miehitetyt alueet kahdeksi suurehkoksi kanttoniksi ja tuhoamaan kaikki realistiset mahdollisuudet elinkelpoiseen Palestiinan valtioon.

Olmert voi suorittaa maanrosvoustaan avoimesti vakuuttuneena siitä, että länsimedia ei kerro mitään Israelin toimenpiteille kielteistä. Länsimedian uutisointi onkin keskittynyt haukkumaan Hamasia siitä, että se kieltäytyy hyväksymästä ”Israelin olemassaolon oikeutta”. Tilanne on häpeällinen. Suomenkaan sähköisen tai valtaprinttimedian ulkomaantoimittajana ei tekisi mieli katsoa itseään peilistä. His masters voice. (ES)