Jos haluat rauhaa, valmistaudu rauhaan
”Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan”. Tätä roomalaisen sotilasteoreetikko Flavius Vegetius Renatuksen sanontaa siteerataan usein. Sillä pyritään nytkin perustelemaan Suomen asevarustelua ja Nato-lähentymistä.
Harvempi ymmärtää, että sanonta on puhdasta potaskaa.
Sotaan valmistautuminen on historiallisesti johtanut huomattavasti useammin sotaan kuin rauhaan. Kuuluisimpia esimerkkejä lienee toinen maailmansota, jota ennen liki kaikki sodan osapuolet varustautuivat minkä kerkesivät.
Ensimmäinen maailmansota vaati noin 16 miljoonaa kuolonuhria. Toisessa maailmansodassa menehtyi 62 miljoonaa.
Vuonna 2014 maailman kaikkien maiden yhteenlaskettu sotabudjetti oli 1 776 miljardia dollaria. Tästä sotaliitto Naton osuus on yli 1 000 miljardia dollaria. Nato on tuplannut budjettinsa vuoteen 1990 verrattuna. Sotaliitto on pakottanut myös muita maita kilpavarusteluun.
YK:n tilastojen mukaan vuonna 2013 maan sisäisiä ja kansainvälisiä pakolaisia oli noin 51,2 miljoonaa, eniten sitten toisen maailmansodan. Viime vuonna päivittäin noin 30 000 ihmistä pakeni kodistaan. Välimereen Linnake-Euroopan rajoille menehtyvistä valtaosa pakenee sotaa ja konflikteja, joiden seuraukset kantavat usein kauemmas kuin mitä läntinen media jaksaa kertoa.
Kesäkuussa järjestettiin kaksi kansainvälistä turvallisuus- ja ulkopolitiikkaa käsitellyttä tapahtumaa, joiden luonne ei olisi voinut olla kauempana toisistaan.
Presidentti Sauli Niinistön Kultaranta-keskusteluissa poliittinen eliitti paalutti käsityksiään maailman tilanteesta. Elämme keskellä konfliktien ja epäjärjestyksen maailmaa, mutta Kultarannan keskusteluissa ei oikein selvennyt miksi. Lännen oman roolin sijasta korostettiin muun muassa Venäjän oikkuja ja terrorismia. Ihmeteltiin, kun kapitalismi ei kylmän sodan jälkeen olekaan tuonut markkinoiden kautta rauhaa ja harmoniaa. Vasemmistolainen näkökulma loisti poissaolollaan, ruohonjuuritason rauhantyöstä puhumattakaan.
Helsingin Kirjan talon Peace Alert oli toista maata. Euroopan vasemmiston puitteissa kokoontui joukko huolestuneita, mutta silti toiveikkaita rauhantekijöitä. Peace Alertin keskeinen viesti kuului, ettei rauhaa saavuteta sodalla eikä sotaan valmistautumalla. Rauhakin tarvitsee tekijänsä, rauhanlietsojat, kuten Naiset Rauhan Puolesta -järjestön Marjaliisa Siira mainiosti tiivisti.
Peace Alert –tapahtuma poiki myös paikalla olleiden Euroopan vasemmiston puolueiden – Saksan Linken, Suomen SKP:n, Italian Rifondazione Comunistan sekä Viron yhdistyneen vasemmistopuolueen – yhteisen julistuksen, jossa kehotetaan toimintaan ja kampanjoihin uusia sotaharjoituksia, joukkoja, aseita ja sotilastukikohtia vastaan. Toiminnan muodot julistus jättää avoimeksi, mutta Suomessakin on ollut mielenosoituksia ja suoraa kansalaistoimintaa muun muassa pohjoisen Suomen ACE-sotaharjoitusta sekä Pohjois-Karjalan Wihuri15-sotaharjoitusta vastaan.
Suomessa kampanjointia rauhan puolesta voi sotaharjoitusten vastustamisen lisäksi harjoittaa Sipilän porvarihallituksen leikkauspolitiikkaa arvostelemalla. Miljardien leikkaukset kohdistuvat ihmisten arjen turvallisuuden kannalta tärkeisiin palveluihin, sosiaaliturvaan ja koulutukseen. Sen sijaan sotaan ja aseisiin aiotaan investoida suurin piirtein sama määrä kuin nyt ”kestävyysvajeen” ja velkaantumisen vuoksi leikataan.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
