Julkisella sektorilla enemmän rahoitusvaroja kuin velkaa
Suomen julkisella sektorilla on huomattavasti enemmän rahoitusvaroja kuin velkaa. Tämä unohtuu usein, kun suomalaisia pelotellaan velkaantumisella. Esimerkiksi päivän Helsingin Sanomat on tehnyt jutun, jossa todetaan Suomen valtion ottavan lisälainaa peräti 14 miljoonaa euroa joka päivä. Jutun oheen verkkoon laadittu Velkakello.fi kertoo Suomen valtionvelan laskennallisen kasvuvauhdin, jos velka kasvaisi tasaisesti.
Suomen kommunistisen puolueen pääsihteeri Heikki Ketoharju on luonut Hesarin Velkakellolle vastineen, joka korjaa kellon ilmeisen puutteen. Ketoharjun Saatavakello-palvelu näyttää julkisen velan kasvun rinnalla myös julkisten varojen kasvun. Näin talouden kokonaisuus on helpompi hahmottaa.
– Valtion velkaantumisella pelotellaan jatkuvasti, ikään kuin varallisuudella ei olisi mitään väliä. Mikä tahansa yritys, joka huomioisi vain velat eikä lainkaan varojaan, aiheuttaisi lähinnä hilpeyttä ja myötähäpeää, toteaa Ketoharju.
Tilastojen mukaan jokaisella suomalaisella on julkisella sektorilla nettovarallisuutta 49 731 euroa – ei siis suinkaan velkaa.
Suomi poikkeuksellisen vakavarainen talous
Vaikka velan kasvusta puhutaankin paljon, Suomi on poikkeuksellisen vakavarainen talous, jolla on enemmän varoja kuin velkaa.
– OECD-maista tällaisia on vain muutama, ja olemme samassa kerhossa Norjan ja Luxemburgin kaltaisten maiden kanssa, toteaa Ketoharju.
Tiedot Saatavakelloon Ketoharju sai Tilastokeskuksen julkisyhteisöjen rahoitustilinpidosta. Velan kasvuvauhti on laskettu vertaamalla vuoden 2014 ja 2013 kolmansia vuosineljänneksiä. Saatavakello pyrkii herättelemään keskustelua julkisen talouden kokonaisuudesta sekä julkisen sektorin talouspoliittisesta roolista.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kotimaa
Tampereen yliopiston tutkija Pentti Raittila käsitteli työväenlehdistön sisäisiä ristiriitoja Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran kesäseminaarissa. Hämeen Yhteistyön toimitus kamppaili 1960–70-luvuilla journalistisen itsenäisyyden ja puolueuskollisuuden välillä, mikä johti ideologisiin törmäyksiin ja toimituksen kriisiin.
Antimilitaristit kokoontuivat Laukaan Nammo-tehtaan porteille protestoimaan suomalaisen aseteollisuuden osuutta Gazan sotaan. PATRIArkaatti Palasiksi -ryhmä sulki tehtaan rahdin kuljetusväylän ja syytti Nammoa palestiinalaisten kansanmurhasta hyötymisestä. Mielenosoittajat vaativat Suomen asekauppojen lopettamista ihmisoikeuksia rikkovien maiden kanssa sekä radikaalia muutosta maan asepolitiikkaan.
Kun pääoma vie huollot ulkomaille ja osingot ajavat turvallisuuden edelle, jäävät työläiset puristuksiin – entinen Finnairin asentaja Ari Hautala kertoo, miten ammattiylpeydestä tuli globaalin halpatyökilvan sivutuote. Työväenluokan ääni on vaiennettu neuvottelupöydissä, mutta kone ei lähde ennen kuin ammattimies sen hyväksyy. Kysymys kuuluu: kuka lopulta määrää, milloin työ on tehty – markkinat vai työntekijä?