Kapitalismi tappaa Bangladeshissa
Bangladeshin pääkaupungissa Dhakassa huhtikuun lopulla tapahtuneen tekstiilitehtaan sortumisen uhrimäärä on kasvanut jo yli seitsemään sataan. Rakennuksessa arvioitiin olleen reilut 3 000 työntekijää, mutta tarkkaa lukua ei tiedetä. Viranomaiset olivat onnettomuuspäivää ennen vaatineet rakennuksen evakuoimista liiallisen väkimäärän takia.
Nyt sortunut Ranan tehdas sijaitsee Savarin kaupunginosassa, jonne orjatyöllä pyörivä tekstiiliteollisuus on keskittynyt. Surkeista työoloista johtuvat onnettomuudet eivät ole mitään harvinaisuuksia.
Tekstiiliteollisuuden uhrit ovat tarpeen, jotta kapitalistinen ”joustava” tuotanto on mahdollista. Vaateketjut eivät halua sitoa pääomaa suuriin varastoihin, niinpä tuotanto organisoidaan Just On Time – tai suomalaisittain paremminkin JOT, Juuri oikeaan tarpeeseen -periaatteen mukaisesti. Tämä edellyttää, että tehdastyöläiset suljetaan tuotantolaitoksiin, missä heidät voidaan patistaa työhön heti kun markkinat tuotteita vaativat.
Marx kirjoittaa Pääoman I osassa, miten kapitalisti ei lisäarvon riistossaan tyydy rikkomaan vain moraalisia rajoja. Kapitalisti pyrkii keinolla millä hyvänsä venyttämään työaikaa myös työläisen fyysisen kestokyvyn rajoille. Tämä ei vain vie työläiseltä mahdollisuutta vapaa-aikaan ja työvoimansa uusintamiseen; se lyhentää työläisen elinikää.
Bangladeshin tekstiilityöläiset eivät toki niele kohtaloaan ilman vastarintaa. Esimerkiksi kesällä 2012 tuhannet Dhakan työläiset osoittivat mieltään, sulkivat yli 300 tehdasta ja vaativat parempia palkkoja ja työoloja. Bangladeshin hallitus hajotti protestit tuhansien poliisien voimin.
Myös Ranan tehtaan sortuminen johti työläisten protesteihin. Bangladeshin tekstiilituottajien liitto on nyt syyttänyt protestoivia työläisiä ”vehkeilystä” ja siitä, että lakot haittaavat maan tekstiiliteollisuuden kilpailukykyä.
Länsimaiset kuluttajat haluavat muotivaatteita edullisesti, ja voitonnälkäiset firmat ovat niitä valmiita tarjoamaan. Kärsimys ulkoistetaan kehittyviin maihin. Savarin kaltaisia orjatyökeskittymiä löytyy Bangladeshin lisäksi muun muassa Meksikosta Yhdysvaltain vastaisella rajalla, Haitista ja Sri Lankasta. Ne muodostavat 2000-luvun uuskolonialistisen kapitalismin vankileirien saariston.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Pääkirjoitukset
Kun pääoma kasvaa ja Mammonalinna kohoaa, miksi työväen arki murenee? Suomessa eletään hetkeä, jossa Orpo–Purran hallitus siirtää työelämän riskit yksilölle ja jakaa voitot yrityksille, samalla kun kunnalliset palvelut kuihtuvat ja sosiaalityöntekijän ruokatauko katoaa kalenterista. Kuntaliiton tuore selvitys paljastaa, ettei kyse ole pelkästä budjettivajeesta, vaan rakenteellisesta epäonnistumisesta: kapitalistinen järjestelmä ei enää takaa yhdenvertaisuutta, vaan muuttaa peruspalvelut etuoikeudeksi. Tiedonantajan päätoimittajan sijainen JP (Juha-Pekka) Väisänen kysyy: kuinka kauan yhteiskuntaa voi purkaa, ennen kuin se lakkaa olemasta yhteinen? Tiedonantaja-festivaali kokoaa yhteen ne, jotka eivät suostu hiljaisuuteen – feministiset journalistit, järjestöaktiivit ja työväenluokan rakentajat, jotka vaativat vastauksia ja vaihtoehtoja.
Kun presidentit ja pääministerit keskustelevat sodasta, työväenluokka maksaa verot, kantaa taakan ja hautaa lapsensa. Suurpääoma määrittää, milloin ja miksi soditaan, mutta kenen ääni kuuluu, kun päätetään rauhasta? Nuorten kasvava epäluottamus poliitikkoihin, imperialistiset sodat ja kansainvälinen pääoman etu paljastavat, että rauhan kysymys on pohjimmiltaan luokkakysymys — ja juuri siksi ratkaiseva hetki työväenluokan ja kansalaisyhteiskunnan toiminnalle on käsillä nyt.
Miksi työväen pitäisi kantaa vastuu luontokadosta, kun suuryritykset tekevät voittoa ekokatastrofin kustannuksella? Suomessa kehitetään laskureita, joilla mitataan yksilön luontojalanjälkeä, mutta järjestelmällisesti vaietaan pääoman vastuusta ympäristön tuhoutumisessa. Samalla poliittinen sensuuri ja keskiluokkaistuva media kaventavat kriittisen journalismin tilaa, kun työväenluokan ääni pyritään sulkemaan marginaaliin. Kapitalistisen kriisijärjestelmän rajat tulevat vastaan luonnossa, mediassa ja ihmisoikeuksissa – ja juuri siksi tarvitaan luokkatietoista, pyyteetöntä joukkovoimaa ja toisenlaista tiedonantamista - Tiedonantajaa - nyt enemmän kuin koskaan.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.