Kari Peitsamon Skootteri kulkee taas
Räyhärock-orkesteri Sleepy Sleepers lauloi aikoinaan kesämoposta, josta laukesi moottori ylämäkeen tultaessa.
Näin ei käy Kari Peitsamon Skootterille, joka pitkästä aikaa kiertää Suomea kesäfestivaalista toiseen. Alun perin vuonna 1985 perustettu trio ehti tahkota keikkalavoja kahdeksan vuoden ajan ja levyttää kaksitoista pitkäsoittolevyä, ennen kuin ajopeli pistettiin telakalle. Yhtyeen hajoamisen taustalta löytyi turhautumista ja niitä kuuluisia ”musiikillisia erimielisyyksiä”.
Uusi into yhteistyöhön
Vuonna 2008 Kari Peitsamon Skootteri on kasattu uudelleen klassisessa kokoonpanossa, johon kuuluu kitaristi-laulaja Kari Peitsamon lisäksi rytmiryhmä Paavo Salo (rummut) sekä Pantse Haapio (bassokitara).
Skootterin kuskin pukilta tavoitettu Kari Peitsamo kertoo suoraan, miksi vanha kulkupeli on viidentoista vuoden tauon jälkeen kaivettu naftaliinista: syy oli alun perin raha.
– Meille tarjottiin kesän kolmesta keikasta paljon rahaa. Emme myy nahkaamme halvalla, sanoo Peitsamo. Hänen mielestään on hienoa, että Skootterilla on kova markkina-arvo ja että keikoista ollaan valmiita maksamaan huomattaviakin summia.
Vaikka ensimmäinen motiivi paluulle olikin raha, löytyi harjoituksissa heti yhteinen sävel ja into tehdä musiikkia myös kestävämmältä pohjalta. Yhtye alkoi harjoitella myös tuoretta materiaalia, joka päätyi toukokuussa ilmestyneelle uudelle Skootteri-levylle Liskon laki. Peitsamo myös vihjaa siihen suuntaan, että Skootteri-trio saatetaan nähdä lavoilla myös kesäfestarikiertueen jälkeen.
Kolmen kauppaa
Kari Peitsamo kertoo aina unelmoineensa oikeasta rock-bändistä. Skootteria voikin pitää synteesinä edeltäjiensä Ankkulin amatöörimäisestä, mutta kokeilemisen ja löytämisen riemulla höystetystä menosta ja Revivalin astetta aikuisemmasta otteesta. Peitsamo myös kertoo kypsyneensä säveltäjänä ja muusikkona. Skootterista muodostui selkeästi se pelto, jolla tuo kypsyminen kantoi hedelmää.
Kolmen hengen rock-bändi on kautta populaarimusiikin historian ollut omanlaisensa instituutio: Cream, Jimi Hendrix Experience tai suomalaiset Hurriganes ja Peer Günt! legendoja riittää.
Kitaran, basson ja rumpujen muodostama trio on Peitsamonkin mielestä täydellisin rockin soittamisen alusta. Vähillä elementeillä eteneminen jättää ilmaa ja tilaa ja vaatii myös luovuutta. Peitsamo kehuu Skootteria tiukaksi yhtyeeksi, joka kykenee keikkatilanteessa tekemään yllättäviäkin ratkaisuja.
Skootterin moottori polkaistiin käyntiin Seinäjoen Provinssirockissa kesäkuun puolessa välissä. Provinssirock vietti 30-vuotisjuhlaa, ja Kari Peitsamo on yksi artisteista, joka oli esiintymässä jo ensimmäisellä festivaalilla vuonna 1979. Yleisön keski-ikä pyörii 20 vuoden kieppeillä, ja suurin osa nuorisosta tuntee Peitsamon tuotannosta korkeintaan Kauppaopiston naiset -hitin. Silti Provinssin Saarilavan ensimmäisenä esiintyjänä Skootteri sai nuoremmankin yleisön lämpenemään kolmen soinnun perusrockille.
– Kunnon rockiin kuuluu tuoreus, yhteisöllisyys ja tunnelma, jota onnistuimme Seinäjoella rakentamaan, tuumii Peitsamo.
Huuto ihmisen puolesta
Kari Peitsamo tunnetaan musiikin lisäksi myös poliittisista mielipiteistään. Syksyn kunnallisvaaleissa hän on asettunut Helsinki-listalla kulttuuriväen oman listan ehdokkaaksi. Mutta voisiko Skootteri soittaa keikalla Peitsamon poliittisempaa soolotuotantoa, kuten vaikkapa Liityn SKP:hen -kappaletta?
– Skootteri ei ole poliittinen yhtye, mutta mikä ettei, soitetaan jos siltä tuntuu. Meidän toimenkuvaammehan kuuluu rajojen rikkominen, vastaa Peitsamo. Hänen mukaansa Skootterin yhteiskunnallisuus on silti enemmän mustan musiikkiperinteen kunnioittamista.
Rakkaudesta rockiin löytyy myös Skootteri-trion yhteinen tausta.
– Jotain rock”n rollissa on, joka muuttaa maailmaa. Siinä soi ”syvä etelä” ja blues, pohtii Peitsamo.
Rock tuo arkeen viihdettä ja unohdusta, mikä ei ole paha asia. Toisaalta rockissa kuuluu myös sorrettujen ääni.
– Rock on kapinaa keskiluokkaista, tasapäistävää moraalia vastaan, huuto ihmisen puolesta, mutta samalla eheyttävällä tavalla, sanoo Kari Peitsamo.
