Karun kaunis ja vahva Salka Valka

On sattumaa, että Sampolan työväenopiston teatteri Tampereella valitse kuukausia sitten kevään näytelmäkseen Salka Valkan. Pieni maa on ollut viime aikoina esillä tietenkin tulivuorenpurkauksen aiheuttaman tuhkapilven vuoksi, mutta eipä ole pitkä aika siitä kun kapitalismin tuhovoimat myllersivät maata. Eikä tuo myllerrys ole suinkaan lakannut.

Islannin kirjallisuuden suuren pojan Halldor Laxnessin 1930-luvun alussa kirjoittaman romaani Salka Valka on varmaan sovitettu lukemattomille teattereille joka puolella maailmaa. Romaanissa ja näytelmässä kapitalismi ravistelee pientä kalastajakylää, kun 12-vuotias Salka Valka saapuu kylään äitinsä kanssa. Tässä aatteiden taistossa Salka Valka kasvaa kivuliaasti naiseksi.

Sirkku Peltolan dramatisointi ja Raija Vikmanin ohjaus tekevät upeasti kunniaa Laxnessin romaanille. Samoin yksinkertaisen kaunis lavastus, jonka Vikman on tehnyt yhdessä Erkki Auran kanssa. Taustalla koko ajan kuuluva aaltojen pauhu ja islantilainen kansanmusiikki kruunaavat puitteet joissa Sampolan opistoteatterin näyttelijät yltävät vaikuttaviin roolisuorituksiin.

Tanskasta tuotu sosialismi ei kertaheitolla uppoa karuun maaperään, vaikka kyläläisten kuoro päätyykin laulamaan Kansainvälistä. Pelastusarmeijan kuoro sinnittelee falskeilla halleluja-lauluillaan, kauppiaan ja papin äänet pitävät yllä vanhaa järjestystä. Muutos tulee sekä yhteisön että Salka Valkan elämään, mutta ei yksinkertaisesti vaan kivulla synnyttäen.

En käy tässä arvioimaan roolisuorituksia, joista on valtaosin hyvää sanottavaa. Mutta sen sanon, että Sampolan opistoteatterin 30-henkinen näyttelijäjoukko tekee hienoa työtä Raija Vikmanin tiukassa ja oivaltavassa ohjauksessa. Aitoa islantilaisuutta esitykseen tuo Suomessa asuva Albert Sigurósson. Hieno löytö.

Salka Valkan esityksiä on vapun jälkeen vielä kolme: toinen, viides ja kahdeksas toukokuuta. Esitykseen voi tutustua myös internetissä youtuben ja metroliven sivuilla.