Kate Brownin todellinen vapaus
Naisasialiikkeen ikonin Simone de Beauvoirin mielestä avioliiton onnettomuus taitaa olla siinä, että se ei kykene takaamaan naiselle luvattua onnea. Ja edelleen; ruuanlaitto, lastenhoito, siivoaminen; kaikki osa ikuisesti toistuvaa loppumattomien rutiinien kasaumaa. Naisen kohtalona on kunnioittaa ja totella, oppia kärsivällisyyttä ja passiivisuutta. Siinäkö miessukupuolen anti kaikille ihanille maailman naisille? Ainakin siis jos de Beauvoiria on uskominen.
Viimeisin Nobel-voittaja Doris Lessing taitaa allekirjoittaa yllä mainitut de Beauvoirin ajatukset, ainakin kun asiaa tarkastelee hänen jo 1974 englanniksi julkaistun teoksensa The Summer Before the Dark perusteella. Kirjasta on hiljan julkaistu neljäs suomenkielinen painos, Kesä ennen pimeää.
Teos on erinomainen keskustelunavaaja yrittäessään kertoa, ilmeisesti naisille, millaista elämää heidän tulisi elää. Sen keskiössä on tietysti nainen. Kate Brown on 45-vuotias kolmen pojan äiti, jonka aviomies on menestyvä lääkäri. Kate on elänyt 25 vuotta huoletonta avioelämää, oi kuinka hienoa on ollutkaan elää etuoikeutettua, rahahuolista vapaata elämää!
Elämä on liki täydellistä, kunnes Kate eräänä kesänä huomaa olevansa yksin. Lääkärimies on lähtenyt pitkälle työmatkalle Yhdysvaltoihin ja lapset ovat kaikki eri puolilla maailmaa. Tarvitseeko kukaan enää Katea?
Kate Brownia onnistaa, sillä hän saa kesätyöpaikan, tulkin tehtävän YK:n ravitsemuskongressissa Istanbulissa. Kesä ennen pimeää alkaa muodostua rouva Brownin henkilökohtaiseksi kehityskertomukseksi. Onko kaikki Katen elämässä sittenkään ollut niin kuin on näyttänyt?
o o o
Kate Brown on edelleen viehättävä, sillä hän ei ole joutunut siitä luopumaan köyhäilyn takia. Miten sopiva paikka hänelle onkaan Istanbul ja ravitsemuskongressi. Hän huomaa varsin pian, että koko kongressi on täyttä roskaa iän ikuisine puheineen. Paitsi että kyllä siellä jotakin tapahtuu. Vaan, osasitko Kate odottaa mitä?
Kate huomaa varsin pian kokouspaikan hengen; kaikki sihteerit ja PR-tytöt odottavat jo ovensuussa, että sisään astuisivat heidän seksipartnerinsa edellisistä konferensseista. Ikä, fyysinen kunto, vireys, seksuaaliset kyvyt, kaikki joutuu arviolle yhdessä hetkessä. Sitten alkaa sekoittumisprosessi.
Aivan kuten teatterissa, Kate on yksi näytelmän roolihenkilöistä. Lessingin romaani on loistava ajan kuva myös siksi, että se on kirjoitettu aikaan jolloin Euroopassa eletään seksuaalisen vapautumisen aikaa. Tekisikö kongressi Katestakin lopulta vapaan, tarkoittaisiko seksuaalinen vapaus myös naisen kokonaisvaltaista vapautumista? "Olen saatavissa, tule nuuhkimaan ja maistamaan", tuntuu olevan Katenkin viesti.
Kongressista tulee kohtalokas rouva Brownille, vai pitäisikö sanoa että hänelle tarjoutuu nyt lopultakin mahdollisuus oman elämän elämiseen olkoonkin, että vain lyhyeksi hetkeksi. Kate rakastuu itseään huomattavasti nuorempaan mieheen, Jeffreyhin. He lähtevät kongressin päätyttyä lomalle Espanjaan, kukapa Katea kotona kaipaisi.
Kate pohtii avioliittoaan; onko lopulta ollut niin, että pitkään kestänyt tyydytystä tuottava sukupuolielämä onkin ollut ruumiillisen rakkauden tapa, niin perin helppo keino ilmaista tunne-elämän perimmäisiä vivahteita?
Tietääkö Espanjan loma Katelle mahdollisuutta itsenäistymiseen avioliiton ja harmaan perhe-elämän ikeestä? Vai syökseekö kuuma kesä hänet ojasta allikkoon, vuoteesta vuoteeseen ja uuteen sielun vankilaan? Onko hillitty perhe-elämä, jossa on käyty paljon keskusteluja eikä juuri koskaan riidelty, ollutkin vain eräs itsepetoksen kavala muoto?
o o o
Lessing tuntee myös Espanjan. Romaani laajenee kuvaamaan "nuorenparin" suhteen lisäksi myös espanjalaista elämää 1970-luvulla, jolloin turismi ei vielä ollut pilannut sen kaupunkeja ja maaseutua. Eletään vielä aikaa jolloin eri nimillä hotelleihin majoittuvat nainen ja mies herättävät pahennusta katolilaista moraalia tiukasti valvovassa maassa.
Katen ja Jeffreyn suhde jää ajoittain taka-alalle, kun Lessing kuvaa Espanjan köyhälistön oloja ja mielenosoituksia sosiaalisten uudistusten puolesta. Joutuuko Kate pohtimaan suhdettaan elämään yleisemminkin, kun hän tapaa ihmisiä, joiden on köyhyytensä tähden vaikea saada edes vaatteita?
Nuhjuisiin mustiin vaatteisiin pukeutuneet köyhälistönaiset ovat kuin syyttävä sormi Katelle ja Jeffreylle. Mutta pois sosiaalinen empatia, Katehan saa taas olla rakkauden nainen. Jeffrey rakastelee kuin 10-vuotias poika, jota on usutettu kiipeämään seinää ylös mahdollisimman nopeasti.
Kesä ennen pimeää on valtavan moniulotteinen romaani. Paitsi kuvaus naisesta vapautta etsimässä, se on sosiaalisesti värittynyt kertomus köyhien ja rikkaiden välisestä elintasokuilusta. Ilmestyessään sen voi kuvitella vaikuttaneen pommin lailla.
Kysymyksiä syntyy lukijan mieleen kuin liukuhihnalta: Olisiko naisen todella mahdollista vapautua seksin kautta? Entä kuinka helposti voi katkaista kymmenien vuosien hyviä ihmissuhteita joutumatta itse mielenterveyden kriisiin?
Saattaa olla niin, että suuremman vapauden kaipuu vaihtuukin intohimoiseksi kaipaukseksi. Suomalaisessa sananlaskuperinteessä puhutaan routivasta maasta ja porsaista. Mitä Sinun elämästäsi, lukija, on tullut? Ja ennen kaikkea, mitä siitä on tuleva?
Kesä ennen pimeää lienee murtanut vuosikymmenten saatossa monenlaisia moraalikoodeja. Mutta kertooko Doris Lessing lopulta millaista elämää naisten tulisi elää? Luojan kiitos, hän taitaa jättää johtopäätösten teon kullekin lukijalle itselleen.
ARTO TUOMINEN
* ARVIO KIRJASTA: Doris Lessing: Kesä ennen pimeää. Suomennos: Irmeli Sallamo Tammi 2007, sivuja 330.