Kenraalien vaarallista ja kallista ulkopolitiikka

Yhdysvaltojen puolustusministeriön hyväksymä lupa myydä F-35 ja F/A-18-hävittäjiä Suomeen vahvistaa sen, että HX-hankkeessa ei ole kyse vain hallitusohjelmaan kirjatusta nykyisen Hornet-kaluston ”suorituskyvyn korvaamisesta”. Vientiluvasta kertovan tiedonannon mukaan hanke ”parantaa” Suomen ilmavoimien suorituskykyä ja ”varmistaa (sen) yhteentoimivuuden Yhdysvaltojen joukkojen kanssa”. 

Lokakuun 9. päivä julkaistussa vientiluvassa listataan kolmatta liuskaa asejärjestelmiä ja muita varusteita, joita mahdolliseen hävittäjäkauppaan liittyy. Mukana on pitkän kantaman JASSM ER -häiveohjuksia, joita USA ei ole aiemmin myynyt millekään Naton kuulumattomalle maalle. Yhdysvallat tarjoaa Suomeen poikkeuksellisesti myös elektroniseen sodankäyntiin tarkoitettua Super Hornetia, Growleria. HX-hankkeen ohjelmajohtaja Lauri Purasen mukaan lisäksi hankitaan uudet tutkaohjukset.

HX-hankkeessa ei ole kyse vain asekaupasta vaan myös siitä, millaiseen sotilasstrategiaan Suomea sidotaan. Samalla se koskee laajemminkin turvallisuuspolitiikan perusteita: rakentuuko maamme turvallisuus yhä enemmän asevarustelun ja sotilaallisen liittoutumisen varaan? Ovatko vasemmisto, vihreät ja keskusta hylänneet ulkopolitiikan keinojen ensisijaisuuteen perustuneen turvallisuusajattelun, rauhanpolitiikan ja sotilaallisen liittoutumattomuuden? 

HX-hankkeessa ei ole kyse vain asekaupasta vaan myös siitä, millaiseen sotilasstrategiaan Suomea sidotaan.

Sopimusten Nato-verkko

Suomi on viety jo edellisten hallitusten aikana lukuisiin sopimuksiin sotilaallisesta yhteistoiminnasta. 

Yhdysvaltojen kanssa tehtiin isäntämaasopimus vuonna 2014 ja sen jälkeen Ruotsin, Suomen ja Yhdysvaltojen kolmenvälinen puolustusyhteistyöasiakirja 2018. Suomi on mukana Pohjoismaiden puolustusyhteistyössä Nordefcossa, Britannian johtamissa JEF-valmiusjoukoissa, vastaavassa Saksan kehysvaltiohankkeessa ja Ranskan E12-interventioaloitteessa sekä EU:n tiivistyvässä puolustusyhteistyössä. 

Viime vuosina on kehitetty Nato+2 -varautumista, jossa Suomi ja Ruotsi valmistautuvat torjumaan yhdessä Naton kanssa Venäjän uhkaa Itämerellä. 

Syyskuussa puolustusministeriö lähti Yhdysvaltojen käynnistämään tekoäly-yhteistyöhön, jolla kehitetään maiden sotilaallista suorituskykyä. Samaan aikaan hallitusohjelman kirjaus YK:n ydinasekieltosopimukseen liittymisen arvioimisesta on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi, koska sopimukseen liittymisen on katsottu haittaavan Nato-yhteistyötä.

Iltalehden mukaan hallituksen ja tasavallan presidentin päätettäväksi on piakkoin tulossa osallistuminen ensi vuonna järjestettäviin Naton perussopimuksen 5.artiklan mukaisiin CMX-harjoituksiin yhteisestä puolustuksesta. Vasemmistoliitto ja myös monet SDP:n ja vihreiden edustajat ovat aiemmin vastustaneet tällaisiin harjoituksiin osallistumista – nyt asiasta ollaan hiljaa. 

Hävittäjien tilausvaltuus on kirjoitettu budjettiin niin, että 10 miljardin euron hinta nousee jatkuvasti kustannustason, aseistuksen täydentämisen ja elinkaaripäivitysten myötä. 

Mitä täällä oikein tapahtuu?

Tiivistä sotilaallista yhteistyötä Ruotsin kanssa ei yleensä ole nähty ongelmana. Viime vuosina Ruotsi on kuitenkin mennyt entistä pidemmälle kumppanuudessa Yhdysvaltojen kanssa. Yhtenä osoituksena tästä olivat keväällä USA:n pitkän matkan strategisten B-1B pommikoneiden sotaharjoitukset Ruotsissa Gripen hävittäjien kanssa Venäjältä tulevaa uhkaa vastaan. Iltalehden mukaan Yhdysvallat on tarjonnut vastaavia sotaharjoituksia myös Suomelle, mutta presidentti Sauli Niinistö on niitä vierastanut. (IL 3.10.)

Syyskuussa Suomen, Ruotsin ja Norjan puolustusministerit allekirjoittivat aiejulistuksen tiiviimmästä alueellisesta puolustusyhteistyöstä. Julistuksen mukaan yhteistyötä kehitetään Cold Response, Cross Border Training ja Trident Juncture -sotaharjoitusten kokemusten pohjalta. Niissä on kyse Naton 5. artiklan toteuttamisen harjoittelusta, jossa Suomella ei pitäisi sotilaallisesti liittoutumattomana maana olla mitään tekemistä.

Norjan hallituksen keväällä julkaisemassa esityksessä Norjan puolustuksen kehittämisestä tähän yhteistyöhön liitetään vieläkin pidemmälle meneviä hankkeita. Sen mukaan tavoitteena on ”kuljettaa Norjan ja sen liittolaisten sotilaallisia joukkoja ja tarvikkeita Ruotsin ja Suomen kautta kriisissä ja sotilaallisessa konfliktissa”. 

Norjan hallitus on tuskin esittänyt tällaista maan parlamentille Suomen puolustusministeriön tietämättä. Onko puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk) siunannut sen hiljaisuudessa, onko se myös hallituksen linja vai tekevätkö kenraalit omaa ulkopolitiikkaa Naton kanssa?

”Piikki auki”?

Sanna Marin hallituksen budjettiesitystä käsitellessään eduskunta ottaa kantaa pääesikunnan entisen suunnittelupäällikkö, eversti evp. Pentti Tervosen kysymykseen ”onko hävittäjille 40 vuoden avoin piikki”? (Turun Sanomat 19.9.) Hävittäjien tilausvaltuus on nimittäin kirjoitettu budjettiin niin, että 10 miljardin euron hinta nousee jatkuvasti kustannustason, aseistuksen täydentämisen ja elinkaaripäivitysten myötä. Yleisen arvion mukaan kokonaishinta kohoaakin vähintään 30 miljardiin euroon. 

Nyt onkin syytä vaatia kansanedustajia ottamaan vähintään aikalisä ja selvittämään vaihtoehtoja, joita rauhanliike ja monet asiantuntijat ovat esittäneet. On mieletöntä sitoa kymmeniä miljardeja hävittäjiin tilanteessa, jossa tarvitaan kiireellisesti lisää rahaa koronapandemian torjumiseen, ilmastotekoihin, työllisyyteen, vanhuspalveluihin, koulutukseen ja muihin sosiaalista, ympäristö- ja kansainvälistä turvallisuutta lisääviin toimiin.