Kilpailutusideologiaa tuodaan Suomeen

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 47/2006.

Suomessa on mentävä kohti laajamittaista julkisten palvelujen ulkoistamista, kilpailuttamista ja tilaaja-tuottaja-mallin soveltamista.

– Kilpailuelementin tuominen palvelun tuotantoon mahdollisimman laajasti tilaaja-tuottaja-mallin pohjalta on välttämätöntä, todetaan viime viikolla ilmestyneessä Talousneuvoston teettämässä globalisaatioselvityksessä.

Samaa liturgiaa julistaa professori Tuomo Martikaisen johdolla tehty Kilpailuttamisen kokemukset -raportti, jonka Kunnallisalan kehittämissäätiö julkisti 14. joulukuuta.

Kilpailun ideologia

Tuomo Martikainen kuvaa, miten muutos hyvinvointivaltiosta kohti kilpailuvaltiota on kunnallispolitiikan ja -talouden historian suurin muutos. Ideologisena pohjana on väite, että kilpailu ja kilpailutus ovat aina suotavia ja että julkiset organisaatiot oikeuttavat olemassaolonsa vain tuloksilla.

– Kehitys on peruuttamaton, ja paluu perinteiseen puhtaasti monopolistiseen julkisten palveluiden tuotantotapaan ei enää ole mahdollista, väittää Martikainen.

Martikaisen mukaan poliittisessa mielessä on kyse kahden voiman mittelöstä: kuinka paljon halutaan valtiota ja julkista sektoria, kuinka paljon taas markkinoita ja yksityisen sektorin panosta.

– Ei ole vaikea nähdä, että poliittiset voimat tulevat nytkin ryhmittymään entistä selvemmin tämän akselin suunnassa, pohtii Martikainen.

Taistelua eri poolien välillä ei ole vielä ratkaistu. Palvelujen käyttäjiä eli kansalaisia ei ole yrityksistä huolimatta saatu nielemään kilpailun ideologiaa, vaikka Martikaisen mukaan sen kannatus on kansan keskuudessa kasvamassa.

Todentamattomat hyödyt

Edes Martikaisen johdolla sorvattu kilpailutusraportti ei kritiikittä tue julkisten palvelujen kilpailutusideologiaa. Raportissa todetaan muun muassa Ruotsin ja Britannian kokemusten perusteella, että kunnallisten lääkäripalvelujen ulkoistaminen ja kilpailuttaminen eivät parantaneet palveluja eivätkä laskeneet kustannuksia. Ylipäätään kilpailutuksesta aiheutuvia oletettuja hyötyjä on vaikea todentaa. Kilpailutettaessa syntyy esimerkiksi usein erilaisia piilokustannuksia, joita ei kyetä havaitsemaan.

Toisaalta tutkimuksissa painottuu vain kustannustehokkuus. Muita kriteerejä, kuten laatua, on jo vaikeampi arvioida. Samoin ei pohdita ulkoistamisen vaikutuksia vaikkapa asukasdemokratiaan. Oletetaan, että tieto kaivatuista palveluista ja niiden tuotantotavoista kanavoituu markkinamekanismien kautta ilman, että kansalaisille annetaan mahdollisuus demokraattiseen ja osallistavaan päätöksentekoon.

Ulkoistaminen, kilpailuttaminen ja yksityistäminen kaventavat näin aina myös demokratiaa.

Valita voi toisin

Kuten Martikainen itsekin toteaa, on julkisten palvelujen kilpailutusinnossa kyse ideologisesta, poliittisesta valinnasta. Voimme siis valita toisinkin.

Kilpailutusideologiaa markkinoidaan ironisesti valinnanvapauden nimissä. Tässä tapauksessa vapaus merkitsee antautumista markkinoiden välttämättömyydelle. Jälleen kerran ovat poliitikot tekemässä välttämättömyydestä hyveen.

MARKO KORVELA

* www.kaks.fi