Huoran kappaleissa on politiikkaa, mutta myös hauskanpitoa. Anni Lötjösen mielestä olisi outoa, jos politiikasta ei voisi olla happitaukoja ja hommassa huumoria. Tiedonantaja haastatteli artistia kesän Sideways -festareilla.
Keywords:
Kommunistien joukkotyöstä
27.05.2016 - 12:00
SKP:n edustajakokouksen lähestyessä on syytä palauttaa mieliin muutamia perusasioita kommunistisen puolueen olemuksesta erityisesti joukkotyön osalta.
Lenin pohtii Penikkatauti-tekstissään sitä, mikä pitää yllä vallankumouksellisen puolueen kuria, mikä on sen kriteeri ja mikä lujittaa sitä. Lenin nostaa esiin puolueen tietoisuuden, kestävyyden ja uhrautuvuuden. Sitten hän toteaa, miten keskeistä on myös puolueen kyky luoda yhteyksiä työtätekevien mitä laajimpiin joukkoihin, proletaaristen joukkojen lisäksi myös ei-proletaarisiin työtätekevien joukkoihin. Leninin mukaan oikea poliittinen johtotyö, strategia ja taktiikka ovat edellytys sille, että kommunistien näkemykset saavat vastakaikua laajojen kansanjoukkojen kokemuksissa.
Otto Wille Kuusinen teki vuonna 1926 alustuksen aiheesta ”Kommunististen puolueiden toiminta joukkojen keskuudessa”. Kuusinen korostaa, että kommunistinen toiminta ei ole vain puoluejärjestön rakentamista ja jäsenten värväämistä puolueeseen. Toiminta joukkojen keskuudessa on Kuusisen mukaan vähintään yhtä tärkeää. ”Puoluetovereiden enemmistön puoluetyön tulee suurimmalta ja tärkeimmältä osaltaan olla puolueeseen kuulumattomien, syndikalististen ja jopa sosialidemokraattisten työläisten keskuudessa tapahtuvaa organisatorista toimintaa”, toteaa Kuusinen.
Kommunistien ei pidä tyytyä meille osoitettuun marginaaliasemaan.
Lenin ja Kuusinen toteavat, että kommunistien on välttämätöntä toimia erilaisista lähtökohdista tulevien työläisten keskuudessa, työpaikoilla, ammattiliitoissa, erilaisissa joukkoliikkeissä, osuuskunnissa, naisjärjestöissä ja niin edelleen.
Erkki Susi korostaa vuonna 1993 julkaistussa artikkelissaan ”Kuihtuva kerho vai todellinen puolue?” sitä, että kommunistien ei pidä tyytyä meille osoitettuun marginaaliasemaan. Marginaalista pääsee pois vain suuntautumalla ulospäin. Muuta tietä Susi ei näe, mikäli SKP aiotaan pitää elinvoimaisena ja vaikutusvaltaisena puolueena.
Tiedonantajan pitkäaikainen päätoimittaja kehottaa meitä käymään uudella ponnella käsiksi joukkotyöhön ja joukkojärjestötyöhön. Tähän kehotukseen on helppo yhtyä myös nyt.
Kirjoittajan artikkelit
Hallitus antoi toukokuussa eduskunnalle esityksen uudeksi luonnonsuojelulaiksi. Lopputulos on kompromissi, jossa ainakin ympäristöjärjestöjen mukaan on vesitetty monia edistyksellisiä asioita.
Ihmisoikeusrikos. Näin määrittelee muusikko Sepi Kumpulainen suomalaisen vanhustenhoidon tilan Susanna Helken ohjaamassa tuoreessa Armotonta menoa elokuvassa. Elokuvassa nähtävä hämeenlinnalainen lähihoitaja Tiina Mollberg oli ensimmäisiä työntekijöitä, joka toi esiin ongelmia ympärivuorokautisessa hoivassa. Kritiikki johti siihen, että Mollberg joutui mustalle listalle.
- ‹ edellinen
- 3 / 168
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Pääkirjoitukset
Kun pääoma kasvaa ja Mammonalinna kohoaa, miksi työväen arki murenee? Suomessa eletään hetkeä, jossa Orpo–Purran hallitus siirtää työelämän riskit yksilölle ja jakaa voitot yrityksille, samalla kun kunnalliset palvelut kuihtuvat ja sosiaalityöntekijän ruokatauko katoaa kalenterista. Kuntaliiton tuore selvitys paljastaa, ettei kyse ole pelkästä budjettivajeesta, vaan rakenteellisesta epäonnistumisesta: kapitalistinen järjestelmä ei enää takaa yhdenvertaisuutta, vaan muuttaa peruspalvelut etuoikeudeksi. Tiedonantajan päätoimittajan sijainen JP (Juha-Pekka) Väisänen kysyy: kuinka kauan yhteiskuntaa voi purkaa, ennen kuin se lakkaa olemasta yhteinen? Tiedonantaja-festivaali kokoaa yhteen ne, jotka eivät suostu hiljaisuuteen – feministiset journalistit, järjestöaktiivit ja työväenluokan rakentajat, jotka vaativat vastauksia ja vaihtoehtoja.
Kun presidentit ja pääministerit keskustelevat sodasta, työväenluokka maksaa verot, kantaa taakan ja hautaa lapsensa. Suurpääoma määrittää, milloin ja miksi soditaan, mutta kenen ääni kuuluu, kun päätetään rauhasta? Nuorten kasvava epäluottamus poliitikkoihin, imperialistiset sodat ja kansainvälinen pääoman etu paljastavat, että rauhan kysymys on pohjimmiltaan luokkakysymys — ja juuri siksi ratkaiseva hetki työväenluokan ja kansalaisyhteiskunnan toiminnalle on käsillä nyt.
Miksi työväen pitäisi kantaa vastuu luontokadosta, kun suuryritykset tekevät voittoa ekokatastrofin kustannuksella? Suomessa kehitetään laskureita, joilla mitataan yksilön luontojalanjälkeä, mutta järjestelmällisesti vaietaan pääoman vastuusta ympäristön tuhoutumisessa. Samalla poliittinen sensuuri ja keskiluokkaistuva media kaventavat kriittisen journalismin tilaa, kun työväenluokan ääni pyritään sulkemaan marginaaliin. Kapitalistisen kriisijärjestelmän rajat tulevat vastaan luonnossa, mediassa ja ihmisoikeuksissa – ja juuri siksi tarvitaan luokkatietoista, pyyteetöntä joukkovoimaa ja toisenlaista tiedonantamista - Tiedonantajaa - nyt enemmän kuin koskaan.
Kommentit (1 kpl)
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.