Kommunistit aidon demokratian puolella

Suomen kunnissa päättävät tällä hetkellä ihmiset, joiden tulot ovat keskimääräistä kansalaista isommat. Viime kuntavaalien jälkeen Tilastokeskus kertoi karua faktaa nykyisten valtuutettujen tuloista. Kaikkien kuntavaaleissa valituiksi tulleiden käytettävissä olevien rahatulojen mediaani oli 30 000 euroa vuodessa, joka on noin 10 000 euroa enemmän, kuin äänioikeutettujen tulojen mediaani.

Valituiksi tulleista noin 28 prosenttia kuului ylimpään tulokymmenykseen, kun alimpaan tulokymmenykseen kuului vain noin kolme prosenttia uusista valtuutetuista. Millaista politiikkaa valtuutetuilta voidaan odottaa, jos he eivät tuloiltaan vastaa edes keskivertokuntalaista? Ketä porvarivaltuutettu kunnassa edustaa?

Ikäjakauma nykyisissä valtuustoissa ei ole sen parempi. Kaikkien 2017 kuntavaaleissa valittujen keski-ikä oli 50,7 vuotta. Se tietysti myötäilee myös ehdolle asetettujen ikäjakaumaa, mutta itse ongelma ei siitä muutu. Nuorten saaminen ehdolle ja valtuutetuiksi asti on retuperällä kaikissa puolueissa.

Sekä tulo- että ikäjakauman vinoutumasta on tietysti puhuttu puolueissa jo vuosikymmeniä. Mutta onko asialle tehty mitään lainsäädännön avulla, jolloin sillä voisi jopa olla vaikutusta? Vaalikampanjoihin käytetyn rahan määrä on edelleen pääosassa valituksi tulleilla eduskuntavaaleissa ja isoilta osin myös kuntavaaleissa. Oli kyse sitten puolueen rahoista tai ehdokkaan omista. Vain hyvin harvoissa tilanteissa valtuustoon valitaan uusi tulokas, jolla kampanjan rahoitus on ollut vaatimatonta. Toki valituksi voi tulla listalta, jossa ääniharava on kerännyt suurimman osan osan äänistä, mutta silloinkin useimmiten kärkiehdokkaat ovat käyttäneet kampanjaan isoja summia.

Syytä vinoutuneelle valtuutettujen tulojakaumalle ei siis tarvitse etsiä kaukaa. Raha puhuu valinnoissa, eikä sitä ole ylimääräistä suurimmalla osalla suomalaisista. Samalla myös ikäjakauman vinouma valtuustoissa aukenee. Nuorilla on vähemmän rahaa, kuin keski-ikäisillä tai varttuneemmilla.

Puolueille on annettava yhtäläiset oikeudet näkyvyyteen.

Yhtäläistä näkyvyyttä

Oman lisänsä tähän epädemokraattiseen soppaan tuovat puolueet, joilla ei ole vielä yhtään istuvaa valtuutettua. Se on tietysti täysin tiedossa, että uuden puolueen nousu eduskuntaan on tehty maassamme lähes mahdottomaksi. Valitettavasti sama näkyy myös kuntavaaleissa, vaikka muutama poikkeus sääntöön joka vaaleissa nähdäänkin.

Mitä asialle on sitten tehtävissä? Paljonkin, mikäli poliittista tahtoa riittää. Puolueille on annettava yhtäläiset oikeudet näkyvyyteen, riippumatta nykyisten valtuutettujen määrästä. Ylen on annettava ruutuaikaa valtakunnallisesti jokaiselle puolueelle saman verran. Ei siis esimerkiksi siten, että vain eduskuntapuolueiden puheenjohtajat saavat oman haastattelunsa.

Kuntien on annettava lisää mainostiloja käyttöön maksutta ja tasapuolisesti kaikille listoille. Toki monet mainospaikat ovat yksityisten hallussa, mutta tällöin kunnan on ostettava vaalien alla tila julkiselle tiedotukselle, jossa esitellään jokaista ehdokasta. Paljon muitakin tapoja näkyvyyden tasavertaistamiseksi lainsäädännöllä ja julkisen vallan puolelta löytyy.

Ja lopuksi tietysti ehdotus, jota porvari vihaa; rajoituksia maksulliseen mainontaan. Suomessa tällaisia rajoituksia ei ole, mutta maailmalla niitä on käytössä. Rajoituksia asettaneissa maissa vasemmisto saa ”yllättäen” enemmän ääniä, kuin meilläpäin.

Suomen kommunistinen puolue kampanjoi kuntavaaleissa asioilla, ei rahalla. Me haemme vaaleissa paikkoja, mutta emme siksi, että se on parlamentaarisen puolueen oletettu velvollisuus tai että nostaisimme valtaan yksilöitä. Me haluamme, että asukkaiden itsehallinto sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet toteutuvat kunnissa. Me olemme aidon demokratian puolella!