Kova kovaa vastaan
Työnantajakapitalistien Elinkeinoelämän keskusliitolla on jo pitkään ollut kissan päivät ja offensiivi hallussaan. Miksi? Siksi, että enempää ay-liikkeestä kuin poliittisesta eduskuntavasemmistostakaan ei ole ollut sille kunnon vastusta.
EK on saanut työmarkkinakentässä läpi surkean alhaiset palkkasopimukset. Se on myös ajanut ay-liikkeen myötävaikutuksella läpi työnantajien Kela-maksun poiston.
Yhtiöt ovat irtisanoneet ja lomauttaneet väkeä hurjaa vauhtia ja siirtäneet tuotantoaan ulkomaille. Työnantajat ovat jopa alkaneet uhkailla työntekijöitä irtisanomisilla vedoten ammattijärjestöjen toimintaan ja alkaneet muodostaa omia ”ammattiliittojaan”, joiden avulla kierretään yleissitovia sopimuksia ja pannaan työntekijät tekemään töitä ”ammattiliiton” sanelemilla alhaisemmilla palkoilla.
AKT:n lakon aikaan EK:n työmarkkinajohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen piti ”yritysten normaalina toimintana” aikeita tuoda Virosta lakonmurtajia murtamaan laillista työtaistelua.
Työnantajat puskevat myös läpi työurien pidentämistä ja eläkkeellepääsyiän nostamista. Viimeksi EK:n lakiasiainjohtaja Lasse Laatunen kehotti ottamaan eläkeikäpäätöksissä mallia Saksasta ja nostamaan eläkeiän 70 vuoteen. Hän kehui, että Saksassa eläkeikä on jo nostettu 65 vuodesta 67 vuoteen ja että ”Saksan tie on meidänkin tiemme eläkepolitiikassa”.
Ay-liike ja eduskuntavasemmisto ovat jo antaneet vähintään pikkusormensa korostamalla, että työurien pidentäminen on niiden mielestä OK.
Äskettäin EK:n puheenjohtaja, Rautaruukin toimitusjohtaja Sakari Tamminen esitti palkansaajien lomien lyhentämistä ja työaikojen pidentämistä.
Ay-liikkeen ja eduskuntavasemmiston taholta esitys on tyrmätty ja korostettu, että Suomen perinne, neljän viikon kesäloma ja viikon talviloma ovat työkykyä edistävä asia, joka tarjoaa mahdollisuuden hetkeksi irrottautua työelämästä ja pitää yllä henkistä ja fyysistä kuntoa. Palkansaajien kyykytyksen sijasta EK:n pitäisi harkita keinoja parantaa työelämän laatua ja ennen kaikkea sitä, miten työllisyyttä lisätään.
Hyvä näin. Mutta ay-liikkeen ja eduskuntavasemmiston ei kannattaisi huolettomasti iloita siitä, miten EK:n koepallo on nyt ammuttu alas ennen kuin se on päässyt edes kunnolla ilmaan. Voihan hyvin olla niin, että kyse on vakavissaan tehdystä ehdotuksesta. Tai sitten voi olla niin, että vuosilomien lyhennysesitys on todella vain koepallo, jota käytetään työurien pidentämisen läpiajamiseen.
Ay-liikkeessä ja poliittisessa vasemmistossa tarvitaan nyt valppautta ja kovan panemista kovaa vastaan. Muuten voi käydä köpelösti. Siinä ay-liikkeen kentällä ja vasemmiston rivijäsenillä on keskeinen rooli.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Pääkirjoitukset
Kun pääoma kasvaa ja Mammonalinna kohoaa, miksi työväen arki murenee? Suomessa eletään hetkeä, jossa Orpo–Purran hallitus siirtää työelämän riskit yksilölle ja jakaa voitot yrityksille, samalla kun kunnalliset palvelut kuihtuvat ja sosiaalityöntekijän ruokatauko katoaa kalenterista. Kuntaliiton tuore selvitys paljastaa, ettei kyse ole pelkästä budjettivajeesta, vaan rakenteellisesta epäonnistumisesta: kapitalistinen järjestelmä ei enää takaa yhdenvertaisuutta, vaan muuttaa peruspalvelut etuoikeudeksi. Tiedonantajan päätoimittajan sijainen JP (Juha-Pekka) Väisänen kysyy: kuinka kauan yhteiskuntaa voi purkaa, ennen kuin se lakkaa olemasta yhteinen? Tiedonantaja-festivaali kokoaa yhteen ne, jotka eivät suostu hiljaisuuteen – feministiset journalistit, järjestöaktiivit ja työväenluokan rakentajat, jotka vaativat vastauksia ja vaihtoehtoja.
Kun presidentit ja pääministerit keskustelevat sodasta, työväenluokka maksaa verot, kantaa taakan ja hautaa lapsensa. Suurpääoma määrittää, milloin ja miksi soditaan, mutta kenen ääni kuuluu, kun päätetään rauhasta? Nuorten kasvava epäluottamus poliitikkoihin, imperialistiset sodat ja kansainvälinen pääoman etu paljastavat, että rauhan kysymys on pohjimmiltaan luokkakysymys — ja juuri siksi ratkaiseva hetki työväenluokan ja kansalaisyhteiskunnan toiminnalle on käsillä nyt.
Miksi työväen pitäisi kantaa vastuu luontokadosta, kun suuryritykset tekevät voittoa ekokatastrofin kustannuksella? Suomessa kehitetään laskureita, joilla mitataan yksilön luontojalanjälkeä, mutta järjestelmällisesti vaietaan pääoman vastuusta ympäristön tuhoutumisessa. Samalla poliittinen sensuuri ja keskiluokkaistuva media kaventavat kriittisen journalismin tilaa, kun työväenluokan ääni pyritään sulkemaan marginaaliin. Kapitalistisen kriisijärjestelmän rajat tulevat vastaan luonnossa, mediassa ja ihmisoikeuksissa – ja juuri siksi tarvitaan luokkatietoista, pyyteetöntä joukkovoimaa ja toisenlaista tiedonantamista - Tiedonantajaa - nyt enemmän kuin koskaan.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.