Kulttuuripolitiikkaa – ei leikkauslistoja!
Kataisen oikeistohallituksen kulttuuripolitiikka on pakottanut Museoviraston yt-neuvotteluihin. Työpaikkoja vähennetään 55 henkilötyövuoden verran. Tämä tarkoittaa kulttuuriministeri Arhinmäelle sietämätöntä kulttuuripoliittista avausta. Museovirastosta irtisanotaan nyt 40 työntekijää. Miten irtisanomiset sopivat vasemmistolaiseen kulttuuripoliittiseen linjaukseen? ihmettelee Pand- taiteilijat rauhan puolesta järjestön puheenjohtaja JP Väisänen.
Hallituksen leikkauspolitiikan takia suljetaan tänä vuonna Suomessa kahdeksan museota. Kotkaniemi, Kuusiston kartano, Paikkarin torppa, Pukkilan kartano ja Yli-Lauroselan talomuseo eivät enää voi vastata sivistystehtävistään tai hoitaa museoille asetettua kulttuuriperintötyötä. Alikartano ja Urajärven kartanomuseo pidetään suljettuna remontin takia. Anjalan kartano on jo aiemmin suljettu säästösyistä.
– Museoiden sulkeminen on suuri isku paikalliselle kulttuuritoiminnalle ja kotimaanmatkailulle.
Hallituksen leikkauspolitiikka rapauttaa hyvän ja toimivan yhteiskunnan rakenteita. Väisäsen mukaan on häpeällistä, että vasemmistoliitto on antanut puheenjohtajansa irtisanomisia tuottavan kulttuurinleikkauspolitiikan keulakuvaksi.
Guggenheim-hanke osoittaa, että kulttuuripolitiikka on kansainvälisen suurpääoman bisnestä. Vasemmistoliittolainen keulakuva sopii hyvin kokoomuksen yksityistämispolitiikkaan luomaan illuusiota (olemattomista) vasemmiston kulttuurisista päämääristä. Toisaalta Guggenheimin tapaus kertoo myös sen, että kaikista kapitalistien esittämistä peruspalveluiden yksityistämishankkeista ei ole tullut läpihuutojuttuja – kiitos radikaalin ja äänekkään kulttuuriväen.
– Porvarien kulttuuripolitiikassa on kysymys suuresta illuusiosta. Joku sanoisi huijauksesta. Guggenheimin hankehan toisaalta lopettaisi Helsingin taidemuseon mutta toisaalta tuplaisi museotoiminnan määrärahat. Miten ikinä kulttuuria ja sivistystä voitaisiin edistää lopettamalla oma osaaminen, omat museot ja tuomalla ulkoa yksityistä bisnestä valtion ja kuntien palveluja korvaamaan?
Museot ovat Väisäsen mielestä meidän kaikkien kollektiivista hiljaista pääomaa, kansan muistia. Kriisi aikoina tulisikin erityisesti turvata kansalaisten mahdollisuus vahvistaa omaa identiteettiään. Museot, koululaitos ja kirjastot ovat tässä avainasemassa.
– Kulttuuripolitiikan suuntaa pitääkin nyt muuttaa leikkauslistoista vahvistamaan kulttuurin budjettia. Työntekijöiden irtisanomiset tulee estää ja kulttuurin rahoitus on jatkossakin turvattava niin, että markkinabisnekset ja ulkotuotetut wow-trendit eivät rapauta sivistysvaltion perusteita niin kuin nykyisen hallituksen linja tekee.
Armeijan seuraaviksi vuosiksi suunnitellut asehankintamäärärahat reilut 1,5 miljardia euroa pitää Väisäsen mukaan käyttää huomattavasti parempaan maanpuolustukseen; sivistykseen, koulutukseen ja kulttuuriin.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Lauri Ylönen tuo uuden äänen Bad Wolvesin raskaaseen soundiin. Uusi versio kappaleesta Say It Again on enemmän kuin musiikkia – se on kohtaaminen. Kulttuuriteollisuus on paketoinut tunteet, Ylösen ääni toimii ja hengittää. Tässä raidassa kuuluu yhteistyön voima.
Brasilian rauhanliikkeen ikoni Socorro Gomes esitti polttavan marxilaisen puheenvuoron Caracasin kansainvälisessä rauhanseminaarissa Venezuelassa (25.7.). Puheessaan rauhanveteraani piirtää maailmankuvan imperialismin väkivallasta, hegemonian murentumisesta ja kansainvälisen solidaarisuuden välttämättömyydestä.
Voiko taide olla vapauttavaa, jos sen rahoitus perustuu sortoon? Elokuvien jakeluyhtiö Mubi on joutunut kansainvälisen taiteilijayhteisön hampaisiin saatuaan 100 miljoonan dollarin sijoituksen Sequoia Capitalilta — pääomasijoittajalta, joka rahoittaa Israelin sotateknologiaa ja hyötyy Gazan kansanmurhasta. Taiteen kentällä käydään nyt luokkataistelua: voiko kulttuuri todella palvella työväenluokkaa ja sorrettuja, jos sen taustalla vaikuttavat globaalin pääoman intressit? Mubin tapaus paljastaa, kuinka kulttuurituotanto kytkeytyy yhä tiukemmin kansainväliseen rahoituslogiikkaan, jossa taide uhkaa muuttua pelkäksi pääoman kulissiksi. Kysymys kuuluu: kenen ääni saa kuulua, ja kenen kustannuksella?
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.