Kun mieli sairastuu

Psyykkisesti sairastuessaan ihminen syrjäytyy, kun ei ole "normaalin" kirjoissa. Mielenterveyskuntoutuja Liisa, 58 vuotta, on törmännyt koviinkin asenteisiin.

– Vähätellään, jos ei pysty suoriutumaan elämässään muiden tavoin, jopa hoitajien ja lääkäreiden taholta semmoista vielä esiintyy.

Liisa sairastui jo nuorena skitsofreniaan ja lukio jäi kesken.

– Myöhemmin pystyin suorittamaan merkonomin tutkinnon ja sain olla töissä useamman vuoden. En kuitenkaan jaksanut jatkuvaa työn rasitusta ja jouduin hakeutumaan eläkkeelle, hän kertoo.

Liisa on toiminut 16 vuotta paikallisessa mielenterveysyhdistyksessä erilaisissa tehtävissä, sihteerinä, puheenjohtajana ja rahastonhoitajana. Yhdistys järjestää retkiä teatteriin, konsertteihin, kylpylöihin ja tapaamisia muiden lähialueen yhdistysten kanssa.

Mielenterveysviikolla on avoimien ovien päivä yhdistyksen pyörittämässä vertaistoiminnan keskuksessa, jolle kunta antaa tilat vastikkeetta käyttöön. Muuten toiminta on kokonaan Raha-automaattiyhdistyksen rahoituksen varassa. Rahoitus vaatii joka vuosi hakemusten täyttämisen ja aiheuttaa jännitystä.

– Anomusrumba ja epävarmuus uuvuttavat henkilökunnan. Meillä on nyt kolme työntekijää, jotka ohjaavat askartelua ja käsitöitä. Me kuntoutujat tapaamme toisiamme ja, keskustelemme yhdessä kahvikupin ääressä. Voimme myös kertoa ongelmistamme kahden kesken ohjaajille, heillä on lähihoitajan koulutus ja vaitiolovelvollisuus.

Liisan mukaan yhdistyksen järjestämät retket ovat hyvin suosittuja.

– Olemme pitäneet omavastuun alhaalla, että kaikki voisivat osallistua. Jos rahoitusta leikataan, joudumme vähentämään retkiäkin. Kyllä tällaisen toiminnan rahoitus kuuluisi suoraan kunnalle, johan lakikin edellyttää kuntien järjestävän palvelut mielenterveyskuntoutujille. Mutta hyvin monessa kunnassa palvelut ovat aivan lapsenkengissä.

Vertaistuki on Liisan mukaan paras tuki. Yhteisessä toiminnassa itsetunto vahvistuu.

– Usein mielenterveyskuntoutujat elävät köyhyydessä pienten tulojen varassa. Se tekee elämän helvetiksi nyky-yhteiskunnassa. Rahattomana et pääse mihinkään, joudut syömään huonoa ruokaa, asuminen voi olla ala-arvoista, kaikki se masentaa. Kuitenkin ihmisarvo kuuluu kaikille, ei vähiten kuntoutujille. He ovat rankkoja hoitoja, kovaa lääkitystä, yksinäisyyttä kokeneita ihmisiä. Omaiset ovat tärkeitä tukijoita, ilman heitä saattaa jäädä edelleenkin heitteille, pohtii Liisa.

Valtakunnallista mielenterveysviikkoa vietetään 18.-24. marraskuuta.