Lasten ja nuorten asialla
Jyväskyläläinen Vesa Lankinen tunnetaan SKP:n Kypärämäen osaston pitkäaikaisena puheenjohtajana ja keskuskomitean jäsenenä, mutta hänen ansionsa lastensuojelun laitoshuollon ammattilaisena ovat jääneet verraten vähälle huomiolle.
Tänään pyöreät 50 vuotta täyttävä Lankinen on työskennellyt Jyväskylän kaupungin lastensuojelussa yli 20 vuotta, aluksi nuorisokodin ohjaajana ja viimeiset seitsemän vuotta Lotilan nuorisokodin johtajana.
Jyväskylässä toimii tällä hetkellä yhteensä kymmeniä yksityisiä sijaisperheitä, perhekoteja ja lastensuojelulaitoksia. Kaupungilla on kolme omaa nuorisokotia ja pienille lapsille tarkoitettu perhetukikoti. Kaupungin lastensuojelulaitokset auttavat lapsia ja nuoria ja heidän perheitään tarjoamalla lyhytaikaisen sijoituspaikan tai avohuollon tukitoimia vaikeassa elämäntilanteessa. Luonteeltaan kunnalliset laitokset ovat lähinnä perhetukikeskuksia.
Lankinen summaa lastensuojelun tarvetta Keski-Suomessa.
– Nuorisokodeissa on paikkoja yhteensä 26 ja sijoituksia tehtiin viime vuonna 94. Arviolta puolet sijoituksista alkaa kiireellisinä. Omiin laitoksiin sijoitetuista noin 80 prosenttia palaa keskimäärin vajaan puolen vuoden sijoituksen jälkeen kotiin tai siirtyy täysi-ikäisyyden kynnyksellä tukiasuntoon. Pidemmän sijoituksen tarpeessa olevat pienet lapset sijoitetaan yleensä sijaisperheisiin, varttuneemmat lapset ja varhaisnuoret yksityisiin perhekoteihin tai laitoksiin. Sijoituksia voidaan tehdä Jyväskylään, Keski-Suomeen tai myös etäämmälle.
Valtuustoryhmän aloite tärkeä
Syksyllä 2009 Jyväskylän kaupungin perusturvalautakunta hyväksyi yksimielisesti hankintasuunnitelman kahdesta uudesta nuorisokodista. Kaupunginvaltuusto siunasi joulun alla toisen nuorisokotihankkeen osana kaupungin investointisuunnitelmaa. Lankinen on tyytyväinen tehtyihin päätöksiin.
– Pitkästä aikaa kaupunki panostaa järkevällä tavalla omaan lastensuojelun laitoshuoltoon.
Lastensuojelun ja kodin ulkopuolisten sijoituspaikkojen tarve ylittää nykyisellään Jyväskylän kaupungin itse tuottamien paikkojen määrän selvästi. Tämä on johtanut kalliisiin ostopalveluihin ja lastensuojelumenojen kasvuun.
Lankinen itse on ollut mukana vaikuttamassa nuorisokodin investointipäätökseen perustelluilla näkemyksillään. Hänen laskelmansa kunnallisen palvelutuotannon puolesta sekä esille tuodut inhimilliset seikat nuorten ja heidän perheidensä hyväksi ovat tehneet vaikutuksen kaupunginvaltuutettuihin yli puoluerajojen.
– Prosessissa tärkeää on ollut SKP:n valtuustoryhmän aloite vuonna 2005, johon yhtyi valtuutettuja melkein kaikista valtuustoryhmistä. Yhteensä 15 valtuutettua allekirjoitti aloitteen nuorisokodin tilaongelman ratkaisemiseksi.
Lankinen korostaa kuitenkin, että päätökset on tehty esimerkiksi perusturvalautakunnassa yksimielisesti hyvän virkamiesvalmistelun ja taloudellisten laskelmien jälkeen.
– Näkemykseni on, että erityisesti vasemmistonaisten aktiivisuus asiassa on ollut ratkaisevaa.
Lankinen kokee tärkeäksi myös lastensuojelun työntekijöiden aktiivisuuden asiassa sekä yhteydenpidon poliittisiin päättäjiin.
Yhteiskunnalliset asiat kiinnostivat nuorta humanistia jo 1980-luvulla. SKP:n puoluelehdestä Tiedonantajasta Lankinen sai kipinän puoluetoimintaan.
– Siihen ei tarvittu kuin yksi toveri ja hyvä lehti, Lankinen vinkkaa.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kotimaa
Antimilitaristit kokoontuivat Laukaan Nammo-tehtaan porteille protestoimaan suomalaisen aseteollisuuden osuutta Gazan sotaan. PATRIArkaatti Palasiksi -ryhmä sulki tehtaan rahdin kuljetusväylän ja syytti Nammoa palestiinalaisten kansanmurhasta hyötymisestä. Mielenosoittajat vaativat Suomen asekauppojen lopettamista ihmisoikeuksia rikkovien maiden kanssa sekä radikaalia muutosta maan asepolitiikkaan.
Kun pääoma vie huollot ulkomaille ja osingot ajavat turvallisuuden edelle, jäävät työläiset puristuksiin – entinen Finnairin asentaja Ari Hautala kertoo, miten ammattiylpeydestä tuli globaalin halpatyökilvan sivutuote. Työväenluokan ääni on vaiennettu neuvottelupöydissä, mutta kone ei lähde ennen kuin ammattimies sen hyväksyy. Kysymys kuuluu: kuka lopulta määrää, milloin työ on tehty – markkinat vai työntekijä?
Luonto ei ole vain stressinlievityksen keidas, vaan poliittinen tila, jossa ihminen kohtaa itsensä. Turun yliopiston uusi tutkimus avaa luonnon merkitystä eudaimonisen hyvinvoinnin näkökulmasta – syvyytenä, toimijuutena ja yhteytenä. Ekokriisi haastaa nuorten itsehyväksynnän ja synnyttää ekosolidaarisuutta.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.