Kansainvälisen naistenpäivän juuret ovat vahvasti työväenluokan feminismissä ja sosialistisissa liikkeissä. Kapitalismi kukoistaa naisten työvoiman hyväksikäytöstä, sekä palkallisesta että palkattomasta.
Keywords:
Leipää ja tunnekylmyyttä
Juuri nyt on aika laittaa syyniin oikeistolainen ajatusmaailma ja tarkemmin sen ihmiskäsitys. Mitään uutta ei tietenkään ole siinä, että kokoomuslainen ajattelee työttömyyden olevan ihmisen itsensä vika. Tällä kertaa jotkut tosin yllättyivät sen suoraan ääneen sanomisesta, kun ideologisesti tiukan uusliberaalia linjaa vetävä Susanna Koski ei osoittanut televisiossa pientäkään sympatiaa työtöntä kohtaan.
Tapahtumasta virinnyt keskustelu on kaikessa laajuudessaan oivasti paljastanut rahasäkin renkien mädännäisyyttä. On jopa sanottu, että alakouluikäiseltäkin löytyy enemmän myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan, kuin Koskelta.
Tapahtumasta virinnyt keskustelu on kaikessa laajuudessaan oivasti paljastanut rahasäkin renkien mädännäisyyttä. On jopa sanottu, että alakouluikäiseltäkin löytyy enemmän myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan, kuin Koskelta. Samalla voidaan oikeastaan todeta, että sillä ikäluokalla on usein kypsemmät ajatukset eläinten oikeuksista. Turkistarhauksen puolestapuhuja ei luultavasti eläinrakkaita lapsia puolelleen saisi.
Koko tämä yhdestä televisio-ohjelmasta kummunnut keskustelu on johdettavissa sen arvojen ja politiikan puolesta useaan tämän Tiedonantajan artikkeliin. Oikeistolaisen ajattelua niillä ei ehkä muuteta, mutta työväenluokan laajaan yhteisrintamaan pyrkiessä juuri tämän tiedon jakamisella on merkitystä. Lähdimme leipäjonoon kuuntelemaan ihmisiä ja kertomaan tarinoita, joissa sorto on näyttänyt tiukimman muotonsa. Kuinka asianmukaisesti palkattujen työpaikkojen puute ja toimimaton terveydenhuolto ovat syynä Suomen kasvaviin leipäjonoihin, ei suinkaan yksittäisen ihmisen valinnat. Ja kun sosiaaliturvasta yhä leikataan ja vuokran sekä kaiken elämisen hinnat nousevat, tarvitaan luultavasti muutama Metallica lisää lahjoittamaan kotimaamme ruokajakeluille rahaa. Ehkä tunnekylmä kokoomuslainen laittaa hakemuksen menemään Bonolle? Antaa rokkareiden hoitaa tämä köyhäinhoito, niin ei tarvitse kavereiden osinkoihin sattua.
Itse en ala kylmäksi vaan tahdon päinvastoin lämpimästi kiittää kaikkia lukijoita ja tovereita, joilta saimme uudistuneesta lehdestä palautetta. Ajatustenne avulla pystymme tekemään Tiekkarista kaikkien sorrettujen yhteisen työvälineen. Palautetta ja kehitysideoita saa toki edelleen antaa ja varsinkin sellaisen sisällön suhteen, joka parhaiten yhdistäisi teorian ja taistelun. Mitä juuri sinun poppoosi tekee oikeistohegemonian murtamiseksi ja miten Tiedonantaja voisi auttaa asian laajempaan tietoisuuteen saattamiseksi? Tämä on se, mistä me haluamme kertoa.
Kirjoittajan artikkelit
Taiteen edistämiskeskus Taike päätti tänä vuonna jättää Tiedonantajan täysin ilman kulttuurilehtitukea. Tämä tarkoittaa, että Tiedonantaja on nyt täysin julkisten tukien ulkopuolella. Lehden talous nojaa yhä vahvemmin tilauksiin ja lukijoiden tukeen.
- ‹ edellinen
- 3 / 97
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Pääkirjoitukset
Kun pääoma kasvaa ja Mammonalinna kohoaa, miksi työväen arki murenee? Suomessa eletään hetkeä, jossa Orpo–Purran hallitus siirtää työelämän riskit yksilölle ja jakaa voitot yrityksille, samalla kun kunnalliset palvelut kuihtuvat ja sosiaalityöntekijän ruokatauko katoaa kalenterista. Kuntaliiton tuore selvitys paljastaa, ettei kyse ole pelkästä budjettivajeesta, vaan rakenteellisesta epäonnistumisesta: kapitalistinen järjestelmä ei enää takaa yhdenvertaisuutta, vaan muuttaa peruspalvelut etuoikeudeksi. Tiedonantajan päätoimittajan sijainen JP (Juha-Pekka) Väisänen kysyy: kuinka kauan yhteiskuntaa voi purkaa, ennen kuin se lakkaa olemasta yhteinen? Tiedonantaja-festivaali kokoaa yhteen ne, jotka eivät suostu hiljaisuuteen – feministiset journalistit, järjestöaktiivit ja työväenluokan rakentajat, jotka vaativat vastauksia ja vaihtoehtoja.
Kun presidentit ja pääministerit keskustelevat sodasta, työväenluokka maksaa verot, kantaa taakan ja hautaa lapsensa. Suurpääoma määrittää, milloin ja miksi soditaan, mutta kenen ääni kuuluu, kun päätetään rauhasta? Nuorten kasvava epäluottamus poliitikkoihin, imperialistiset sodat ja kansainvälinen pääoman etu paljastavat, että rauhan kysymys on pohjimmiltaan luokkakysymys — ja juuri siksi ratkaiseva hetki työväenluokan ja kansalaisyhteiskunnan toiminnalle on käsillä nyt.
Miksi työväen pitäisi kantaa vastuu luontokadosta, kun suuryritykset tekevät voittoa ekokatastrofin kustannuksella? Suomessa kehitetään laskureita, joilla mitataan yksilön luontojalanjälkeä, mutta järjestelmällisesti vaietaan pääoman vastuusta ympäristön tuhoutumisessa. Samalla poliittinen sensuuri ja keskiluokkaistuva media kaventavat kriittisen journalismin tilaa, kun työväenluokan ääni pyritään sulkemaan marginaaliin. Kapitalistisen kriisijärjestelmän rajat tulevat vastaan luonnossa, mediassa ja ihmisoikeuksissa – ja juuri siksi tarvitaan luokkatietoista, pyyteetöntä joukkovoimaa ja toisenlaista tiedonantamista - Tiedonantajaa - nyt enemmän kuin koskaan.