Manifestin merkitys ennen ja nyt
Marxin ja Engelsin kirjoittama Kommunistisen puolueen manifesti julkaistiin ensimmäisen kerran Lontoossa helmikuussa 1848. Julkaisuajankohta osui yhteen jokseenkin samanaikaisesti Pariisissa syntyneen niin sanotun helmikuun vallankumouksen kanssa, joka puolestaan ilmensi koko Euroopassa esiintynyttä proletariaatin ensimmäistä voimakasta valtiollista esiinmarssia. Manifesti julkaistiin alun perin saksaksi, mutta se ilmestyi nopeasti myös ranskankielisenä käännöksenä juuri ennen proletariaatin kapinaan nousua Pariisissa kesäkuussa 1848.
Erottamaton osa työväenluokan taistelua
Kommunistisen puolueen manifesti on siten syntymästään lähtien liittynyt erottamattomana osana työväenluokan ja työväenliikkeen maailmanhistorialliseen taisteluun uudentyyppisen yhteiskunnan, sosialistisen yhteiskunnan luomisen puolesta. Manifesti on alusta alkaen toiminut työväenluokan taisteluaseena niin katkerien tappioiden kuin kiistattomien voittojenkin hetkellä. Edellä mainittu helmikuun vallankumous ja sitä seurannut kesäkuun kapina päättyivät Ranskan proletariaatin tappioon ja porvariston suorittamaan julmaan verilöylyyn. Vuoden 1848 Kesäkuun kapinaa on luonnehdittu historian ensimmäiseksi suureksi proletariaatin ja porvariston väliseksi kansalaissodaksi.
Ranskan proletariaatti ei lannistunut tappiosta, vaan nousi uuteen kapinaan ranskalais-preussilaisen sodan aikana vuonna 1871. Proletariaatti loi tuolloin Pariisin kommuunin, maailman ensimmäisen työväenluokan valtion, joka puolustautui sankarillisesti aseistukseltaan ylivoimaista piirittäjää vastaan runsaan kahden kuukauden ajan Pariisissa.
Kommuunin kukistuttua työväenliikkeen taistelun painopiste siirtyi ratkaisevasti Saksan maaperälle, jossa vuonna 1869 toteutettu äänioikeus siirsi valtiollisissa vaaleissa lyhyessä ajassa todellisen äänivyöryn sosiaalidemokraattiselle puolueelle pakottaen "rautakansleri" Otto von Bismarckin turvautumaan "poikkeuslakiin" sosialisteja vastaan sekä aloittamaan maailman ensimmäisen sosiaaliturvajärjestelmän toteuttamisen.
Saksasta tapahtumien painopiste alkoi vähitellen siirtyä Venäjälle, maailman ensimmäiseen sosialistiseen vallankumoukseen. Jo vuonna 1869 ensi kerran venäjäksi ilmestyneellä manifestilla oli vahva vaikutuksensa Venäjän vallankumouksellisen liikkeen kehitykseen. Lenin luonnehti manifestia nerokkaaksi teoriaksi luokkataistelusta ja proletariaatin maailmanhistoriallisesta, vallankumouksellisesta tehtävästä.
Kommunistisen puolueen manifestin sisältämää analyysiä ja rohkaisua tarvittiin jälleen (ja tarvitaan edelleen) Neuvostoliiton ja sosialistisen yhteisön 1990-luvun alussa kokeman vakavan tappion jälkeen. Vajaat kymmenen vuotta Neuvostoliiton lakkauttamisen jälkeen vuonna 1998 pidettiin Pariisissa Kommunistisen manifestin 150-vuotisseminaari. Seminaaria, johon osallistui 1 500 tutkijaa ja tiedemiestä 60 maasta, valmisteltiin huolellisesti etukäteen ja tuloksena oli noin 150 artikkelia käsittävä moniosainen julkaisu Kommunistisen manifestin keskeisestä sisällöstä.
Mikä vetoaa?
Mitkä kohdat manifestissa vetoavat sitten erityisesti nykypäivän lukijaan? Luultavasti jokseenkin samat kohdat, jotka vetosivat vuoden 1848 lukijoihin. Manifesti alkaa sarkastisella huomautuksella: "Aave kummittelee Euroopassa, kommunismin aave." Tuohon voi nyt lisätä, että niin kummittelee tänäkin päivänä ja tulee kummittelemaan kapitalistien ja porvareiden painajaisissa sitä enemmän mitä pahempaan ristiriitaan tuotantovoimat joutuvat tuotantovälineiden omistussuhteiden kanssa. Tämän ristiriidan toteaminen yhteiskuntajärjestelmän muutoksen olennaisimpana taloudellisena vipusimena on manifestin keskeinen sanoma.
Voineeko edellä mainittu ristiriita enää juurikaan kärjistyä siitä mikä se tänään on niin sanotuissa markkinatalousmaissa, joissa suljetaan voittoa tuottava yritys toisensa perään, jaetaan yrityksen "omistajille" jättioptiot ja -osingot, lähetetään yrityksen todelliset omistajat, työntekijät, kilometritehtaalle ja jopa leipäjonoihin ja luikitaan sitten halvan työvoiman maihin yhä suurempien voittojen perään yhteiskunnan myöntämät tukirahat takataskussa pullottaen.
Toinen manifestin keskeinen sanoma on tämä: Marx ja Engels olivat aikansa vallankumouksellisten liikkeiden kokemuksen perusteella sitä mieltä, että esimerkiksi Ranskan työväenliike ei ollut vielä tuolloin, enempää vuonna 1848 kuin 1871 riittävän vahva ottamaan valtiovaltaa haltuunsa. Marx ja Engels olivat kuitenkin varmoja, että työväenluokka nousee ennemmin tai myöhemmin yhteiskunnan hallitsevaksi luokaksi. Muutokseen johtaa toisaalta edellä mainittu tuotantovoimien ja omistussuhteiden välinen ristiriita, toisaalta työväenluokan voimistuminen. "Proletariaatti käyttää poliittista herruuttaan ottaakseen vähitellen pois porvaristolta kaiken pääoman, keskittääkseen kaikki tuotantovälineet valtion, toisin sanoen hallitsevaksi luokaksi järjestyneen proletariaatin käsiin!".
Kommunistit ratkaisevassa asemassa
Edellä todetusta päädytään manifestin seuraavaan tärkeään johtopäätökseen eli siihen, että kommunistit ovat "kaikkien maiden päättäväisin, aina eteenpäin kannustava työväenpuolueiden osa". Näin on siksi, että kommunistit "käsittävät teoreettisesti paremmin kuin proletariaatin muu joukko proletaarisen liikkeen edellytykset, kulun ja yleiset tulokset." Marx ja Engels eivät anna meille kommunisteille oikeutta asettua kaiken tietäviksi "besserwissereiksi" tämän tai tuon kysymyksen suhteen. Mutta marxismin klassikot näkevät, että kommunisteilla on tuo kyky ja että heidän tulee jatkuvasti käyttää ja kehittää sitä koko työväenluokan eduksi.
Elämme suurten muutosten ja mullistusten keskellä. Mikä on kommunistien osuus ja asema tässä muutoksessa? Tätä kirjoittaessa uutistoimistot välittävät tietoa, että Kuubaa puolivuosisataa johtanut Fidel Castro on jättämässä tehtävänsä seuraajalleen. Kyse on niin suuresta johtajapersoonasta, että koko maailman kommunistinen liike joutuu pohtimaan – ainakin jollakin tavalla – Castron jälkeistä aikaa.
Tähänkin vallitsevaan tilanteeseen tulee eräs keskeisen tärkeä kehotus 160 vuoden takaa. Kommunistisen puolueen manifesti päättyy sanoihin: KAIKKIEN MAIDEN PROLETAARIT, LIITTYKÄÄ YHTEEN!
SEPPO RUOTSALAINEN
Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori ja Demokraattisen sivistysliiton puheenjohtaja.