Mitä osallistava sosiaaliturva tarkoittaa?

Kun hallitus kuulutti vuosi sitten rakennepoliittisessa ohjelmassaan ryhtyvänsä kehittämään osallistavaa sosiaaliturvaa, monet ihmettelivät, mitä sillä oikein tarkoitetaan. Hämmennys jatkuu, sillä käsitteen määrittely on edelleen kesken.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon (kok) esittelemän hankkeen tavoitteeksi ilmoitettiin elokuussa 2013 työkykyisten työttömien syrjäytymisen ehkäiseminen ja osallistumiseen kannustaminen. Varsinaisia käytännön toimia ei kuitenkaan juuri eroteltu julkisuudessa.

– Se oli Risikolta poliittinen avaus ilman sen enempää mietintää, arvioi THL:n tutkija Jouko Karjalainen.

Vuoden vaihteessa virkamiehet asettivat työryhmän pohtimaan osallistavan sosiaaliturvan konkreettista sisältöä ja sen edellyttämiä lakimuutoksia. Karjalainen on yksi ryhmän jäsenistä.

Työryhmä teki kuitenkin heti kättelyssä päätöksen, ettei lainsäädäntömuutoksiin lähdetä näin tiukalla aikataululla. Mitä hankkeesta siis jää käteen?

Vastikkeellisuutta?

– Tilanne on sekava. Julkinen keskustelu on pyörinyt osallistamisen sijaan paljon vastikkeellisen sosiaaliturvan ympärillä, tuumii Karjalainen.

Keskustelu lähti kunnolla käyntiin, kun Risikko Ilkka-lehden haastattelussa totesi haluavansa päästä eroon "vastikkeettomasta sosiaaliturvasta".

– Risikko on sittemmin kiistänyt sanoneensa näin, mutta käsite pysyi silti esillä muissa haastatteluissa.

Idean henkisenä isänä pidetyn, Rauman sosiaali- ja terveysjohtaja Antti Parpon mukaan hankkeen tavoitteena puolestaan on "lisätä toimeentulojärjestelmän hyväksyttävyyttä" siten, että "rahan saamisen vastineeksi olisi velvollisuus tehdä jotakin."

– Tämä ei ole mikään uusi keskustelu. Tosiasiassa kysymys on siitä, lisätäänkö sosiaaliturvan vastikkeellisuutta, sillä meillä on jo vastikkeellinen järjestelmä, Karjalainen muistuttaa.

Kiristyviä sanktioita?

Julkinen keskustelu vastikkeellisuudesta on saanut rumiakin piirteitä. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) syyllisti työttömät toteamalla, ettei Suomella ole varaa ylläpitää "porukkaa", joka opettelee "sukupolvesta toiseen, ettei tarvitsekaan tehdä töitä."

– Tilanteissa, joissa työtä on entistä vähemmän tarjolla, tämän tyyppinen poliittinen retoriikka näyttää lisääntyvän. Sillä haetaan oman profiilin nostoa, Karjalainen arvioi.

Hänestä töistäkieltäytyjiä paljon suurempi ongelma on se, ettei ole työpaikkoja, mistä kieltäytyä. Työttömyys- ja toimeentuloturvaa säädellään jo nyt ankarilla sanktioilla. Kiristykset johtaisivat vain syrjäytymisen syvenemiseen.

– Työmarkkinatuella eläviä ihmisiä on yhä kasvava määrä. 

Jos tänä päivänä ei ota tarjottua työtä vastaan, voi menettää työttömyysturvansa ja toimeentulotuen perusosaa voidaan alentaa 20–40 %, vaikka se onkin harvinaisempaa. Hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa esitettiin, että tätä alentamiskäytäntöä pitäisi "yhdenmukaistaa koko maassa."

– Pahin pelkoni oli, että se olisi tarkoittanut tuen alentamisen automaattista langettamista. Toimeentulotuen ja työttömyysturvan varassa eläville se olisi ollut todella vakava juttu.

Tätä työryhmän puitteissa ei Karjalaisen mukaan kuitenkaan ole tapahtumassa.

Orjuutta?

Maaliskuussa työryhmä julkisti väliraporttinsa, jonka perusteella osallistavan sosiaaliturvan pilotointi on nyt aloitettu kuudessa kunnassa ja kolmessa järjestössä.

Nykyisten lakien puitteissa toteutettavista pilottikokeiluista kerätään käytännön kokemuksia osallistavuuden kehittämisen tueksi. Käytännössä kokeilut on pitkälti sidottu osaksi niin sanottua kuntouttavaa työtoimintaa, jossa pitkäaikaistyötön tekee töitä 9 euron päiväkorvauksella. 

Järjestelmää on kritisoitu laajasti tapana teettää työttömillä sanktioiden uhalla hanttihommia. Valtioneuvoston omalla Otakantaa.fi-foorumilla turhautuneet suomalaiset arvioivat hankkeen olevan silkkaa "orjatyöväenluokan" rakentamista.

– En tunne yhtään tämän maan huonon taloudenhoidon uhria, työtöntä työnhakijaa, joka haluaisi tulla pakotetuksi orjaksi samalla, kun hänen vapautensa toimia yhteiskunnassa on viety ja hänestä on tehty vielä työssä olevien sylkykuppi ja syntipukki, kirjoittaa nimimerkki reilusuomi.

Myös Jouko Karjalainen myöntää, että erilaisten työkokeilujen ja harjoittelun kautta tuotetaan tällä hetkellä halpatyötä. Hän pitää kysymystä erittäin vakavana.

– Pilottien osalta yritetään katsoa, ettei sitä pääse tapahtumaan. Ne ovat vapaaehtoistyötä, eikä niistä kieltäytymisestä ole seurauksia toimeentuloon, hän vakuuttaa.

Vapaaehtoisuutta?

Karjalainen haluaa herättää ajatusta yhteiskuntavastuusta, jossa jokainen kantaa kortensa kekoon. Siihen pitäisi järjestää edellytykset ilman syyllistävää puhetta vapaamatkustamisesta.

– Kaikki eivät ole hakkaamassa köyhiä kirveellä päähän. Järjestöpiloteissa yritetään löytää väyliä esimerkiksi peruskoulunsa keskeyttäneille nuorille.

– Vamos Helsingissä on sisällöltään sosiaalista kanssakäymistä. Kuopiossa yritetään aktivoida sellaista väkeä, joka ei kykene edes kuntouttavaan työtoimintaan. Loimaalla hankittiin auto, jolla ajetaan ihmisiä syrjäkyliltä keskustaan.

Jos osallistavan sosiaaliturvan käsite otetaan vakavasti, haetaan mahdollisuuksia, eikä pakkoja. Pelkän päiväkeskusten pyörittämisen sijaan tarvitaan uusia keksintöjä. Tarjolla oli ajatus aikapankkikokeilustakin, mutta se ei verotusongelmien takia kelvannut ministeriölle.

– Juuri siksi sitä olisikin kannattanut testata käytännössä, kontrolloidussa ympäristössä.

Karjalaisesta on kuitenkin myönnettävä, etteivät tällaiset järjestelyt voi olla pysyviä ratkaisuja.

– Niin kauan, kun työmarkkinat eivät vedä ja kaikille ei töitä riitä, kaikki tämä on keinotekoista oheistoimintaa.

Keskustelu sosiaaliturvasta jatkuu Vastavirtafestivaaleilla 27.9. Mukana tutkija Jouko Karjalainen THL:stä, TVY:n puheenjohtaja Jukka Haapakoski, kansanedustaja (vihr) Outi Alanko-Kahiluoto ja sosiaalityöntekijä, kaupunginvaltuutettu (skp) Riitta Tynjä. Puheenjohtajana Irene Auer.