Mitta täyttymässä Helsingin kotihoidossa

Joulukuun alkupuolen ilta itähelsinkiläisessä ravintolassa muistuttaa päällisin puolin kuin minkä tahansa firman pikkujoulua: on puheensorinaa, tarjolla ruokaa ja särvintä.

Mutta kyseessä ei suinkaan ole pikkujoulu, vaan Suomen lähi- ja perushoitajaliiton Helsingin avohoidon ammattiosasto 818:n järjestämä jäsenilta kotihoidossa työskenteleville.

Lähi- ja perushoitajat ovat huolissaan resurssien ja vakanssien riittävyydestä, työmäärän kasvusta sekä omasta jaksamisesta. Henkilökunnan vähyys on synnyttänyt negatiivisen noidankierteen, joka on saavuttamassa peruuttamattomia muotoja.

Paikalle on kutsuttu keskustelemaan ja hoitajien kysymyksiin vastaamaan sekä Helsingin kotihoidon johtaja Anna-Liisa Lyytinen että eri alueiden kotihoitopäälliköt.

Osaston puheenjohtaja Anne-May Autio-Niiranen kertoo, että jäsenillalle on ollut kova tilaus. Tästä kertoo myös osallistujamäärä, joka ylittää reippaasti tavalliset osaston tapaamiset.

Kenttäväki äänessä

Illan aluksi koetaan pettymys, kun itse johtaja Lyytinen ei saavukaan mukaan keskusteluun. Mukaan on sentään saatu päälliköt Sarri Nuorivaara eteläisestä, Jaana Nummijoki kaakkoisesta, Pirjo Väisänen läntisestä ja Eeva Sandelin pohjoisesta kotihoitoyksiköstä. Keskusteluun osallistuvat myös suunnittelija Sari Erkkilä SuPerin kehittämisyksiköstä sekä Silja Paavola ja Mari Niemi-Saari, jotka molemmat ovat SuPerin puheenjohtajaehdokkaita liiton ensi vuoden vaaleissa.

Mutta ennen kaikkea äänessä on lähes sataprosenttisesti naisten hallitsema kenttä: moni käytti puheenvuoron, jossa kertoi omasta arjen työstään ja siihen liittyvistä ongelmista. Paikoin kipakoissakin kommenteissa haluttiin kaupungin johtoportaalta selkeitä ja konkreettisia vastauksia kiertelyn ja kaartelun sijaan.

Suurimmat ongelmat koskevat resursseja: hoitajilla ei ole tarpeeksi aikaa varsinaiseen asiakkaan luona tapahtuvaan työhön, henkilöstöä on ylipäätään liian vähän ja tuuraajia on esimerkiksi sairaspoissaoloja paikkaamaan vaikea saada. Eritoten viikonloppuisin työvuorot tuppaavat venymään, mikäli haluaa hoitaa työnsä vastuullisesti ja kunnolla.

Työnantajapuolelle asennemuutosta

Helsingin sosiaali- ja terveystoimet on määrä yhdistää 15 000 henkilön jättivirastoksi vuonna 2013.

Päällikköporras hakee yhdistymisestä synergiaetuja. Työtä järkevämmin jakamalla pitäisi yksittäiselle hoitajalle jäädä enemmän aikaa olla itse asiakkaan kanssa.

Superilaiset pelkäävät taas, että yhdistymisen myötä hoitajille tulee uusia tehtäviä, jotka eivät liity varsinaiseen hoitotyöhön.

Monessa puheenvuorossa todetaan, että esimiestasolla ei oikein tiedetä, mitä kentällä tapahtuu tai mitä lähi- ja perushoitajan työtehtäviin kuuluu. Johto sai moitteita johtamistaitojen puutteista: tarvitaan työnantajapuolen asennemuutos.

Lisää henkilökuntaa tai vähemmän asiakkaita

Jäsenilta päättyy selvästi kesken: asiaa olisi ollut vielä monen puheenvuoron verran.

Mitään yksiselitteisiä ratkaisuja kotihoidon ongelmiin ei illan aikana löytynyt. Sen verran eri näkökulmaa päällikkötaso ja kenttäväki edustavat. Päälliköille on selkeästi teroitettu, että lisäresursseja ei kaupungin taholta ole paljoakaan luvassa, joten myös vastaukset olivat sen mukaisia.

Kaupunkia edustavien päälliköiden kommentit kiersivätkin kuin kissa kuumaa puuroa itse ydinkysymystä: mistä lisää resursseja kotihoitoon ja sosiaali- ja terveystoimeen yleensäkin? Ratkaisuna on joko lisää henkilökuntaa tai vähemmän asiakkaita, mistä jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu nykypäivänä epärealistiselta.

"Lisää vakansseja, taivaan tähden!"

SuPer toteutti vuosi sitten laajan kyselyn, jossa selvitettiin kotisairaanhoidossa, kotipalvelussa tai kotihoidossa työskentelevien superilaisten tuntoja niin työn arkea, kuormitusta kuin kehittämistä koskien. Vastauksia saatiin toista tuhatta, mitä voi pitää kattavana.

Tulokset ovat karuja: jopa 70 prosenttia kotihoidossa toimivista koki työnsä henkisesti ja fyysisesti joko hieman tai liian raskaaksi. Yli puolet arvioi työmäärän lisääntyneen huomattavasti viimeisen kolmen vuoden aikana.

Selvityksen tekijä Sari Erkkilä toteaa johtopäätöksenä, että suomalainen kotihoito on todellisessa kriisissä.

– Työntekijät kokevat riittämättömyyttä, jopa häpeää, koska joutuvat tinkimään eettisistä periaatteistaan jokaisella asiakaskäynnillä, kirjoittaa Erkkilä.

Mahdolliset kuntien säästötoimet eivät voi Erkkilän mukaan koskea kotihoitoa, sillä jo nyt työtä tehdään äärirajoilla. Hoitotyötä pyritään tehostamaan eri tavoin, mutta henkilöstöä on vaikea motivoida tähän: selkänahasta ei enää tehoja enempää irtoa.

– On erittäin huolestuttavaa, että 44 prosenttia vastaajista epäilee työkykynsä säilymistä seuraavien kahden vuoden aikana.

Mikäli toimintaa ei saada muutosta, kotihoidolla ei ole tulevaisuutta, summaa Erkkilä selvityksen tuloksia.

SuPer listaa tusinan verran toimenpide-ehdotuksia, joilla saattaa kotihoito paremmalle tolalle. Niihin kuuluvat muun muassa vaatimus riittävästä, ammattitaitoisesta henkilökunnasta ja moniammatillisen yhteistyön lisäämisestä. Myös työturvallisuus ja palkkaus on saatava työn vaativuutta vastaavaksi.