Monikriisi ja pessimismi

MAAILMANTILANNE ON useiden päällekkäisten kriisitilanteiden vuoksi niin huono, että pessimismi on korkeimmillaan sataan vuoteen. Näin sanoo yhdysvaltalainen marxisti Michael Roberts uusimmassa kirjoituksessaan Monikriisi ja masennus 2000-luvulla. Sana ”monikriisi” ilmaisee erilaisten kriisien – talouskriisien (inflaatio ja lama), ympäristökriisien (ilmasto ja pandemia) ja geopoliittisten kriisien (sota ja kansainväliset erimielisyydet) – yhdistymistä ja yhteenkietoutumista.

Roberts analysoi kirjoituksessaan viimeisintä YK:n inhimillisen kehityksen raporttia.

– Kahden viime vuosikymmenen aikana on lisääntynyt kieli, joka heijastaa liian kielteisiä käsityksiä maailmasta ja sen tulevaisuudesta. Nykypäivän ahdistuksen taso on todellakin ennennäkemätön ja ylittää suuren laman ja molempien maailmansotien aikaiset tasot, toteaa Roberts.

Monet ihmiset tuntevat turhautuneisuutta ja vieraantumista poliittisista järjestelmistään.

Monikriisi on aivan viime vuosina saanut Suomessakin aikaan yhä lisää pessimismiä, mutta kielteiset näköalat ovat kyteneet meilläkin jo paljon pidempään. Pandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat saattaneet ihmisten arjen toimeentulon kestämättömään tilanteeseen. Tällöin monilla ei jää energiaa ratkoa lisäksi maailmassa jo pitkään kyteneitä ongelmia, kuten esimerkiksi ympäristökriisiä. Kevään eduskuntavaalit ovat myös jäämässä keskusteluissa katveeseen, enkä ihmettelisi, jos äänestysprosentti tulee laskemaan.

– Taloudellisen laman ja ekologisen katastrofin myötä tulee epävarmuutta, turvattomuutta ja poliittista polarisaatiota. Monet ihmiset tuntevat turhautuneisuutta ja vieraantumista poliittisista järjestelmistään, kirjoittaa myös Roberts.

TEHTÄVÄÄ SIIS riittää, vaikka pessimismi on ottanut vallan. Arjen epävarmuuteen voidaan vaikuttaa esimerkiksi parantamalla työoloja ja perusturvaa.

Siirtyminen 6-tuntiseen työpäivään vähentäisi tehokkaasti työttömyyttä, kun työtä tekemään palkattaisiin lisää ihmisiä. Työntekijöille jäisi aikaa itsensä kehittämiseen, perheen ja ystävien kanssa olemiseen sekä yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Koko elämän ei tarvitse olla palkkatöissä raatamista.

Työttömyyttä ei ratkaista tempputöillä tai pakottamalla ihmisiä työllistämisen nimissä palkattomaan työhön. Vain työpaikkoja synnyttämällä voidaan alentaa suurtyöttömyyttä ja parantaa ihmisten elintasoa. Työllistämispolitiikan on edistettävä hyvinvointia ja itsenäistä selviämistä, eikä se voi olla keino alistaa ihmisiä töihin kehnoilla ehdoilla.

Kaikki ansaitsevat riittävän toimeentulon myös esimerkiksi työttöminä, eläkkeellä, opiskellessaan, vapaaehtoistöitä tehdessään tai vanhempainvapaalla. Samoin on huolehdittava itsensätyöllistäjien ja muiden epätyypillisissä työsuhteissa olevien toimeentulo niin, etteivät he jää väliinputoajiksi. Yksikään eduskuntapuolueiden esittämä malli perustulosta ei ole riittävä toimeen tulemiseksi. Sen sijaan tarvitaan malli, jossa perusturvan eri muotoja nostetaan tuntuvasti.

Tämä ratkaistaan vähintään 1200 euron perusturvalla. Riittämätön toimeentuloturva ja sekava tukien viidakko on korjattava välittömästi säätämällä perusturvamalli, joka taataan yhdeltä luukulta kaikille Suomen kansalaisille tai pysyvästi Suomessa oleskeleville, jotka eivät muuten kykene hankkimaan toimeentuloaan.

Perusturvan on oltava verotonta tuloa, ja lisäksi verotettavan tulon alarajaa on nostettava tuntuvasti. Perusturvan ohella säilytetään harkinnanvaraiset tuet, asumistuki ja monet muut sosiaalipoliittiset järjestelmät, kuten lapsilisä.

Näin tuntuvia korjauksia arjen toimeentuloon ehdottavat eduskuntavaaleissa vain Suomen kommunistisen puolueen listoilla olevat ehdokkaat. Laskelmat on tehty, että niihin on myös varaa. Kun ihmisten toimeentulo helpottuu, jää arjessa energiaa myös muiden monikriisin osien ratkomiseen.