Musiikkia kaikille kohderyhmille
Esplanadin lava Helsingin ydinkeskustassa elokuun lopulla. Taiteiden yön yhteydessä järjestetään Etno-Espa –ilta, jonka kuluessa lavalle kipuaa kolme enemmän tai vähemmän kansanmusiikillista yhtyettä. Viimeisenä lavan valtaa yhdeltätoista Jaakko Laitinen & Väärä Raha. Viinitonkkiensa kanssa kuljeskeleva juhlakansa alkaa kerääntyä paikalle sankkana. Sama ilmiö koettiin aiemmin päivällä yhtyeen soittaessa Kallion Karhupuistossa. Kun nämä rytmit alkavat soida, harva pystyy kävelemään ohi.
Suurelle yleisölle Väärä Raha on vielä tuntematon nimi. Tilanne voi kuitenkin olla muuttumassa, sillä jokainen keikka tuo uusia faneja, ja radiosoittokynnyskin on ylittynyt. Nimestään huolimatta hilpeästi svengaava Hän ei lemmi mua on soinut Radio Suomessa koko kesän.
Fuusioiskelmää rivakalla poljennolla
Tuuria se kai oli, Jaakko Laitinen sanoo radiohitistä muutamaa päivää myöhemmin kalliolaisessa ravintolassa.
– Eihän meillä ole rahaa markkinointiin! Tosin levy-yhtiöpomomme Arwi oli vissiin soitellut sinne Radio Suomeen joka päivä, niin että lopulta sen puheluihin ei enää vastattu.
Laitinen ja haastatteluseuraksi saapunut hanuristi Marko Roininen räjähtävät nauruun. Se on näiden miesten seurassa yleistä. Pilke on jatkuvasti silmäkulmassa.
Väärän Rahan fuusioiskelmät kertovat usein rakkauden tai jopa elämän päättymisestä, mutta näissä lauluissa sitä ei surra, vaan hyväksytään kaiken kestävän aikansa. Suomalaisen iskelmän lisäksi musiikissa kuuluukin Balkanin ja Venäjän romaniperinne. Poljento on enimmäkseen rivakka, ja muusikot soittavat saumattomasti yhteen. Näin siltikin, vaikka kokoonpano on ollut olemassa vasta vajaat kaksi vuotta.
Tuolloin Laitinen ja Roininen muuttivat Rovaniemeltä Helsinkiin ja alkoivat etsiä uusia soittokumppaneita entisten tilalle. Kaikki löytyneet olivat myös Lapista kotoisin. Trumpetisti Jarkko Niemelä, kontrabasisti Tuomo Kuure ja rumpali Janne Hast osoittautuivat välittömästi sopiviksi tyypeiksi.
– Henkilökemiat sopi yhteen ja kaikki ovat tosi hyviä muusikoita. Vapaa-aikaakin vietetään yhdessä, tuntuu kuin oltaisiin joku veljessarja, Roininen selittää kokoonpanon toimivuutta.
Väärän Rahan toinen keikka koskaan oli vappuna 2009 Dubrovnik-ravintolan Balkan Fever –klubilla. Palaset loksahtivat paikoilleen jo silloin.
– Se oli iso keikka, oltiin treenattu tosi intensiivisesti ja sehän meni jopa yli odotusten, Roininen muistelee.
– Porukka veti yleisössä piiritanssia. Seuraava päivä menikin kaljalla, kehuessa toisiamme!
Elävä ja orgaaninen ensilevy
Sen jälkeen yhtye onkin keikkaillut niin ahkerasti kuin jäsenten päivätyöt ja muut harrasteet ovat antaneet myöten. On käyty rock-klubeilla, pikkufestivaaleilla ja Virossa, jossa päästiin aamutelevisioonkin.
Toukokuussa pieni Helmi-levyt julkaisi Väärän Rahan esikoisalbumin, jonka äänitti omalaatuisista uskonnollisista lauluistaan tunnettu Joose Keskitalo. Toisin kuin useimmat nykylevyt, se toteutettiin äänittämällä koko bändiä yhdessä, sen sijaan että lopputulos olisi koottu erillisistä otoista.
– Siitä tuli elävä ja orgaaninen sointi, Laitinen sanoo. – Olen joskus äänittänyt kopissa kuulokkeet päässä, ja sehän on niin kuin karaokea laulaisi.
– Me ei olla mietitty formaattia eikä kohderyhmää. Tehdään sellaista musiikkia, mitä itse haluttaisiin kuunnella. Meillä on nelivuotiaita faneja ja kahdeksankymppisiä, rikkaita ja köyhiä.
Sattuman oikusta ensilevyn julkaisu osui kuitenkin hyvään aikaan. Varsinkin pääkaupunkiseudulla on viime aikoina riehunut melkoinen buumi niin Balkan-musiikin kuin suomi-iskelmänkin suhteen.
Sympatiat romanien puolella
Laitinen asui taannoin jonkin aikaa Unkarissa ja tutustui siellä paikalliseen musiikkiperinteeseen ja elämänmenoon. Puhumme sikäläisistä romaneista, joille musiikki on usein ainoa mahdollisuus päästä kurjimmasta köyhyydestä.
– Yksi mustalainen kertoi, että kun se kävelee kadulla, sitä aina haukutaan, mutta jos on viulukotelo mukana niin kehutaan, Laitinen muistelee. – Siellä vihataan romaneja, koulunkäyntikin on heille pilkanteon takia mahdotonta. Se köyhyys on siellä ihan toisella tasolla.
Suomessa jatkuu riitely Romaniasta ja Bulgariasta saapuneiden romanien ympärillä. Niin Laitinen kuin Roininenkin kävivät tutustumassa asiaan jo pari vuotta sitten Rajasaaressa, keskustelun ensimmäisen vaiheen ollessa kuumimmillaan.
– Menin haastattelemaan niitä rovaniemeläiseen Poksteri-pienlehteen, äänitettiin niiden musisointia ja laitettiin sitä verkkoon, Laitinen kertoo. – Mutta siinä meni vähän pasmat sekaisin, kun tuli se raiskaussyyte, että siellä olisi raiskattu joku tyttö. Se oli aika inhottava tilanne. Jäi tosi epäselväksi, oliko jotain tapahtunut, huhuja kyllä liikkui.
– Mie olin siellä Rajasaaressa isoissa juhlissa, joissa oli myös Suomen romaneita. Soittoa ja ruokaa, hyvä meininki. Mie ajattelin että helkatti, ihmisiä pitää auttaa, Roininen sanoo. – Mutta nyt pikkuhiljaa olen tullut vähän neuvottomaksi. Mun sympatiat on romanien puolella, siellä on valtiolähtöistä rasismia, mutta EU:n se homma pitäisi ottaa käsiin.
– Se on EU:n homma nimenomaan, koska Romania ja Bulgaria on otettu jäseniksi, Laitinen tukee.
– Romanialaisethan vihaa kaikkia, unkarilaisiakin… ihan älytöntä, että sellainen maa on otettu EU:hun.
Keikkaa ympäri Suomea
Vaikeita kysymyksiä. Niiden miettimisen lomassa voi aina keventää mieltään Väärän Rahan keikoilla, joita on pitkin syksyä tiedossa ympäri Suomea. Jossain ensi vuoden puolella siintää toinen levy.
– Ensi kesäksi mie yritän järjestää meille jotain Serbian-Unkarin-kierrosta, Laitinen kaavailee.
– Siellä on kuitenkin meidän musiikin juuret, olisi hienoa testata tätä siellä.
