Naisia hyvinvointivaltiota rakentamassa
Eletään sotavuotta 1941. Kaksi ystävätärtä, Elna ja Vivi ovat pyöräilemässä kohti miehitetyn Norjan rajaa. Tytöt ovat olleet pitkään keskenään kirjeenvaihdossa ja päättäneet tehdä yhteisen pyöräretken tapaamisensa kunniaksi. He viettävät kuumaa kesää, laulavat ja keksivät itselleen nimen Daisy Sisters. Mutta kuuma kesäpäivä päättyy onnettomasti; ruotsalainen sotilas raiskaa Elnan, joka raiskauksen seurauksena synnyttää Eivor-tyttären.
Naiset ovat pääosassa Henning Mankellin tiiliskiven paksuisessa uusimmassa suomennoksessa Daisy Sisters. Romaani avautuu hyvin pian äidin ja tyttären, Elnan ja Eivorin kasvukertomukseksi. Heidän elämänsä kietoutuu yhteen niin vihassa kuin rakkaudessakin. Daisy Sisters on kuohuva aikalaisromaani, epookkiromaani jossa kasvun paikka on niin ihmisillä kuin yhteiskunnallakin.
Teoksen aikajana ulottuu toisen maailmansodan päivistä aina 1970-luvun lopulle. Juuri tuona aikana voidaan Ruotsissa sanoa rakennetun sellaista hyvinvointivaltiota, jonka perusteet ovat vieläkin, paremmin kuin meillä, monin paikoin nähtävissä.
Ei niin hyvää ettei pahaakin; Mankellin kuvaama hyvinvointi-Ruotsi on monin paikoin myös pahoinvointi-Ruotsi, sillä hyvinvointivaltiota rakennetaan vain ja ainoastaan työläisten selkänahasta. Niinpä Mankellin romaanin keskeiset henkilötkin, niin naiset kuin miehet, ovat yhteiskunnan kasvavien työvoimatarpeiden vietävinä. Ihmiset ovat kuin parkkilaiva purossa, joka vie kuohuviin karikoihin.
Vaikka Daisy Sisters on ennen kaikkea naisasiaromaani, voi sitä luonnehtia muutoinkin; se on ainakin jossain määrin myös kuvaus siirtolaisuudesta, sillä kirjassa ruotsalaista yhteiskuntaa rakentavat tekstiilitehtaissa hikoilevat suomalaiset siirtolaisnaiset.
Mankell tekeekin erityistä kunniaa suomalaisille kuvaamalla heitä työteliäiksi, mutta samalla luokkatietoisiksi ja ronskeiksi. Suomalaiset ovat Eivorin lähimpiä työtovereita ja tanssilavojen seuralaisia, sillä raskas työ on Ruotsissakin vaatinut vastapainokseen raskaat huvit.
Mankellin romaani on poliittisesti ladattu, sillä yksi sen teemoista on työläisnaisten kamppailu parempien työolojen puolesta. Naiset ovat valveutuneita ja valmiita ajamaan etujaan tiukastikin. He käyvät luokkataistelua aikakaudella joka tarvitsee työvoimaa lähes hinnalla millä hyvänsä, ja yhteiskunnassa joka hiukan Suomea paremmin ymmärtää työläisen arvon.
Elnan paras nuoruuden aikainen tyttöystävä Vivi on kommunistikodin kasvatti. Elnan isän mielestä kommunistit ovat tietysti kuvottavinta mitä maa päällään kantaa. Sama poliittinen taistelu on läsnä kirjassa myöhemminkin, kun Eivor joutuu pohtimaan suhdettaan kommunismiin. Työkavereissa kun sattuu olemaan heitä paljon.
o o o
Daisy Sisters on kuvaus aikakaudesta, joka ei taida enää koskaan palata. Missä ja miten elävät Mankellin kuvaamat ihmiset ja heidän jälkeläisensä nyt? Riittävätkö heidän kovalla työllä keräämänsä työeläkevarat turvaamaan heidän elämänsä ehtoon?
Ottakaa rauhallisesti; Näiden naisten jälkeen tulee varmasti uusia Elnoja ja Eivoreita. Naisia jotka haluavat luoda oman elämänsä riippumatta yhteiskunnallisista ja sosiaalisista paineista. Ja ennen kaikkea riippumatta miehistä, jotka tässä romaanissa ovat sivuosassa.
Mankellin naisten ensimmäinen unelma on oikeastaan unelma oikeudesta omaan ruumiiseensa. Niin Elna kuin Eivorkin kieltäytyvät miesten pakkovallasta. Ei liene sattumaa että Mankellin mieshahmot ovat lähes järjestään kriminaaleja, väkivaltaisia ja vastuuttomia machoja, jotka eivät piittaa ihmisyydestä kun halut jylläävät.
Niin Elnalla kuin Eivorillakin on ollut huonoa onnea miesten kanssa. Naiset etsivät onneaan läpi elämänsä, mutta sillä on tapana karata käsistä kuin liukas saippua.
Eivor on etsinyt omaa isäänsä, raiskaajaa Norjan rajalta koko elämänsä. Isän etsiminen on kuitenkin tuhoon tuomittua toimintaa, sillä häntä ei löydy; ei edes korviketta miesystävistä jotka vaihtuvat tämän tästä.
Pysyvän miessuhteen luominen näyttää vaikealta, niinpä varmaa on ainoastaan se, että Eivorin lapsikatras lisääntyy kasvavalla vauhdilla. Oikeastaan hänen elämänsä on yhtä raiskausta. Elnan sodanaikinen raiskaus toistuu Eivorin elämässä hiukan toisenlaisissa oloissa, mutta kuitenkin.
o o o
Mankellin romaanin voima on sen todenperäisyydessä. Näin on eletty ja näin on Mankell elämän nähnyt. Hänen lämmin kertojanotteensa pääsee Daisy Sisters -romaanissa erityisen hyvin esille. Työläisnaisten keskinäinen solidaarisuus on kaiken aikaa läsnä tavalla joka ei selittelyjä kaipaa.
Mankellin henkilöhahmot ovat tuttuja kaikille yli viisikymppisille suomalaisillekin. Näiden hiljaisten sankarittarien selkänahasta rakennettiin suomalaistakin yhteiskuntaa. Nämä ihmiset eivät koskaan saaneet itselleen patsaita, eikä heistä tehty sankarillisia lehtijuttuja.
Sen sijaan heitä saattaa vielä tavata dementiakotien hoivaosastoilta, jossa he hylättyinä hiljaa vaieten yrittävät pureskella nopeasti syötettyä ruokaa. Heitä saattaa nähdä odottamassa käsi ojossa uutta kuivaa vaippaa sen eilisen tilalle. Mutta kauan heitä ei enää ole.
Mankellin laajan kirjallisen tuotannon voi karkeasti ottaen jakaa kolmeen kategoriaan; hänen tunnetuimmat teoksensa Suomessa ovat epäilemättä komisario Wallanderin tutkimuksista kertovat yhteiskuntakriittiset rikosromaanit, toisesta kategoriasta löytyvät sitten Afrikkaan, rasismiin ja maahanmuuttajiin liittyvät teokset, joissa päällimmäisenä näkyy kirjailijan oma herkkä ihmiskasvoinen humanismi.
Hänen tuotantonsa pysyvin ja merkittävin osa ovat kuitenkin epäilemättä hänen poliittiset kirjansa, jollaisesta Daisy Sisters käy hyvänä esimerkkinä. Kimmokkeen sen kirjoittamiseen antoivat keskustelut Borlängen naispuolisten telakkatyöläisten ja Boråsin tekstiilitehtaiden työntekijöiden kanssa. Hyvinvointiyhteiskunnan rakentumisen kuvaus naisnäkökulmasta on luokkatietoinen valinta.
Ruotsissa jo 1982 ilmestynyt Daisy Sisters on loistava kirja ja ehdottomasti Mankellin tuotannon avainteos, niinpä sen suomennos on iso kulttuuriteko. Mutta edelleen suomentamistaan odottaa muun muassa räjähdysherkkä, Mankellin loistokas esikoisteos Bergsprängaren, kertomus panostusonnettomuudessa vammautuneesta työläisestä, Oskar Johanssonista, ja siitä millainen elämä häntä odotti.
ARTO TUOMINEN
Henning Mankell: Daisy Sisters. Suomennos: Outi Knuuttila. Otava 2003, sivuja 651.