Neuvostoliitto – pyrkimys rauhaan

29.12.2022 - 16:00
(updated: 16.02.2023 - 14:42)
Kansainvälisen solidaarisuuden kautta Neuvostoliiton maailmanpoliittinen rooli tuli ymmärrettävämmäksi. Kuvassa Vietnaminsodan vastainen mielenosoitus Helsingissä. Kuva Simo Rista

Vuonna 1922 joulukuun lopussa Yleisliittolaisessa Neuvostojen ensimmäisessä edustajakokouksessa perustettiin Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto eli Neuvostoliitto.

Leninin oli tarkoitus tulla neuvostojen kokoukseen alustajaksi. Sitä varten hän oli laatinut teemat puheelleen: ”Nyt kaikki käsiksi talouteen: miten (NB) päästään lähemmäksi sosialismia? Ei muutoin kuin uuden talouspolitiikan kautta. Kaupankäynnin lisääntyminen (kotimaan + ulkomaan). Sekayhtiöt: oppiminen. Valtiokoneisto yleensä: kerrassaan huonosti; porvarillista kulttuuria alempana Emme hallitse tuota koneistoa, vaan se hallitsee meitä!”

Huomionarvoista tässä on se, ettei ole mitään mainintaa Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitosta. Lenin ei sairautensa vuoksi päässyt paikalle, kun Bolshoi teatterissa kokoontui edustajaskokous. Hänet valittiin poissaolevana kunniapuheenjohtajaksi ja Neuvostoliitto perustettiin muka Leninin ehdotuksesta. Hän oli ikään kuin hengessä mukana. Näin Lenin jäi historian kirjoihin Neuvostoliiton perustajana.

Samana päivänä Lenin saneli sairasvuoteellaan Gorkin kylässä Moskovan ulkopuolella kirjeen Kansallisuuksia eli ”autonomisointia” koskevasta kysymyksestä.  Hän arvosteli jyrkin sanoin Moskovan kokoustapahtumia.

”Sanotaan tarvittaneen hallintokoneiston yhtenäisyyttä. Mistä nuo väitteet ovat lähtöisin? Eivätköhän siitä samaisesta venäläisestä hallintokoneistosta, jonka olemme...ottaneet tsarismilta ja jota on vain hiukkasen maalattu neuvostolaiseen väriin.” 

Lenin julisti armottoman sodan isovenäläiselle shovinismille. Hän oli jo aiemmin, keväällä 1919 arvioidessaan bolshevikkien puolueväittelyä punaisen Suomen hallituksen kanssa tehdystä sopimuksesta todennut: ”…kun raaputtaa muutamien kommunistien pintaa, niin sen alta paljastuu isovenäläinen shovinisti”.

Lenin arvosteli voimallisesti perivenäläistä, tsarismin peruja olevaa byrokratiaa, virkavaltaa ja määräilykulttuuria, mitkä ilmenivät hänen mukaansa Neuvostoliittoa perustettaessa. 

”Epäilemätöntä on, että neuvostolaisten ja neuvostolaistettujen työläisten mitätön prosenttimäärä hukkuu tuohon šovinistisen isovenäläisen roskaväen mereen kuin kärpänen maitoon”.

Leninin johtaman bolshevikkihallituksen ensimmäinen toimenpide vallankumouksen jälkeen oli rauhanasetus.

Leninin esiin nostamat valuviat Neuvostoliiton valtiorakenteessa kostautuivat myöhemmin. Silti Leninin periaatteet olivat Neuvostoliiton ulkopolitiikassa: valtioiden välinen rauhanomainen rinnakkainolo, kansainvälinen solidaarisuus, internationalismi. Myös maan sisällä pyrittiin toteuttamaan kansojen välisiä ystävällisiä suhteita ja auttamaan heikompiosaisia. Moskovassa Lumumban yliopistossa opiskeli tuhansia nuoria Afrikan, Latinalaisen Amerikan ja Aasian maista.

 

Rauhanomainen rinnakkainolo

Neuvostoliitto lähti periaatteellisesti ulkopolitiikassaan siitä, että valtioiden välisen jännityksen, epäluottamuksen ja konfliktien ratkaisemiseen on olemassa parempia keinoja kuin pakotteet, sanktiot, boikotit, kauppasaarrot, sensuuri, eristäminen tai neuvottelemattomuus. Nämä ovat johtaneet useimmiten vain välien kiristymiseen entisestään ja konfliktien kärjistymiseen jopa aseellisiksi. Venäläisille eristäminen ei ole historiallisesti uusi tilanne. Neuvostoaikaan siihen totuttiin.

Parempi keino valtioiden välisessä politiikassa on Neuvostoliiton esiin nostama valtioiden rauhanomaisen rinnakkainolon politiikka. 

Leninin johtaman bolshevikkihallituksen ensimmäinen toimenpide vallankumouksen jälkeen oli rauhanasetus. Piti saada välittömästi loppumaan tappaminen sodassa ja tauteihin nääntyminen rintamalla. Neuvostohallitus piti mitä raskaimpana rikoksena ihmiskuntaa vastaan sotaa sen vuoksi, miten voimakkaat ja rikkaat kansakunnat voisivat jakaa keskenään heikot kansakunnat.

Rauhanasetuksessa puolustettiin pienten ja heikkojen kansallisuuksien oikeutta kansalliseen itsemääräämiseen. Ensimmäisenä käytännön toteutuksena oli Suomen itsenäisyyden tunnustaminen. 

Neuvostoliitto pyrki toimimaan rauhan puolesta sorron ja verenvuodatuksen lopettamiseksi. Sosialistisen yhteiskunnan tuli näyttää paremmuutensa rauhanomaisessa rakennustyössä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Esimerkiksi Kiina on toteuttanut verrattain menestyksekkäästi Leninin uuden talouspolitiikan oppeja kommunistisen puolueen johdolla. Siitä on tulossa voittaja rauhanomaisessa taloudellisessa kilvoittelussa maailman mittakaavassa.

Venäjän valtakunnan katsotaan olevan yli tuhat vuotta vanha. Lenin oli maan johdossa noin viisi vuotta. Neuvostoliitto oli olemassa alle sata vuotta hyvin vaikeissa olosuhteissa.

 

Lenin tunnusti Eestin itsenäisyyden

Neuvostohallitus pyrki toteuttamaan rauhanomaisen rinnakkainolon periaatteita mahdollisimman pian. Joulukuussa 1919 alkoivat Tartossa rauhanneuvottelut Eestin tasavallan ja Neuvosto-Venäjän kesken. 

Lenin vaati Neuvosto-Venäjän neuvottelijoilta joustavuutta ja myöntyväisyyttä. Neuvosto-Venäjä tunnusti Eestin tasavallan ja sovittiin rajalinjasta. Jos Eesti saisi kansainvälisen tunnustuksen puolueettomuudelleen, Neuvosto-Venäjä sitoutui hyväksymään sen. Samoin se lupasi toimia Suomenlahden suhteen.

Lenin piti rauhansopimusta Eestin kanssa käänteentekevänä ja maailmanhistoriallisesti merkittävänä. Neuvosto-Venäjä tunnusti Eestin kansakunnan itsenäisyyden, mikä vastasi Leninin noudattamaa kansallisuuspolitiikkaa kansakuntien itsemääräämisoikeudesta.

Samalla murtui aukko Neuvosto-Venäjän diplomaattiseen ja taloudelliseen eristämiseen ja saartoon. Lenin kutsui Eestin kanssa solmittua rauhasopimusta ”ikkunaksi Eurooppaan”.

Se antoi Neuvosto-Venäjälle mahdollisuuden ryhtyä kaupankäyntiin ja solmia toimilupasopimuksia länsimaisten yritysten kanssa. Neuvosto-Venäjä pyrki näin myös laannuttamaan pienten porvarillisten valtioiden epäluuloja bolshevikkien aikeita kohtaan ja saamaan länsirajansa rauhoitettua. Lähettilääksi Tallinnaan Lenin halusi suomalaissyntyisen Aleksanteri Schotmanin.


Suomen itsenäisyyden tunnustamisen asiakirja.

 

Kansallisuuskysymys

Joulukuussa 1919 Lenin oli kirjoittanut kansallisuuskysymyksestä: ”Internationalisteina velvollisuutemme on ensinnäkin taistella erittäin tarmokkaasti ”venäläisissä” kommunisteissa piileviä isovenäläisen imperialismin ja shovinismin peruja (jossain tapauksessa tajuamattomia) vastaan; toiseksi velvollisuutemme on tehdä myönnytyksiä nimenomaan kansallisuuskysymyksessä.”

Pikaisesti säädettiin lokakuun vallankumouksen jälkeen myös Venäjän kansojen oikeuksien julistus. Se perustui kansakuntien itsemääräämisoikeuden periaatteeseen. Siinä todettiin entisen imperiumin kaikkien kansojen tasavertaisuus ja suvereenisuus, niiden itsemääräämisoikeus aina Venäjästä eroamiseen ja itsenäisen valtion perustamiseen saakka.

Lenin katsoi esimerkiksi mahdolliseksi Ukrainan eroamisen Venäjästä erilliseksi, itsenäiseksi Ukrainan Sosialistiseksi Neuvostotasavallaksi. Hän piti ”ahdaskatseisena tai suorastaan tylsämielisenä” yritystä ratkaista tämä kysymys etukäteen, lopullisesti, ”varmasti” ja ”peruuttamattomasti”. Tällaisessa asiassa tarvitaan hänen mielestään suurta varovaisuutta ja suvaitsevaisuutta. 

Neuvostoliiton aikana Ukrainasta kehittyi maan vaurain tasavalta. Siitä tuli kehittynyt teollisuusmaa. Ukraina on ollut merkittävä kivihiilen tuottaja. Metallurgian ja koneenrakennuksen tehtaita perustettiin. Valmistettiin traktoreita, henkilöautoja, vetureita, lentokoneita, laivoja… Suurteollisuus keskittyi maan itäosiin. Siellä on ollut Ukrainan talouden veturi.

Kapitalismiin siirryttyä alkoi Ukrainan jyrkkä taloudellinen ja sosiaalinen alamäki. Nyt tilanne on katastrofaalinen.

Neuvostoliiton perustuslain mukaan kansakuntien itsemääräämisoikeus merkitsi alistetun kielellisesti tai etnisesti valtion pääväestöstä eroavan väestönosan oikeutta kansanäänestyksen perusteella erota itsenäiseksi valtioksi tai liittyä toisen valtion yhteyteen. Tämä koski luonnollisesti etupäässä reuna-alueita, niemimaata tms. helposti eroamista toteutettavia alueita.

Jo ennen vallankumousta Lenin painotti, että olisi sosialismin kavaltamista kieltäytyä toteuttamasta kansakuntien itsemääräämistä sosialismin aikana. Tähän Leninin periaatteelliseen linjaan liittyi myös Suomen itsenäistymiskysymys. 

 

Kansainvälinen solidaarisuus 

Työväenluokan kansainvälistä solidaarisuutta kutsuttiin proletaariseksi internationalismiksi. Sitä varten oli aiemmin järjestönä Kommunistinen Internationaali eli Komintern. Sen tarkoitus oli yhdistää sosialistinen Neuvostoliitto, kapitalististen maiden työväenliike ja kehitysmaiden kansallinen vapautusliike yhteiseksi maailmanlaajuiseksi anti-imperialistiseksi rintamaksi. Komintern lakkautettiin kesällä 1943. 

Neuvostoliitto on ollut monille kehitysmaiden ihmisille innostava esimerkki siitä, että köyhät, alistetut kansat voivat osallistua historian tekemiseen, heistä voi tulla subjekteja. Me länsimaiset individualistit emme ehkä tajua sitä, miten aiemmin ihmiset eivät voineet ymmärtää, että he voivat itse vaikuttaa omaan ja kansansa tulevaisuuteen.

Erityisesti Vietnamin sodan vastaisella liikkeellä, Chilen tapahtumilla, kolmannen maailman vapautusliikkeillä ja lännen opiskelijaliikkeillä oli suuri merkitys 1960-luvun lopun ja 1970-luvun nuorisolle. Koulu ja koti eivät antaneet tarpeeksi aineksia käsitellä näitä kysymyksiä.

Kansainvälisen solidaarisuuden kautta Neuvostoliiton maailmanpoliittinen rooli tuli ymmärrettävämmäksi. Se innosti ja auttoi alistettujen siirtomaiden kansoja itsenäistymään.

Neuvostoliiton vallankumouksen ja sosialismin esimerkki muulle maailmalle, haaste kapitalismille, oli merkittävä. Sekä lännen työväenliikkeelle että kansallisille vapautusliikkeille Aasiassa (Kiina, Vietnam), Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa se antoi uutta puhtia ja toivoa.

Neuvostoliitto avusti merkittävästi alikehittyneitä maita, esimerkiksi Egyptiä ja Kuubaa. Neuvostoliiton vallankumouksen ja sosialismin esimerkki muulle maailmalle, haaste kapitalismille, oli merkittävä. Sekä lännen työväenliikkeelle että kansallisille vapautusliikkeille Afrikassa ja latinalaisessa Amerikassa se antoi uutta puhtia.

 

Neuvostoliitto ja Suomi

Suomella on arvokas historiallinen kokemus rauhanomaisesta rinnakkainolosta itänaapurinsa kanssa. Suomen ja Neuvostoliiton raja oli 80 vuoden ajan rauhan raja ja Itämeri rauhan meri. Nyt merellä on räjähdellyt ja rajalle rakennetaan aitaesirippua.

Presidentti Kekkonen totesi: ”Neuvostovaltion perustajan V. I. Leninin nimi liittyy saumattomasti Suomen itsenäistymisen historiaan. Neuvostovallan ensi vuosina syntyi myös yhteiskuntajärjestelmiltään erilaisten valtioiden rauhanomaisen rinnakkainolon periaate. Tämä periaate toteutuu maittemme naapuruussuhteiden varsin myönteisessä kehityksessä.” 

Jälkikäteen voi todeta, että sosialistinen Neuvostoliitto oli tavallisille suomalaisille hyvä asia. Se oli Suomelle taloudellisesti myönteinen tekijä ja se myös hillitsi omien kapitalistiemme ahnetta riehuntaa.

Nykyinen Venäjän ryöstökapitalismi eri ilmiöineen muodostaa tietyn haasteen myös meidän pohjoismaiselle demokratialle ja hyvinvointivaltiolle. Sosialistinen Neuvostoliitto oli suomalaisille parempi rajanaapuri kuin kapitalistinen Venäjä.

Tätä tosiasiaa pyritään peittämään kaikin keinoin. Lenin puhui osuvasti siitä, kuinka kapitalismissa juuri ”ulkopolitiikan asioissa on kansanjoukkojen pettäminen kehitetty taiturimaiseksi. Miljoonat kappaleet porvarislehtiä levittävät kaikkialla petoksen myrkkyä”. Tänä päivänä etenkin televisio suorittaa tuota tehtävää. 

Tekijä

Kirjoittajan artikkelit

Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Teoria