Hanif Kureishi pohtii syyllisyyttä ja siitä vapautumista
Odysseia 2046
17.12.2004 - 12:00
(updated: 09.10.2015 - 12:38)
Hongkongilainen Wong Kar-wai on yksi tämän hetken arvostetuimmista elokuvaohjaajista – ainakin Kaukoidässä. Suomessa pyörii teattereissa hänen uusin elokuvansa 2046.
Elokuva on yhdistelmä epäonnistuneen rakkauden kuvauksia. Päähenkilö Chow (Tony Leungin) on kadottanut itsensä ja kyvyn rakastua onnistuneesti. Hänen odysseiaansa rytmittävät unenomaisen kauniit naiset.
Elokuva sijoittuu periaatteessa 1960-luvun Kaukoitään, mutta välillä mennään vuoteen 2046 (!) saakka. Aika- ja tarinalinjat risteilevät vähän miten sattuvat. Eikä katsojalla ole aina helppoa pysyä perässä.
Toisaalta Wong Kar-wai on pyrkinyt luomaan elokuvamaailman, joka pelaa lähinnä mielikuvien tasoilla. Visuaalisesti 2046 onkin ehdottomasti vuoden tyylikkäin elokuva. Dialogikin on välillä vähäeleisen kaunista runoutta paikoin, mutta valitettavasti suomenkielinen käännös ei tee sille oikeutta. (Ongelma on kiinan kielen sanontojen kääntämisen mahdottomuus.) Juonellisesti elokuva ei kuitenkaan aivan pysy kasassa.
Déjà vu -juoni
Itsensä ja rakkauden kadottamista voi näyttää kauniisti, soljuvalla dialogilla höystettynä, mutta siteeksi kannattaisi olla myös vahva juonikudos. Näyttelijät onneksi tekevät loistavat roolisuoritukset. Varsinkin Zhang Ziyin esittämä herkkäsydäminen viettelijätär on aivan mahtavassa vireessä. Elokuva kannattaa käydä katsomassa, vaikka vain hänen upean roolisuorituksensa takia.
Ikävä kyllä déjà vu -ilmiö tulee katsojalle liian usein elokuvan aikana. Aivan kuin Wong Kar-wai haluaisi sanoa elokuvallansa vielä jotain, mutta ei tiedä miten. Tämän seurauksena saman teeman toisto yli kaksi tuntia käy hiukan pitkäveteiseksi lopun odotteluksi. Toisaalta onneksi tässä tapauksessa odottelua on höystetty toinen toistaan vahvemmilla mielikuvilla ja kauniimmilla naisilla sekä yhdellä komealla miehellä.