Oikeistohegemonian voitto
Vasemmiston kannalta vuoden 2018 presidentinvaalien asetelma alkoi näyttää huonolta jo viime vuonna, jolloin ehdokasasettelu takkuili sekä demareissa että vasemmistoliitossa.
– Istuvaa presidenttiä Sauli Niinistöä haastamaan olisi tarvittu laajapohjaisen vasemmistolaisen ja edistyksellisten voimien yhteisrintaman ehdokas, jonka taakse olisi ollut mahdollista koota nykyiseen politiikkaan tyytymättömiä. Siihen ei tällä kertaa ollut lihaksia, pohtii Tiedonantajan päätoimittaja Marko Korvela.
Voimassa olevan vaalilainsäädännön puitteissa eduskunnan ulkopuoliset puolueet eivät voi suoraan asettaa presidenttiehdokasta. Eduskuntapuolueiden ulkopuolelta tulevan ehdokkaan on kerättävä valitsijayhdistyksen kautta 20000 allekirjoituksen kannatus, kuten keskustataustainen Paavo Väyrynen näissä vaaleissa teki. SKP on todennut, että urakka on puolueelle liian suuri eikä siihen ole toistaiseksi presidentinvaaleissa lähdetty.
Oikeistopuhuri on valtava
Presidentinvaalien äänestyskäyttäytymisestä ei voi välttämättä päätellä eri puolueiden kannatusta, mutta Korvelan mielestä tulos kertoo syvemmistä poliittisista virtauksista: Suomessa vallitsee tiukka oikeistohegemonia, josta Sauli Niinistön kannatus yli puoluerajojen kertoo karua kieltään.
– Nythän oikeistopuhuri on niin valtava, että vasemmistossakin opportunistisimmat voimat voivat tehdä sen johtopäätöksen, että on lähdettävä sitä peesaamaan. Euroopasta on ikäviä kokemuksia siitä, miten esimerkiksi sosialidemokraattinen liike voi muuttaa politiikkaansa maahanmuuttovastaisemmaksi ja sosiaalisovinismin suuntaan, koska pelkää menettävänsä ääniä populistiselle oikeistolle.
Europarlamentaarikko Paavo Väyrysestä yritettiin tehdä jonkinlaista protestiehdokasta, mutta jo keväällä 2017 nähty kuntavaalifarssi vei Väyrysen uskottavuuden. Tunnetut äärioikeistolaiset vaikuttajat ilmoittautuivat julkisesti Väyrysen tukijoiksi, mukaan luettuna Suomen kenties tunnetuin uusnatsi, turkulainen Olavi Mäenpää.
Väyrynen onnistui keräämään äänestäjiä niin oikealta kuin vasemmalta, mutta tulos jäi laihaksi.
– Väyrysen kunniaksi täytyy sanoa, että hän onnistui haastamaan istuvaa presidenttiä ja nostamaan muuten laimeaan vaalikeskusteluun tärkeitäkin teemoja muun muassa Natosta ja isäntämaasopimuksesta. Väyrynen valitettavasti valitsi opportunistisen linjan ja hyväksyi tukijajoukkoonsa rasistisia ja jopa fasistisia teemoja kannattavia tahoja. Väyrysellä olisi ollut paikka irtisanoutua tästä politiikasta, mutta sitä hän ei tehnyt, huomauttaa Korvela.
SKP puolueena linjasi, että tarvitaan presidenttiehdokas, joka suorasanaisesti tuomitsee rasismin ja fasismin.
Korvelan mielestä on huolestuttavaa, että perussuomalaisten Laura Huhtasaari sai kolmanneksi eniten ääniä.
– Tämä kertoo siitä, että tiukan oikeistolaiseen politiikkaan tukeutuva Perussuomalaiset ei ole poliittisesti mitenkään merkityksetön vastustaja, vaikka viime kesän puoluekokouksen sekoilujen jälkeen olisi niin voinut päätellä.
Kamppailuun syrjäytettyjen kanssa
Vasemmiston ehdokkaat Merja Kyllönen ja Tuula Haatainen saivat vaaleissa ennätyshuonon kannatuksen.
– Uskomatonta, että SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne nyt ylistää Niinistöä siitä, että Niinistö ”edustaa jatkuvuutta” ja SDP:n ulkopoliittista linjaa. Samoin Merja Kyllönen totesi, että Niinistö kannattaa samoja arvoja kuin hän. Käsittämätöntä puhetta niin sanottujen vasemmistolaisten suusta, ihmettelee Korvela.
Tiedonantajan päätoimittajan mielestä vaalien jälkeen pitää käydä perusteellista arviota siitä, miksi suomalaista poliittista keskustelua hallitsee niin vahva oikeistolainen hegemonia.
– Oleellinen kysymys on tämän hegemonian haastaminen. Se ei voi tapahtua istuvaa presidenttiä kehumalla tai rasistien ja fasistien näkemyksiä normalisoimalla. Konkreettiset kamppailut työläisten ja myös vähävaraisten, maahanmuuttajien ja muiden marginaaliin syrjäytettyjen kanssa ovat nyt avainasemassa. Vasemmiston uskottavuus rakennetaan taistelussa siellä missä on taistelun paikka, toteaa Korvela.
Tekijä
Kirjoittajan artikkelit
Orpo-Purran hallitus myy yleistukea hallinnollisena yksinkertaistuksena, mutta työväenluokan näkökulmasta kyse on jostain aivan muusta: sosiaaliturvasta tehdään kontrollin ja leikkausten väline, jossa nuori työtön mitataan perheen tuloyksikön kautta eikä yksilönä. Samalla kun pääoma saa vapaat kädet budjettikuriin ja markkinoistamiseen, työntekijöiltä ja opiskelijoilta viedään itsenäisyyden ja ihmisarvon edellytykset. Kysymys kuuluu: kenen arkea helpotetaan ja kenen elämää vaikeutetaan, kun sosiaaliturva muutetaan oikeudesta ehtojen varaan annetuksi armopalaksi? SKP:n SOTE-ryhmän vaihtoehto – 1500 euron perusturva ilman karensseja ja tarveharkintaa – piirtää näkyviin todellisen jakolinjan: leikkausten Suomi vai ihmisarvoinen turva kaikille.
Miksi etuoikeutettu, keskiluokkainen nuori kykeni sanomaan ääneen sen, mitä moni työväenluokkainen ei enää uskalla? Politiikan tutkija Angelina Giannopoulou väittää Transform! Europen julkaisussa, että Greta Thunbergin radikaali ilmastoaktivismi ei ollut vain huuto ilmastokriisin edessä, vaan suora haaste pääoman valta-asemalle ja yhteiskunnalliselle välinpitämättömyydelle. Kun nuoret kieltäytyvät neutraaliudesta ja yhdistävät kamppailunsa kolonialismin, rasismin ja sosiaalisen eriarvoisuuden vastaiseksi liikkeeksi. Paljastivatko nuoret myös vasemmiston kyvyttömyyden tunnistaa omaa luokkasokeuttaan.
Miksi osuustoiminnallinen Tradeka, jonka juuret ovat työväenliikkeessä, sijoittaa aseisiin? Samaan aikaan, kun rauhan ja aseidenriisunnan periaatteet rapautuvat globaalisti, myös suomalaiset sijoittajat – kuten Tradeka – ovat alkaneet nähdä aseteollisuudessa "positiivisia mahdollisuuksia". Työväenluokan varallisuutta hallinnoidaan nyt tavalla, joka palvelee sotataloutta ja pääomaa – ei osuuskunnan jäseniä. SKP:n Yrjö Hakanen vaatii, että Tradeka sulkee asetuotannon kokonaan pois sijoituksistaan ja ryhtyy kehittämään vaihtoehtoisia rahastoja, joissa vaikuttavuus korvaa militarismin.
- 1 / 330
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kotimaa
Antimilitaristit kokoontuivat Laukaan Nammo-tehtaan porteille protestoimaan suomalaisen aseteollisuuden osuutta Gazan sotaan. PATRIArkaatti Palasiksi -ryhmä sulki tehtaan rahdin kuljetusväylän ja syytti Nammoa palestiinalaisten kansanmurhasta hyötymisestä. Mielenosoittajat vaativat Suomen asekauppojen lopettamista ihmisoikeuksia rikkovien maiden kanssa sekä radikaalia muutosta maan asepolitiikkaan.
Kun pääoma vie huollot ulkomaille ja osingot ajavat turvallisuuden edelle, jäävät työläiset puristuksiin – entinen Finnairin asentaja Ari Hautala kertoo, miten ammattiylpeydestä tuli globaalin halpatyökilvan sivutuote. Työväenluokan ääni on vaiennettu neuvottelupöydissä, mutta kone ei lähde ennen kuin ammattimies sen hyväksyy. Kysymys kuuluu: kuka lopulta määrää, milloin työ on tehty – markkinat vai työntekijä?
Luonto ei ole vain stressinlievityksen keidas, vaan poliittinen tila, jossa ihminen kohtaa itsensä. Turun yliopiston uusi tutkimus avaa luonnon merkitystä eudaimonisen hyvinvoinnin näkökulmasta – syvyytenä, toimijuutena ja yhteytenä. Ekokriisi haastaa nuorten itsehyväksynnän ja synnyttää ekosolidaarisuutta.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.