Oikeiston salainen säätiö ja mustat listat
Marraskuun 16. päivänä 1973 Helsinkiin kokoontui parikymmentä tärkeää miestä saman pöydän ääreen. He olivat suurten pankkien, vakuutusyhtiöiden ja teollisuusyritysten johtajia sekä yliopistomiehiä, poliitikkoja ja muita vaikuttajia. Muodollisena päähuolenaiheena kokouksessa oli vasemmiston etenemisen pysäyttäminen.
Kokouksessa päätettiin perustaa Vapaan koulutuksen tukisäätiö, jonka tehtäväksi annettiin torjua vasemmiston hankkeita. Säätiö alkoi saada rahoitusta Sotavahinkosäätiöltä. Myös STK ja Max Jakobsonin johtama Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA antoivat sille runsaasti tukea. Hankkeeseen upposi vuosittain satojatuhansia markkoja.
Säätiö toimi julkisuudesta piilossa. Ensimmäiseksi se kartoitti opetusministeriön, kouluhallituksen ja ammattikasvatushallituksen kaikkien virkamiesten puoluekannat. Sen lisäksi käytiin läpi paljon muitakin opetusalan asiantuntijoita, lähes 700 nimeä. Säätiö perusti oman salaisen värväys-, urkinta- ja tiedusteluverkoston, joka laati mustat listat epäilyttävistä opettajista, virkamiehistä ja tutkijoista sekä värväsi urkkijoiksi halukkaita. Yksi säätiön ”myyristä” oli myöhemmin Jyväskylän kaupunginjohtajaksi valittu Markku Andersson (kok).
Toiminnan päätarkoituksena oli torpedoida kaikki sellaiset järkevät ja edistykselliset hankkeet, joiden ei toivottu missään muodossa toteutuvan. Tavoitteena oli demokratia- ja kansalaiskasvatuksen sekä kouludemokratian ja kouluneuvostojen poistaminen, yhteiskuntaopetuksen rajaaminen, opetussisältöjen, tutkimuksen ja opettajankoulutuksen oikeistolaistaminen, tulosjohtamisen lisääminen, yksityiskoulujen puolustaminen jne. Tekosyyn ja vauhtia toiminnalle antoi marxilainen Pirkkalan historianopetuksen kokeilu, josta saatiin vaarallinen esimerkki sosialismin tunkeutumisesta kouluihin.
Säätiötä johti ydinryhmä, joka kokoontui säännöllisesti Hotelli Tornissa Helsingissä. Kokouslistalta löytyvät muun muassa Mauri Pekkarinen (kesk), Riitta Uosukainen (kok) ja Elisabeth Rehn (r). Mitäs vanhoja muistelemaan? Ei kai tuollaista Vapaan koulutuksen tukisäätiötä ole enää olemassa.
No siksi, että nyt on sen sijaan koko joukko toisen nimisiä säätiöitä ja kuppikuntia. Kannattaisiko tutkia, mitä ne puuhaavat?
Siksi, että salaisen säätiön rahoittajana toimineen EVA:n nykyinen johtaja Matti Apunen vaatii nyt toimittajien puoluekannan listaamista.
Siksi, että juuri osittain samat poliitikot, jotka ovat salaisen säätiön viitoittaman mallin mukaan leikanneet koulujen ja yliopistojen määrärahoja ja yksityistäneet niitä, istuvat nyt päättäjinä.
Siksi, että kun Jari Leskisen tutkimuksen mukaan Vapaan koulutuksen tukisäätiö ”tuki suurilla summilla” yhteistyöpoliitikkojensa vaalityötä, niin samoin on sen jälkeenkin tuettu. Kukaan ei ole älynnyt kysyä, onko nytkin vaalirahoittajina myös salaisia säätiöitä.
Ja siksi, että salaisen säätiön sisäpiiriin kuuluneet eivät lainkaan kadu toimintaansa ihmisten urkkimiseksi ja syrjimiseksi, päinvastoin ylpeilevät. Eli kuten Riitta Uosukainen ”yleisporvarillista” säätiötä luonnehti: ”Se tarkoittaa sitä, etteivät siellä kommunistit hilluneet.”
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Pääkirjoitukset
Kun pääoma kasvaa ja Mammonalinna kohoaa, miksi työväen arki murenee? Suomessa eletään hetkeä, jossa Orpo–Purran hallitus siirtää työelämän riskit yksilölle ja jakaa voitot yrityksille, samalla kun kunnalliset palvelut kuihtuvat ja sosiaalityöntekijän ruokatauko katoaa kalenterista. Kuntaliiton tuore selvitys paljastaa, ettei kyse ole pelkästä budjettivajeesta, vaan rakenteellisesta epäonnistumisesta: kapitalistinen järjestelmä ei enää takaa yhdenvertaisuutta, vaan muuttaa peruspalvelut etuoikeudeksi. Tiedonantajan päätoimittajan sijainen JP (Juha-Pekka) Väisänen kysyy: kuinka kauan yhteiskuntaa voi purkaa, ennen kuin se lakkaa olemasta yhteinen? Tiedonantaja-festivaali kokoaa yhteen ne, jotka eivät suostu hiljaisuuteen – feministiset journalistit, järjestöaktiivit ja työväenluokan rakentajat, jotka vaativat vastauksia ja vaihtoehtoja.
Kun presidentit ja pääministerit keskustelevat sodasta, työväenluokka maksaa verot, kantaa taakan ja hautaa lapsensa. Suurpääoma määrittää, milloin ja miksi soditaan, mutta kenen ääni kuuluu, kun päätetään rauhasta? Nuorten kasvava epäluottamus poliitikkoihin, imperialistiset sodat ja kansainvälinen pääoman etu paljastavat, että rauhan kysymys on pohjimmiltaan luokkakysymys — ja juuri siksi ratkaiseva hetki työväenluokan ja kansalaisyhteiskunnan toiminnalle on käsillä nyt.
Miksi työväen pitäisi kantaa vastuu luontokadosta, kun suuryritykset tekevät voittoa ekokatastrofin kustannuksella? Suomessa kehitetään laskureita, joilla mitataan yksilön luontojalanjälkeä, mutta järjestelmällisesti vaietaan pääoman vastuusta ympäristön tuhoutumisessa. Samalla poliittinen sensuuri ja keskiluokkaistuva media kaventavat kriittisen journalismin tilaa, kun työväenluokan ääni pyritään sulkemaan marginaaliin. Kapitalistisen kriisijärjestelmän rajat tulevat vastaan luonnossa, mediassa ja ihmisoikeuksissa – ja juuri siksi tarvitaan luokkatietoista, pyyteetöntä joukkovoimaa ja toisenlaista tiedonantamista - Tiedonantajaa - nyt enemmän kuin koskaan.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.