Onko SAK muutosliike?

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 22/2006.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön 17. edustajakokous kokoontuu Helsingin Messukeskuksessa 5.–7. kesäkuuta ajankohtana, jolloin sen voisi olettaa ottavan tukevasti kantaa yhteiskunnassa palkkatyöntekijöiden kannalta erittäin kärkeviin ja mittasuhteiltaan suuriin kysymyksiin. Tällaisia kärjistyneitä suuria kysymyksiä ovat ainakin viime vuosina tapahtunut tulonjaon mittava muutos pääomatulojen hyväksi palkkatulojen kustannuksella, pitkittynyt suurtyöttömyys ja parasta aikaa menossa olevat joukkoirtisanomiset eri aloilla sekä julkisia palveluja uhkaavat laajamittaiset rakennemuutokset ja yksityistämiset.

Edustajakokouksen tunnus on "Muutos.Liike." ja sille valmisteltu ohjelma-asiakirja on otsikoitu "Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenmukainen Suomi". SAK:n johtajien osalta ei kuitenkaan ole tapahtumassa mitään muutosta. Näyttää siltä, että keskusjärjestön johto on jo ennakolta itse itsensä valinnut. Haastajia ei ole ilmaantunut, eikä haasteen heittämiselle liene nykyisen järjestöpolitiikan oloissa edes mahdollisuuksia.

Realiteetit hukassa

SAK:n uudeksi ohjelmaksi valmistellussa Muutoksen suunta -asiakirjassa ei suurtakaan murhetta kanneta eräistä keskeisistä kehityspiirteistä, jotka viime vuosina ovat voimistuneet. Silmiinpistävää on se, ettei asiakirjassa analysoida tai edes todeta suuremmaksi ongelmaksi tulonjaossa tapahtunutta ja kiihtymässä olevaa vääristymää. Tämä alue on sentään ay-liikkeen ydintoiminta-aluetta.

Niin ikään vaille isompaa huomiota on jäänyt köyhien määrän lisääntymiseen ja julkisen sektorin osuuden pienentymiseen johtaneen politiikan kritiikki. Pitkittynyt suurtyöttömyys sekä pätkätöiden ja työvoiman polkumyynnin lisääntyminen eivät näytä olevan myöskään suuren luokan ongelmia.

SAK:n johdon asennetta kuvaa se, miten otetaan kantaa valmisteilla olevaan kunta- ja palvelurakennehankkeeseen. Asiakirjan luonnoksessa todetaan, että julkisen sektorin toimintojen yksityistäminen sekä muut tuotanto- ja toimialarakenteen muutokset saattavat johtaa työntekijöiden työehtojen heikentymiseen ja työehtojen vakauden heikkenemiseen. Tällaisten seurausten torjumisen katsotaan olevan ay-liikkeen tulevaisuuden suuri tehtävä. Siis julkisten palvelujen hävittäminen otetaan annettuna ja tehtäväksi otetaan siitä aiheutuvien ongelmien paikkaaminen.

Muutoksen suunta -asiakirjasta ei löydy arviota viime vuosina harjoitetun tulopolitiikan seurauksista eikä hiventäkään itsekritiikkiä, mitkä olisivat edellytys mistään muutoksen suunnasta puhumiselle.

Missä ay-liikkeen vaihtoehdot?

Kun SAK:n ohjelmaksi esitetystä asiakirjasta puuttuu reaalisen tilanteen analyysi, niin johdonmukaista seuraus tästä on se, että siitä puuttuu myös vaihtoehto. Monisanaisesta ja ei mitään uutta antavasta selittelystä päällimmäiseksi jää ajatus, että SAK on ottanut sopeuttajan roolin, jonka toimintamallina on osallisuus vallan kammareissa. Asia tältä kannalta hoituu parhaiten kolmikantaisesti silkkipukumiesten toimesta.

Asiakirjan Osaava ja oikeudenmukainen Suomi -alaotsikon ensisijainen lähtökohta on yritysten kilpailukyvyn turvaaminen. Tähän tarvitaan osaavaa ja kaikin tavoin joustavaa työvoimaa. Muun muassa työvoiman liikkuvuutta ja työuran pidentämistä halutaan edistää.

Tulopolitiikan jatkaminen on kohotettu itseisarvoksi, ellei peräti uskonkappaleeksi, jopa niin, että jos liitot jostain syytä haluavat liittokohtaisia sopimuksia, nähdään välttämättömäksi raamittaa nekin vakauden nimissä valmiiksi. Varmemmaksi vakuudeksi SAK haluaa säilyttää työtuomioistuinjärjestelmän jatkossakin.

Verotus näkyy tuloerojen tasoittamisen ainoana keinona, mutta verokannanoton perustelu on kerrassaan hälyttävä. Verotuksen todetaan tasoittavan suhdannevaihteluja, kun ilman eri päätöksiä verotus kevenee matalasuhdanteessa ja kiristyy tulojen kasvaessa. Kysymys on siitä, hyväksyykö ay-liike sen, että palkkoja voidaan alentaa matalasuhdanteessa?

Toivoa sopii, että SAK:n edustajakokoukseen tulevat kentän edustajat tuovat keskusteluun ja johtopäätösten aineksiksi edes joitakin työelämän realiteetteja ja todellisia muutosvaatimuksia.

(TA)

///kuvateksti:///

Ohjelmallisen asiakirjan monisanaisesta ja ei mitään uutta antavasta selittelystä päällimmäiseksi jää ajatus, että SAK on ottanut sopeuttajan roolin, jonka toimintamallina on osallisuus vallan kammareissa.