Palestiina, Obama ja EU
Perheineen Hawaijilla lomaa viettävältä Barack Obamalta ei irronnut mitään kommenttia Israelin Gazaan tekemiin ilmaiskuihin. Ei myöskään hänen esikunnaltaan, jota johtaa Israelin ja USA:n kaksoiskansalainen Rahm Emanuel. Näin Yhdysvaltain tuleva presidentti reagoi 20 vuoteen pahimpaan hyökkäykseen palestiinalaisia vastaan.
George W. Bushin Valkoinen talo puolestaan reagoi täysin ennustettavalla tavalla: Israelilla on oikeus puolustaa itseään, jne. Israel on muuten käyttänyt gazalaisia vastaan USA:n äskettäin sille toimittamia uusia bunkkerinmurtajaohjuksia GBU-39.
Obaman Israeliin ja sionismiin sitoutuneesta ulkopoliittisesta ajattelusta on toki saatu jo aiemmin vihiä. Muistetaan miten hän haukkui YK:ta, kun se uskalsi edes keskustella Gazan tilanteesta. ”Meidän on ymmärrettävä, miksi Israelin on pakko tehdä tämä! Israelilla on oikeus reagoida kun se yrittää minimoida minkä tahansa siviileihin kohdistuvan iskun… Turvallisuusneuvoston tulisi selvästi ja yksiselitteisesti tuomita rakettihyökkäykset.”
Vaalikampanjansa aikana Obama selitti, että ”jokaisen kansakunnan ensimmäinen tehtävä on suojella kansalaisiaan”. ”Jos joku lähettäisi raketteja minun talooni, missä minun kaksi tytärtäni nukkuvat yöllä, tulisin tekemään kaiken vallassani olevan lopettaakseni sen. Ja olettaisin israelilaisten tekevän samoin.”
Obama ei halua ymmärtää, että täsmälleen sama logiikka oikeuttaa kaiken mitä Hamas on tehnyt ja tekee, nimittäin: ”Jos ulkovalta miehittäisi raa”asti minun maatani vuosikymmenien ajan tai saartaisi maatani ja kieltäisi lapsiltani lääketarpeet ja ravinnon ja mahdollisuuden edes paeta, minä tekisin kaiken vallassani olevan lopettaakseni sen. Ja olettaisin palestiinalaisten tekevän samoin.” Mutta viimeinen asia, mitä lännen poliittinen eliitti koskaan osoittaa, on eläytyminen köyhien ja sorrettujen asemaan.
Mikä on tämän uuden verilöylyn perimmäinen konteksti? Se tosiasia, että Palestiinan arabiasukkailta riistettiin väkivalloin heidän maansa – ei jonain antiikkisena historiallisena aikana vaan monien tuhansien yhä elossa olevien palestiinalaisten elinaikana. Ja jokaista Hamasin ja muiden palestiinalaisten vastarintaryhmien tekoa voitaisiin luonnehtia ”kostoksi” heidän maansa varastamisesta sekä muista heitä vastaan jatkuvasti tehtävistä pöyristyttävistä rikoksista.
Tällaisia asioita Obama kieltäytyy omaksumasta. Eikä hän jätä epäselväksi, missä hän seisoo. Obaman julkiset lausunnot sekä hänen suorittamansa poliittisten neuvonantajien ja sotakabinetin valinnat vahvistavat, että jos hänestä riippuu, loppua Palestiinan miehitykselle ja sorrolle ei tule.
Onko sitten Euroopasta, EU:sta ja sen jäsenmaista tässä suhteessa toivoa? Valitettavasti näyttää huonolta. EU ja sen jäsenmaat ovat jo pitkään olleet USA:n ja Israelin rikollisen politiikan perässähiihtäjiä. Tämän rosvokaksikon tahtoa noudattaen ne ovat esimerkiksi täysin perusteettomasti luokitelleet Hamasin terroristijärjestöksi ja pyrkineet sen eristämiseen.
Tuoreen verilöylyn suhteen EU ja sen jäsenmaat ovat valittaneet Israelin ”suhteetonta” voimankäyttöä, mutta pidättyneet sen suorittaman joukkomurhan tuomitsemisesta ja näennäisen tasapuolisesti kehottaneet kumpaakin osapuolta lopettamaan ”väkivaltaisuudet”. Tuomitsemalla ”vastuuttomat provokaatiot, jotka johtivat tähän tilanteeseen”, EU:n puheenjohtajamaan Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy jopa näytti epäsuorasti vierittävän syyn Israelin hyökkäyksestä Hamasin niskoille.
Suomalaisten tulisi kohdistaa painetta maamme johtoon, jotta se puolestaan irtautuisi Lähi-idän-politiikassaan edes hieman Washingtonin ja Tel Avivin talutusnuorasta.
ERKKI SUSI
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
