Parannusta koneiden turvallisuuteen

Kemiläinen diplomi-insinööri ja tietokirjailija Tapio Siirilä esitteli uusinta kirjaansa kesällä Kemin kirjastossa. Järkälemäisen 720-sivuisen kirjan nimi on Koneturvallisuuden käsikirja ja sen on kustantanut Inspecta.

Siirilä työskenteli vuosina 1973 – 1986 Lapin työsuojelupiirin tarkastajana. Helsinkiin muuton jälkeen hän on keskittynyt koneiden turvallisuuteen ensin Työsuojeluhallituksessa ja sitten Uudenmaan työsuojelupiirissä. Kotimaan toimintojen lisäksi Siirilä on toiminut Suomen edustajana useissa kansainvälisissä standardisointityöryhmissä ja muissa järjestöissä.

Asetuksia jo vuodesta 1914

Kirjaston tilaisuudessa Tapio Siirilä lähti liikkeelle vuonna 1914 vahvistetusta asetuksesta. Jo silloin koneiden turvallisuudesta säädettiin melko yksityiskohtaisesti. Itse asiassa asetuksen vaatimukset olivat suunnilleen samat kuin nykyisessä konedirektiivissä, kun vanhahtavat sanonnat muutetaan nykyään käytetyiksi.

Vuoden 1914 asetuksen jälkeen muutamaan kertaan uusitussa työturvallislaissa ja lukuisissa valtioneuvoston päätöksissä ja asetuksissa on toistettu koneiden turvallisuutta koskevia vaatimuksia. Silti työpaikoilla on edelleen runsaasti suojaamattomia hengenvaarallisia koneita. Osa uusistakin koneista on selvästi vaarallisia ja niitä koskevien vaatimusten vastaisia, vaikka valmistaja laittaa niihin vaatimusten mukaisuutta osoittavan CE-merkin ja allekirjoittaa erityisen vaatimustenmukaisuusvakuutuksen.

Määräyksiä ei aina noudateta

Kirjassa on useita kymmeniä esimerkkejä Suomessa vaatimusten vastaisilla koneilla sattuneista kuolemaan johtaneista tapaturmista. Siirilä esitteli niistä muutaman. Lisäksi useissa kirjassakin olevissa suomalaisilta työpaikoilta otetuissa valokuvissa on esimerkkejä ilmiselvistä laittomista tilanteista, joihin sen paremmin työnantaja kuin valvova viranomainen ei ole puuttunut.

Osaksi määräyksiä jätetään noudattamatta tahallaan taloudellisen voiton tavoittelun vuoksi.

Siirilän mukaan huono tilanne johtuu osaksi koneiden suunnittelijoiden ja työpaikkojen ihmisten sekä myös valvovien viranomaisten tietämättömyydestä ja osaamattomuudesta. Siihen tästä uudesta käsikirjasta on toivottavasti apua.

Osaksi määräyksiä kuitenkin jätetään noudattamatta tahallaan taloudellisen voiton tavoittelun vuoksi. Sen korjaaminen vaatii poliittisia päätöksiä: Viranomaisten asiantuntevaa valvontaa on lisättävä ja määräysten noudattamatta jättämisestä kiinni jäämisen on tultava niin kalliiksi, että on kannattavampaa tehdä turvallisia ja vaatimusten mukaisia koneita.

Esimerkkiä voidaan Siirilän mielestä hakea kirjassakin esitellystä Australiasta, jossa määräysten vastaisen vaarallisen koneen valmistaneen yhtiön johtajaa uhkaa henkilökohtainen viiden vuoden vankilatuomio ja yhtiölle voidaan langettaa kolmen miljoonan Australian dollarin (noin 2,1 miljoonan euron) sakko.