Politiikassa on nyt politiikkaa
Harvoin on politiikassa niin monia isoja asioita yhtä aikaa avoinna ja vaakalaudalla kuin nyt.
Etukäteen juuri kukaan ei tuntunut tietävän, miten sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen, kun eduskunnan perustuslakivaliokunta kokoontui arvioimaan kaikkien eduskuntapuolueiden johtajien sopiman uudistuksen perustuslainmukaisuutta.
Euroopan unionissa ja Euroopan keskuspankissa käsiteltiin torstaina sitä, annetaanko Kreikan lainoille jatkoaikaa ja ollaanko valmiita ryhtymään neuvotteluihin varsinaisen lainaohjelman ehdoista. Radikaalin vasemmistolaisen Syrizan johtama hallitus on vaatinut Kreikalle helpotusta lainojen maksuun ja oikeutta itse päättää, millaisia uudistuksia Kreikassa tehdään.
Ukrainassa on vaakalaudalla Minskissä neuvotellun tulitaukosopimuksen jatkuminen, mutta avautunut myös mahdollisuuksia edetä neuvottelujen tuloksena syntyneellä ”tiekartalla” konfliktin ratkaisemiseksi rauhanomaisin keinoin.
Politiikassa on taas politiikkaa. Monet asiat, joita on pidetty realiteetteina, osoittautuvat muuttuviksi ja muutettavissa oleviksi. Aloitteiden, vaihtoehtojen esittämisen, muutosvoimien kokoamisen ja liittojen rakentamisen merkitys korostuu.
Kannattaa panna merkille, että kaikki Suomen eduskunnassa nyt istuvat puolueet ovat olleet hakoteillä, monessa suhteessa suorastaan tuhoisalla linjalla. Ne ovat sitoutuneet ajamaan sote-uudistusta, joka romuttaa lähipalveluja, kuntien rahoitusta ja demokratiaa. Ne ovat hyväksyneet EU:n talouskurisopimukset ja ”tukipaketit”, joilla Kreikka on ajettu humanitaariseen katastrofiin. Eduskuntapuolueet ovat myös asettuneet Ukrainassa tukemaan EU:n linjaa ja Ukrainan nykyhallitusta sekä syyttämään monisyisestä konfliktista yksipuolisesti Venäjää.
Suomessakin on kuitenkin puolue, joka on kaikissa näissä isoissa kysymyksissä tarjonnut vaihtoehdon, joka on nyt osoittautunut realistisemmaksi kuin poliittisen eliitin linja. Tämä puolue on SKP, Suomen kommunistinen puolue.
SKP on kunta- ja sote-uudistuksen alusta alkaen esittänyt vaihtoehtona kolmiportaisen mallin, jossa erikoissairaanhoito ja muut kuntien laajaa yhteistyötä vaativat palvelut järjestää vaaleilla valittu ja valtion verotuksella rahoitettu maakuntahallinto, pääosa peruspalveluista säilyy kunnissa ja kunnissa kehitetään osallistuvaan budjetointiin nojaavaa lähidemokratiaa. SKP on ollut mukana Syrizan ja Euroopan vasemmiston kamppailussa EU:n kurisopimusten ja pankkien vallan murtamiseksi, taloudellisen tuen ohjaamiseksi pankkien sijasta vaikeuksissa oleville ihmisille. SKP on toistuvasti korostanut, että sota ja Nato eivät ole ratkaisu Ukrainan kriisiin vaan tarvitaan neuvotteluja, rauhanomaisia ja demokraattisia ratkaisuja. (TA)
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Pääkirjoitukset
Kun pääoma kasvaa ja Mammonalinna kohoaa, miksi työväen arki murenee? Suomessa eletään hetkeä, jossa Orpo–Purran hallitus siirtää työelämän riskit yksilölle ja jakaa voitot yrityksille, samalla kun kunnalliset palvelut kuihtuvat ja sosiaalityöntekijän ruokatauko katoaa kalenterista. Kuntaliiton tuore selvitys paljastaa, ettei kyse ole pelkästä budjettivajeesta, vaan rakenteellisesta epäonnistumisesta: kapitalistinen järjestelmä ei enää takaa yhdenvertaisuutta, vaan muuttaa peruspalvelut etuoikeudeksi. Tiedonantajan päätoimittajan sijainen JP (Juha-Pekka) Väisänen kysyy: kuinka kauan yhteiskuntaa voi purkaa, ennen kuin se lakkaa olemasta yhteinen? Tiedonantaja-festivaali kokoaa yhteen ne, jotka eivät suostu hiljaisuuteen – feministiset journalistit, järjestöaktiivit ja työväenluokan rakentajat, jotka vaativat vastauksia ja vaihtoehtoja.
Kun presidentit ja pääministerit keskustelevat sodasta, työväenluokka maksaa verot, kantaa taakan ja hautaa lapsensa. Suurpääoma määrittää, milloin ja miksi soditaan, mutta kenen ääni kuuluu, kun päätetään rauhasta? Nuorten kasvava epäluottamus poliitikkoihin, imperialistiset sodat ja kansainvälinen pääoman etu paljastavat, että rauhan kysymys on pohjimmiltaan luokkakysymys — ja juuri siksi ratkaiseva hetki työväenluokan ja kansalaisyhteiskunnan toiminnalle on käsillä nyt.
Miksi työväen pitäisi kantaa vastuu luontokadosta, kun suuryritykset tekevät voittoa ekokatastrofin kustannuksella? Suomessa kehitetään laskureita, joilla mitataan yksilön luontojalanjälkeä, mutta järjestelmällisesti vaietaan pääoman vastuusta ympäristön tuhoutumisessa. Samalla poliittinen sensuuri ja keskiluokkaistuva media kaventavat kriittisen journalismin tilaa, kun työväenluokan ääni pyritään sulkemaan marginaaliin. Kapitalistisen kriisijärjestelmän rajat tulevat vastaan luonnossa, mediassa ja ihmisoikeuksissa – ja juuri siksi tarvitaan luokkatietoista, pyyteetöntä joukkovoimaa ja toisenlaista tiedonantamista - Tiedonantajaa - nyt enemmän kuin koskaan.