Portugalin toimintapäivässä tuhansia osallistujia
Tuhannet ja taas tuhannet työläiset, työttömät, eläkeläiset ja nuoret osoittivat Portugalissa mieltään toimintapäivänä 1. helmikuuta. Maan suurin ammattiliitto CGTP organisoi mielenosoituksia 20 paikkakunnalla.
Mielenosoittajien mukaan Portugalissa vallassa oleva keskustaoikeistolaisen PSD:n ja konservatiivisen CDS:n hallitus on vastuussa kansan riistosta ja köyhdyttämisestä. Portugalissa rellestää sama eurokuritroikka – EU, Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Euroopan keskuspankki EKP – kuin Kreikassa.
Sen jälkeen kun Portugalin lainojen kustannukset uhkasivat karata käsistä vuonna 2011, lainasi troikka maalle hätärahoitusta 78 miljardin euron arvosta. Vastineeksi Portugalin hallitus sitoutui tekemään leikkauspolitiikkaa, jota kansa on noussut vahvasti vastustamaan.
CGTP:n pääsihteeri Armenio Carlos arvostelee hallituksen leikkaus- ja kuripolitiikkaa. Carlosin mukaan on mahdotonta, että Portugali selviää talousongelmistaan alistumalla troikan pakkovaltaan.
Portugalin mielenosoittajat vaativat leikkauspolitiikan lopettamista, parempia palkkoja sekä valtion sitoutumista edistämään työllisyyttä ja kansalaisten hyvinvointia. Väki myös vaati uutta hallitusta, joka ymmärtäisi paremmin tavallisten portugalilaisten arjen ahdinkoa.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Kun asevarusteluun virtaa miljardeja, leikataan koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja ilmastotoimista – kenen turvallisuutta oikein puolustetaan? Tiedonantajan bloggaaja Hannu Ketoharju pohtii uusimmassa kirjoituksessaan, kuinka asevarustelun kiihtyminen Euroopassa – erityisesti Naton viiden prosentin BKT-tavoitteen varjolla – hyödyttää ase- ja energiayhtiöitä samalla kun työväenluokkaa kuritetaan leikkauksin. Manifesti saksalaisten sosialidemokraattien johdolla vaatii suunnanmuutosta: diplomatiaa, aseistariisuntaa ja resurssien ohjaamista yhteiseen hyvinvointiin. Kriittinen kysymys kuuluu: rakentuuko turvallisuus aseista vai oikeudenmukaisuudesta?
Mitä tapahtuu, kun hoitajat, opettajat ja matalapalkkaiset työläiset nousevat kapitalistisen järjestelmän marginaalista politiikan keskiöön? Chilessä vastataan nyt: kommunisti Jeannette Jara voitti vasemmiston esivaalit ja tavoittelee marraskuussa maan presidenttiyttä. Hänen kampanjansa ei nojaa suurpääoman lahjoituksiin, vaan työväenluokan vaatimuksiin – elämiseen riittävään palkkaan, julkiseen terveydenhuoltoon ja demokratiaan, ei diktaattorien perintöön. Kun vanhan vallan edustajat pyrkivät palauttamaan Pinochetin aikaisen järjestyksen, Jaran ehdokkuus on muistutus siitä, että historiaa ei tarvitse toistaa – sen voi myös murtaa. Tämä ei ole vain Chilen, vaan koko työväenliikkeen taistelun paikka.
Euroopan puolustusteollisuus kamppailee aseiden, raaka-aineiden, tuotantokapasiteetin ja teknologisen ylivoiman puutteessa samalla, kun konfliktien määrä maailmassa kasvaa. Suomi on nostettu mallimaaksi, jossa puolustusteknologia, tekoäly ja metaversumi yhdistyvät yhä tiiviimmin siviilielämään. Tämä muutos ei ole yksittäinen kehityskulku, vaan osa laajempaa rakennemuutosta, jossa turvallisuuslogiikka tunkeutuu osaksi jokapäiväistä elämäämme – koulutuksesta liikenteeseen ja energiainfrastruktuurista viestintään.