Rahat hyvinvointiin, ei aseisiin!
SUOMESSA KÄYDÄÄN nyt ensimmäiset eduskuntavaalit uusien ja kiireellä loppuun saatettujen hyvinvointialueiden aloittamisen jälkeen. Keskustelu on syystäkin kääntynyt alueiden pulaan rahasta ja henkilöstöstä. Lähes kaikki alueet aloittivat alijäämäisillä budjeteilla. Eikä tutkimus- ja kehitystyöhön ole myöskään tarpeeksi resursseja.
Tutkimusjohtaja Ville-Pekka Sorsa Helsingin yliopistosta arvioi, että hoivajärjestelmä on vaarassa romahtaa 10-15 vuoden sisällä. Sorsa totesi Yliopisto-lehdessä 2/2023, että järjestelmän on annettu ajautua kriisiin, vaikka yli 20 vuotta on varoiteltu, että palvelutarpeet lisääntyvät, kun väestö ikääntyy.
– Lamasta saakka on menty ”tehostetaan vielä vähän” -asenteella. Puhutaan kutsumustyöstä, mutta työolot ovat mahdottomat. Jos naapurimaissa vielä maksetaan palkkaa tonni enemmän kuussa, onko se ihme, jos sinne lähdetään, sanoo Sorsa.
Merkittävä osa sote-uudistuksen asiantuntijalausunnoista kannatti verotusoikeutta hyvinvointialueille. Sellaista ei kuitenkaan myönnetty ja nyt palvelut ovat kriisiytymässä tai osittain jo kriisiytyneet. Siitä ovat esimerkkinä pidentyneet palvelujonot monilla eri hoivan ja lääkäripalveluiden alueilla. Hyvää hoivaa ei järjestetä niukoilla resursseilla.
Rahoituksen riittämättömyyden ohella hyvinvointialueiden ongelmana on päätöksenteon etääntyminen paikallisista tarpeista, heikot yhteydet kuntien palveluihin ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien kaventuminen. Kunnat vastaavat edelleen varhaiskasvatuksesta, perus- ja toisen asteen koulutuksesta, nuorisotyöstä, työllisyyspalveluista ja asuntotoimesta. Kaikkien näiden on pystyttävä tekemään yhteistyötä sujuvasti sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa.
Sote ei ole vain terveydenhuoltoa. Joka viides suomalainen käyttää sosiaalipalveluita. Korona-aikana erityisesti lastensuojelun, ikääntyneiden ja vammaisten palvelujen tarve kasvoi. Riittävistä ja toimivista sosiaalipalveluista huolta pitämällä säästetään rahaa ja ihmisiä kärsimykseltä. Ihmisten tulee saada apua tarvitessa nopeasti. Kun sosiaalisia ongelmia hoidetaan nykyistä laajemmin, säästetään terveydenhuollon kustannuksissa ja työttömyyskuluissa.
RAHOITUS TÄLLE kaikelle on maassamme jo olemassa. Yksikään eduskuntapuolue ei vain uskalla ottaa rahaa sieltä, missä sitä on. Keskeinen tekijä hyvinvointivaltion säilyttämiseksi on tulonjaon muuttaminen. Yhteisen edun hintana ovat rikkaimpien voitot, joista on varaa leikata.
Tähän tarvitaan radikaali veroremontti, jossa pääomatuloja verotetaan samalla tavalla kuin palkkatuloa, ja verotuksen progressiota kiristetään. Veronkierto on estettävä ja lisäksi on toimittava aktiivisesti veroparatiisien lakkauttamiseksi.
Yritysten yhteisöveroa on nostettava ja työnantajien Kela-maksu palautettava suurille yrityksille. Kunnallisverotuksessa pääomatulojen verovapaus on lopetettava ja ne on otettava progressiivisen kunnallisverotuksen piiriin ja hyvinvointialueiden verotuksen piiriin, jos alueille verotusoikeus saadaan. Tarvitaan myös pörssikauppavero sekä kansainvälinen varainsiirtovero. Suurille omaisuuksille on palautettava varallisuusvero.
Valtion on otettava haltuun strategisesti tärkeät alat, kuten energian ja lääkkeiden tuotanto niin, että kansallistetuista yhtiöistä saadaan tuottavaa toimintaa samalla kun ne parantavat yhteiskunnan kriisinsietokykyä. Näiden yritysten kautta voidaan myös vaikuttaa työllisyyteen, järjestää edullisempaa asumista ja palauttaa valtaa yrityksiltä ihmisille.
Rahaa hyvinvointiin löytyy myös vähentämällä asevarustelua, jonka menot ovat Suomessa paisuneet nykyisen eduskunnan kaudella yli kolminkertaisiksi. Perumalla Nato-jäsenyyshakemus emme joudu kurimukseen, jossa 2% BKT:sta on aina osoitettava asevarusteluun.
Näitä ja monia muita uudistuksia esittää Suomen kommunistinen puolue. Kai tiedetään, ketä eduskuntavaaleissa äänestetään?
