Rambo taistelee talebanien rinnalla
George W. Bushin ja muiden Yhdysvaltain sotahaukkojen olisi ennen hyökkäystä Afganistaniin kannattanut katsoa Peter McDonaldin vuonna 1988 ohjaama elokuva Rambo III.
Siinä Sylvester Stallonen esittämä Vietnamin sodan veteraani, syvästi kommunisteja vihaava John Rambo lähtee Neuvostoliiton miehittämään Afganistaniin pelastamaan venäläisten vangitsemaa ystäväänsä eversti Trautmania.
Elokuvan ironiaa on tänä päivänä mahdotonta olla huomaamatta.
Rambon saapuessa Afganistaniin Yhdysvallat tukee avoimesti mujahideen-islamisteja, jotka käyvät oman käsityksensä mukaan ”pyhää sotaa” neuvostojoukkoja vastaan. Monet Rambon elokuvassa ihailemista sisseistä taistelevat nykyään Yhdysvaltain johtamaa koalitiota vastaan taleban-liikkeen riveissä. Esimerkiksi Spiros Focásin näyttelemä Masoudin hahmo perustuu todelliseen Ahmad Shah Masoudiin, joka on nykyään eräs johtavista taleban-sisseistä.
Elokuvassa esitellään ylpeänä USA:n aseistamia lapsisotilaita. Yksi heistä jopa taistelee Rambon rinnalla ja haavoittuu sankarillisesti.
Eräässä liikuttavassa kohtauksessa eversti Trautman pitää palavan puheen häntä vankina pitävälle venäläisupseerille:
”Puhutte paljon rauhasta, mutta olette täällä tuhoamassa kokonaista kansaa. Teidän pitäisi opiskella historiaa paremmin. Afganistanilaiset eivät ole koskaan antaneet periksi kenellekään. He mieluummin kuolevat kuin suostuvat valloittajien orjiksi. Sellaista kansaa ei voi voittaa.”
Lopputeksteissä kerrotaan, miten koko elokuva on omistettu ”Afganistanin urhealle kansalle”.
Rambon 22 vuotta vanha opetus ei voisi olla selvempi: joukot pois Afganistanista!
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Kirjallisuuslajina dekkari on voimakas yhteiskunnallisen todellisuuden kommentoija, vaikka kirjallisuus on itsessään myös heijastuma tästä todellisuudesta, kuten kaikki kulutettava kulttuuri. Marxilaisen kirjallisuustieteilijä Robert Tallyn mukaan USAn aloittaman terrorisminvastaisen sodan ja uusliberalismin hegemonisen aseman myötä kirjallisuus- ja kulttuurikritiikki on yleisellä tasolla menettänyt hampaansa
Kesällä luetaan dekkareita. Historiallisesti dekkari- ja jännityskirjallisuus on omannut hyvin vasemmistolaisia ja kommunistisia sävyjä ja tästä ovat monet kirjailijat saaneet myös kärsiä.
Petteri Orpon johtama oikeistohallitus kohtelee kulttuurialaa todella kovalla kädellä. Minja Kosken mielestä hallituksen tekemät leikkaukset kulttuuriin ja muuallekin yhteiskuntaan aiheuttavat suurta surua. Koski löytää silti myös toivon pilkahduksia.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.