Sananvapauden loukkaaminen on aina vakava asia
Kansainvälistä lehdistönvapauden päivää vietetään maailmanlaajuisesti 3. toukokuuta. Sanomalehtien maailmanjärjestö WAN-IFRA ja monet muut sananvapautta puolustavat järjestöt kehottavat hallituksia huolehtimaan toimittajien turvallisuudesta ja vapaudesta tehdä työtään.
Sanan- ja lehdistönvapauden tila alkaa Suomessakin olla huonolla tolalla, mikä tuli ilmi perjantaina 25. huhtikuuta Helsingissä järjestetyn Nyt saa riittää! -mielenosoituksen tapahtumien kulussa. Reilun tuhannen ihmisen mielenosoitus eteni hyvässä hengessä. Ainoa särö tilanteeseen syntyi, kun muutama poliisi sumutti pippurisuihketta rauhanomaisten mielenosoittajien silmille. Kyseinen teko oli monen mielenosoittajan mielestä joko huonosti harkittu tai suoranainen provokaatio, joka olisi voinut laukaista vakavammankin konfliktin. Tällä kertaa mielenosoittajien yhteishenki kuitenkin piti eivätkä ihmiset provosoituneet.
Mielenosoitukseen osallistui myös Tiedonantajan toimittaja-avustajaryhmä, jonka tarkoituksena oli kuvata videomateriaalia Tiedonantajan verkkokanavalle. Poliisi esti tunnetun dokumentaristin Hannu Hyvösen sekä erään toisen kuvaajan toimia eduskuntatalon portailla. Kaksikolle annettiin poistumiskomento juuri ennen pippurisumutusoperaation alkamista. Hyvönen protestoi poliisin toimia ja piti kiinni oikeudestaan kuvata.
Kyseessä on vakava kansalaisoikeuksien ja sananvapauden loukkaus. Myös virkavallan toimintaa tulee saada kuvata ja erityisesti silloin, kun se käyttää voimakeinoja.
Suomessa ollaan hanakoita arvostelemaan muiden maiden sanan- ja lehdistönvapauden tilaa samalla, kun suomalaisessa yhteiskunnassa vapaata tiedonvälitystä ja esimerkiksi kuvaamista pyritään rajoittamaan entisestään. Poliisi ja nykyään yhä enemmän erilaiset yksityiset vartiointiliikkeet toimivat liian usein omavaltaisesti ja tekaistuin perustein, kun journalisteja estetään tekemästä työtään.
Valitettavasti valtamedia huomioi asian vain harvoin, ellei kyseessä satu olemaan valtamedian oma edustaja. Näinhän kävi taannoin Smash Asem -mielenosoituksen yhteydessä sattuneissa kahakoissa, joissa poliisin voimakeinojen kohteeksi ja putkareissulle joutui syytön Suomen Kuvalehden valokuvaaja.
Suomessakin virkavalta suojelee ennemmin yhtiöitä ja pääomaa kuin kansalaisten vapautta ja oikeutta ottaa asioista selvää ja sanoa mielipiteensä.
Tiedonantaja-lehti paheksuu sekä poliisin ylimitoitettua voimankäyttöä mielenosoituksessa että toimittajamme häirintää. Toivomme ja edellytämme, että sisäasianministeriö ja poliisijohto antavat jatkossa yksiselitteisemmät ohjeet poliisikunnalle ja vartiointibisnekselle siitä, miten työtään tekeviä journalisteja saa kohdella.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Pääkirjoitukset
Kun pääoma kasvaa ja Mammonalinna kohoaa, miksi työväen arki murenee? Suomessa eletään hetkeä, jossa Orpo–Purran hallitus siirtää työelämän riskit yksilölle ja jakaa voitot yrityksille, samalla kun kunnalliset palvelut kuihtuvat ja sosiaalityöntekijän ruokatauko katoaa kalenterista. Kuntaliiton tuore selvitys paljastaa, ettei kyse ole pelkästä budjettivajeesta, vaan rakenteellisesta epäonnistumisesta: kapitalistinen järjestelmä ei enää takaa yhdenvertaisuutta, vaan muuttaa peruspalvelut etuoikeudeksi. Tiedonantajan päätoimittajan sijainen JP (Juha-Pekka) Väisänen kysyy: kuinka kauan yhteiskuntaa voi purkaa, ennen kuin se lakkaa olemasta yhteinen? Tiedonantaja-festivaali kokoaa yhteen ne, jotka eivät suostu hiljaisuuteen – feministiset journalistit, järjestöaktiivit ja työväenluokan rakentajat, jotka vaativat vastauksia ja vaihtoehtoja.
Kun presidentit ja pääministerit keskustelevat sodasta, työväenluokka maksaa verot, kantaa taakan ja hautaa lapsensa. Suurpääoma määrittää, milloin ja miksi soditaan, mutta kenen ääni kuuluu, kun päätetään rauhasta? Nuorten kasvava epäluottamus poliitikkoihin, imperialistiset sodat ja kansainvälinen pääoman etu paljastavat, että rauhan kysymys on pohjimmiltaan luokkakysymys — ja juuri siksi ratkaiseva hetki työväenluokan ja kansalaisyhteiskunnan toiminnalle on käsillä nyt.
Miksi työväen pitäisi kantaa vastuu luontokadosta, kun suuryritykset tekevät voittoa ekokatastrofin kustannuksella? Suomessa kehitetään laskureita, joilla mitataan yksilön luontojalanjälkeä, mutta järjestelmällisesti vaietaan pääoman vastuusta ympäristön tuhoutumisessa. Samalla poliittinen sensuuri ja keskiluokkaistuva media kaventavat kriittisen journalismin tilaa, kun työväenluokan ääni pyritään sulkemaan marginaaliin. Kapitalistisen kriisijärjestelmän rajat tulevat vastaan luonnossa, mediassa ja ihmisoikeuksissa – ja juuri siksi tarvitaan luokkatietoista, pyyteetöntä joukkovoimaa ja toisenlaista tiedonantamista - Tiedonantajaa - nyt enemmän kuin koskaan.