SKP on pitkään varoittanut ydinvoimasta
Suomen kommunistinen puolue on jo pitkään varoittanut panostamisesta ydinvoimaan ja sen lisärakentamiseen. Viime edustajakokouksessaan puolue totesi: ”Sen sijaan, että panostaisi tosissaan uusiutuvaan energiaan ja energian säästöön, hallitus on tekemässä Suomesta tdinsähkön viejää ja ydinjätteiden hautausmaata.”
SKP on esittänyt perusteellisen ohjelman energiatalouden rakennemuutoksesta, joka on turvallisempi, taloudellisesti edullisempi ja työllistävämpi sekä paljon laajemmin paikallista taloutta edistävä vaihtoehto. Puolue on osoittanut, että se on myös demokraattisempi vaihtoehto, koska se rajoittaa suuryhtiöiden valtaa ja nojaa hajautetumpaan energiatuotantoon.
SKP:n aktiivit maakunnissa, muun muassa Lapissa ja Pohjois-Karjalassa ovat myös käyneet kamppailua uusien ydinvoimaloiden rakentamista ja uraaninlouhintaa vastaa.
Tuoreimmassa eduskuntavaaliohjelmassaan SKP toteaa, että vaikka vihreät ovat hallituksessa, panostetaan energiapolitiikassa ensisijassa ydinvoimaan, heikennetään joukkoliikennettä ja karsitaan ympäristösuojelun resursseja. Puolue vaatii, että Suomeen on säädettävä ilmastolaki, jolla vähennetään päästöjä 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä ja otetaan suunta kohti hiilineutraalia energiataloutta. Vaaliohjelman keskeinen tunnus on ”Ei ydinvoimalle ja uraanikaivoksille – kyllä energian säästölle ja uusiutuvalle energialle.”
Kun eduskunta äänesti 1.7.2010 ydinvoiman lisärakentamisesta, Tiedonantajan pääkirjoituksessa todettiin, että nykyiset hallituspuolueet tekivät tiettävästi myönteisen päätöksen ydinvoiman lisärakentamisesta jo hallitusneuvottelujen aikana. Näin vaikka yksikään hallituspuolue ei nostanut viime vaaleissa 2007 ydinvoimapäätöstä niin keskeiseksi vaaliteemaksi, että äänestäjät olisivat äänen antaessaan voineet ottaa kantaa myös ydinvoimaan. Myönteisessä ydinvoimapäätöksessä oli siis kyse vaalipetoksesta.
Ja Tiedonantaja jatkoi, että kun hallituksella ja hallituspuolueilla vapaamatkustaja vihreitä lukuun ottamatta oli hallituksen päätökseen sitoutunut myönteinen ydinvoimakanta, oli silkkaa hurskastelua, että puolueet päättivät tehdä ydinvoimapäätöksestä ns. omantunnon kysymyksen, eli antaa omille kansanedustajilleen vapauden äänestää kuten haluavat.
Tästä huolimatta ja tämän vuoksi kansanedustajilla, myös hallituspuolueiden kansanedustajilla, oli valtakirja äänestää ”omantuntonsa” mukaisesti ydinvoiman lisärakentamista vastaan. Tiedonantaja kehottikin kansalaisia panemaan ydinteollisuuden juoksupoikien ja -tyttöjen, myös kahdella tuolilla istuneiden vihreiden, nimet tarkoin muistiin ja muistamaan nuo nimet myös äänestäessään seuraavissa eduskuntavaaleissa. ”Näiltä juoksupojilta ja -tytöiltä on evättävä äänet. Mitäpäs he niillä tekisivät, kun eivät uskaltaneet edes äänestää omantuntonsa mukaan ydinvoimateollisuuden ja sen etuja ajavan hallituksen junttausta vastaan.” Tuossa vaiheessa huomiotta jäi, että monet ”oppositiossa” olleet demarit äänestivät jommankumman lupahakemuksen puolesta.
Tämä kehotus on toistettava myös nyt, kun vaalit lähestyvät ja kun on saatu uutta karmaisevaa opetusta ydinvoiman vaaroista.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Pääkirjoitukset
Kun pääoma kasvaa ja Mammonalinna kohoaa, miksi työväen arki murenee? Suomessa eletään hetkeä, jossa Orpo–Purran hallitus siirtää työelämän riskit yksilölle ja jakaa voitot yrityksille, samalla kun kunnalliset palvelut kuihtuvat ja sosiaalityöntekijän ruokatauko katoaa kalenterista. Kuntaliiton tuore selvitys paljastaa, ettei kyse ole pelkästä budjettivajeesta, vaan rakenteellisesta epäonnistumisesta: kapitalistinen järjestelmä ei enää takaa yhdenvertaisuutta, vaan muuttaa peruspalvelut etuoikeudeksi. Tiedonantajan päätoimittajan sijainen JP (Juha-Pekka) Väisänen kysyy: kuinka kauan yhteiskuntaa voi purkaa, ennen kuin se lakkaa olemasta yhteinen? Tiedonantaja-festivaali kokoaa yhteen ne, jotka eivät suostu hiljaisuuteen – feministiset journalistit, järjestöaktiivit ja työväenluokan rakentajat, jotka vaativat vastauksia ja vaihtoehtoja.
Kun presidentit ja pääministerit keskustelevat sodasta, työväenluokka maksaa verot, kantaa taakan ja hautaa lapsensa. Suurpääoma määrittää, milloin ja miksi soditaan, mutta kenen ääni kuuluu, kun päätetään rauhasta? Nuorten kasvava epäluottamus poliitikkoihin, imperialistiset sodat ja kansainvälinen pääoman etu paljastavat, että rauhan kysymys on pohjimmiltaan luokkakysymys — ja juuri siksi ratkaiseva hetki työväenluokan ja kansalaisyhteiskunnan toiminnalle on käsillä nyt.
Miksi työväen pitäisi kantaa vastuu luontokadosta, kun suuryritykset tekevät voittoa ekokatastrofin kustannuksella? Suomessa kehitetään laskureita, joilla mitataan yksilön luontojalanjälkeä, mutta järjestelmällisesti vaietaan pääoman vastuusta ympäristön tuhoutumisessa. Samalla poliittinen sensuuri ja keskiluokkaistuva media kaventavat kriittisen journalismin tilaa, kun työväenluokan ääni pyritään sulkemaan marginaaliin. Kapitalistisen kriisijärjestelmän rajat tulevat vastaan luonnossa, mediassa ja ihmisoikeuksissa – ja juuri siksi tarvitaan luokkatietoista, pyyteetöntä joukkovoimaa ja toisenlaista tiedonantamista - Tiedonantajaa - nyt enemmän kuin koskaan.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.