Stefan Bremer siirtyi hulppeasti digiaikaan

Taiteilijaprofessori Stefan Bremer (s.1953) otti muutama vuosi sitten digikameran käyttöönsä. Miten nykykamera soveltuu perinteisen filmikameran käyttäjälle? Näyttää sopivan hyvin, siitä osoituksena oli Helsinki-valokuvanäyttely ja upea 150 kuvan valokuvakirja. Kuvaukset on tehty vuosien 2003-2011 välisenä aikana. Valokuvanäyttelyn kuvat olivat neljältä viime vuodelta

Bremer esitteli Helsinki-näyttelynsä helmikuussa Stoassa runsaslukuiselle katsojajoukolle. Kuvaajan eloisa esitys antoi rohkaisua meille kaikille, jotka näppäilemme omilla kameroillamme kuvia sieltä täältä kulkiessamme. Näyttelyn kaikki kuvat käytiin yksitellen läpi. Kuvien taustoja ja kuvaustilanteita mentiin seikkaperäisesti läpi sopivasti huumorilla höystäen.

Bremer on käyttänyt joissakin kuvissa kuvankäsittelyohjelman kikkoja, kuten Auringonlasku Punavuoressa, jossa kuva on muodostunut 8 erillisestä kuvasta ”vain nappia painamalla ja kuvaohjelma yhdisti kuvat muutamassa sekunnissa”. Lisäksi tarvittiin hyvän naapurin vihjesoitto ja kuvauspaikan asunnonhaltijan lupa kuvaukselle. Vuosikymmenien ammattitaito antoi loppusilauksen hienolle kuvalle.

Stoassa olleen näyttelyn kuvat ovat syntyneet pääsääntöisesti pienillä digikameroilla ja hyvällä ennakkosuunnittelulla sekä ainaisella valppaudella näpätä kuva kuten Linnanmäen vuoristoradan kiitävässä vaunussa omasta pojastaan otettu kuva Ensimmäinen ajo.

Kymmenen vuoden kiertokävely Helsingissä

Helsinki-kirjan kuvista huomaa kuvankäsittelyn vain muutamassa selvässä tapauksessa. Kuten venytetyn koiran ulkoiluttaminen, koiralla on jalkoja kymmenkunta, sekä kuvassa Tuomiokirkon lentoonlähtö. Sinänsä vitsikkäitä kuvia, mutta itse vierastan tässä yhteydessä. Syntyy lievä epäilys muitakin kuvia kohtaan. Sen seurauksena kävin oikein suurennuslasilla kaikki kuvat läpi. Ei huomauttamista, upeata jälkeä!

Kirjan taitto on mietitty ja toteutettu hyvin. Isot panoraamakuvat sopivat sivuille hyvin. Jätkäsaari-kuvassa vuodelta 2008 alueen rakentaminen on alkuvaiheessa. Kymmenkunta isoa eriväristä hiekka tai sepelikasaa taas pistävät arvelemaan, ovatko nämä värit totta lainkaan. Taustalla näkyvät Lauttasaaren silta ja Kaapelitehdas. Upea kuva.

Kirjan kuvia katsellessa tulee ensimmäisenä mieleen, että tämän minä olen nähnyt aiemmin. Se johtuu siitä, että useammat kuvauspaikat ovat lähes kaikille helsinkiläisille tuttuja. Bremer on kulkenut siellä missä tavallinen kadun tallaaja kulkee. Normaalisti tilanteet ja tapahtumat vilisevät vain meidän muiden ohitse, mutta taitava kuvaaja on ohikiitävät hetket vanginnut loistavalla tavallaan.

Katsomalla kirjan monipuoliset kuvat saat varmasti omalle kuvausretkellesi oivia vinkkejä. Kannattaa ottaa kuvia rohkeasti ja näyttää niitä kavereille. Palautetta saa varmuudella joskus, jopa myönteistä.