Suojellaan sutta

20.07.2021 - 13:15
(updated: 04.08.2021 - 15:47)
Susi on hellä ja suojeleva emo. Kuva: Sergey Gorshkov/WWF

Carina Lintula on toiminut vapaaehtoisena aktiivina susien suojelun parissa noin vuosikymmenen verran. Työ on vapaaehtoisesta luonteestaan huolimatta ollut lähes päivittäistä ja on Lintulan mukaan sitä tänäkin päivänä.

Alunperin eläinasiat tulivat Lintulalle tutuksi jo hänen opiskeltuaan biologiaa Helsingin yliopistossa. Tämän lisäksi hän on ehtinyt aikanaan työskentelemään myös eläinhoitajana.

– Mun lempieläin oli ehdottomasti ahma, Lintula nauraa.

– Olin joskus Korkeasaaressa eläinhoitajan hommissa ja musta piti tulla ahmatutkija jonnekin tuonne Kainuun erämaahan, mutta lopulta mä lähdin bisnesmaailmaan ja nykyään mulla on oma firma, hän kertoo.

Historiansa vuoksi eläin- ja luontoasiat pysyivät silti edelleen lähellä Lintulan sydäntä ja uusi intohimo löytyikin pian susien suojelusta.

– Huomasin yhtäkkiä, kuinka väärin sudesta kirjoitetaan, hän harmittelee.

– Sitten tutustuin Facebookin kautta sellaiseen ryhmittymään ihmisiä, jotka olivat yhtä lailla ihmetelleet, että tietty porukka levittää sudesta ihan uskomattomia ja absurdeja väittämiä, Lintula jatkaa.

Yhteydenpito johti lopulta Suomen Susi 2013 ry:n perustamiseen, jossa Lintula toimii nyt puheenjohtajana.

– Perustettiin yhdessä tuo yhdistys vuonna 2013 ja meitä oli siinä silloin viisi perustajajäsentä mukana. Edelleen saa päivittäin olla aktiivinen, että pysyy koko ajan ajan hermoilla, hän valottaa.

 

Päämääränä lakimuutos

Tällä hetkellä Lintula tovereineen valmistelee ehdotusta lainsäädäntötyöhön ryhtymiselle, jonka päämääränä on turvata uhanalaiseksi luokitellun suden asemaa Suomessa.

Suden lisäksi lakimuutos tulisi koskemaan myös karhua sekä ilvestä.

– Materiaali ei ole vielä täysin valmis, mutta sen valmistuttua se lähetetään valikoiduille kansanedustajille, jotka toivottavasti lähtevät viemään asiaa eteenpäin, Lintula avaa.

– Lähdettiin kansalaisaloitteen sijaan ajamaan asiaa tähän tyyliin ihan siitäkin syystä, että sen sisäistäminen vaatii niin paljon taustatietoa, että monikaan ihminen ei välttämättä jaksaisi lähteä lukemaan kahtakymmentä sivua tietoa ennen allekirjoittamista, hän lisää.

Lakimuutos toteutuessaan siirtäisi suden pois riistaeläinluokituksesta, jolloin se siirtyisi automaattisesti maa- ja metsätalousministeriöltä ympäristöministeriön hoidettavaksi, EU-direktiivien mukaisesti. Suden lisäksi lakimuutos tulisi koskemaan myös karhua sekä ilvestä.

– Hirveän moni ei välttämättä edes ymmärrä, että Susi on tällä hetkellä riistaeläin Suomessa, sillä laji on erittäin uhanalainen ja vaatii siksi tiukkaa suojelua, Lintula sanoo.

– Se on jotenkin kummasti Keskustapuolueen kautta saatu riistaeläinluokitukseen, jolloin he voivat leikkiä näillä kannanhoidollisilla metsästyksillä. Kenellekään ei tulisi mieleenkään ehdottaa samanlaista menettelyä esimerkiksi saimaannorpan kohdalla, hän jatkaa.

Lintula perusti lakimuutoksen edistämistä varten myös työryhmän, joka kulkee yksinkertaisesti nimellä ”työryhmä”.

– Mukaan on saatu ihan mielettömän hienoja ihmisiä, hän kiittelee.

– Meidän (Suomen Susi) lisäksi mukana ovat ainakin Suomen eläinoikeusjuristit ry, Luontoliitto ja heidän susiryhmä, Suomen eläinsuojelu ry (SEY) sekä Virva ry, Lintula paljastaa.

 

Poikkeuslupia ja porsaanreikiä

Lintulan mukaan Suomi laahaa näissä kysymyksissä Euroopan mittakaavalla yhä pahasti perässä ja nykyinen lainsäädäntömme kätkee sisäänsä myös rajuja ristiriitoja.

– Kaatoluvat myöntää riistakeskus, joka on entinen metsästäjäjärjestö, hän kummastelee.

– Se dilemma tähän koko asiaan tulee juuri siitä, että tällä hetkellä metsästäjät - ja vielä harrastemetsästäjät päättävät itse näistä asioista, vaikka heidän pitäisi periaatteessa olla täysin jäävejä siihen puolueellisuutensa takia, Lintula jatkaa.

Vaikka luontodirektiivi antaa selkeät ohjeet sen suhteen, mitkä edellytykset on täytyttävä, jotta poikkeuslupia suden kaatoon saatetaan myöntää, kertoo Lintula lainsäädäntömme jättävän silti varaa keplottelulle.

– Esimerkiksi vuoden alussa riistakeskus myönsi Tohmajärven Värtsilän alueelle kolme poikkeuslupaa suden kaatoon, joista ensimmäinen koski kokonaista laumaa, mikä on ihan käsittämätöntä, hän kertoo.

– Suojelivat saivat onneksi asian hetimmiten käsiteltäväksi Itä-Suomen hallinto-oikeuteen, joka jäädytti päätöksen, Lintula huokaisee.

Tarina ei valitettavasti päättynyt kuitenkaan vielä tähän.

– Tämän jälkeen riistakeskus keksikin, että he myöntävät yksittäisen luvan samalle laumalle ja susi ehdittiin tappaa, ennen kuin hallinto-oikeus ehti jäädyttää luvan.

– Sitten he myönsivät vielä toisen yksittäisen luvan tuota laumaa koskien ja tekivät sen sillä lailla, että koska he tiesivät suojelupuolen valittavan päätöksestä, ilmoitettiin luvan myöntämisestä vasta kello 15, sillä hallinto-oikeus menee kiinni klo 15.15, Lintula manaa.

Tässäkin tapauksessa susi oli ehditty jo tappaa, ennen kuin päätös kaatoluvan jäädyttämisestä tuli.

– Vaikka luvat lopulta todettiinkin täysin laittomiksi, niin kuka herättää nämä kaksi sutta nyt henkiin, Lintula kysyy.

– Tämä on esimerkki siitä, miten porsaanreikiä käytetään hyväksi ja metsästäjät myöntävät metsästäjille lupia, eikä direktiivisäädöksiä tai edes kansallisia lakeja oteta huomioon, hän lisää.

Carina LintulaCarina Lintula on toiminut vapaaehtoisena aktiivina susien suojelun parissa noin vuosikymmenen verran.

Kenen vastuu

Suden poikkeuskaatolupia perustellaan usein tunneperäisin syin, kuten sepitetyillä tarinoilla lapsia ja marjamummoja popsivista susista. Lintula uskoo taustalla olevan kuitenkin toisenlaiset motiivit.

– Ihminen ei kuulu suden ruokavalioon, hän vakuuttaa. 

– Oikea syy on se, että Suomessa on nykyään tapana metsästää hirviä irtokoiran avulla, joka on esimerkiksi Kanadassa jo kiellettyä. Susi kokee reviirialueellaan koiran kilpailijaksi ja saattaa näin ollen tappaa sen, Lintula avaa. 

Hän painottaa kuitenkin, että koiria kuolee vuosittain huomattavasti suurempi määrä esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa - sekä muistuttaa, että vastuu koirastaan on viime kädessä metsästäjällä itsellään. 

– Suden aiheuttamat koirakuolemat eivät saisi direktiivin mukaan olla kuitenkaan syy poikkeuslupien antamisiin, sillä sen koiranhan voi pitää myös kiinni. Asiasta on saatu tutkimustuloksia myös Suomessa, että mitä lähempänä metsästäjä on sitä omaa koiraansa, sitä epätodennäköisemmin susi hyökkää, Lintula kertoo. 

– Toisin sanoen, nämä kuolemat olisi täysin estettävissä. Joka kerta, kun metsästäjä päästää koiransa irti suden reviirialueella, ottaa hän siinä tietoisen riskin. Se ei ole pätevä syy siirtää vastuuta koiran turvallisuudesta sudelle, hän kiteyttää. 

Tässä kohtaa sopinee kysyä, eikö sitten olisi parempi myös metsästäjien kannalta, jos irtokoiralla metsästys kiellettäisiin? 

– Irtokoiran käyttö on Suomessa uusi käytäntö, ennen hirviä metsästettiin niin sanotun miesajon avulla, Lintula valottaa. 

– Nykyään metsästäjillä on sitten käytössä näitä kaikkia kivoja leluja, kuten GPS-paikantimia, mistä voi seurata koiran liikkeitä vaikkapa lämpimässä autossa odotellen aina siihen asti, että hirvi on lähellä ja mielummin riskeerataan se koiran hyvinvointi, hän harmittelee. 

 


 

Kainalo: Luonto-Liitto jättää maa- ja metsätalousministeriön susityöryhmän

Maa- ja metsätalousministeriön suden kannanhoidollisen metsästyksen suunnittelu- ja määrittelyhankkeen valmisteluryhmä on päätynyt EU-lainsäädännön vastaisesti kannattamaan kokonaisten susilaumojen ja susiparien metsästystä. Luonto-Liitto ei voi allekirjoittaa tällaista julmaa tavoitetta ja eroaa siksi työryhmästä kokonaan. Luonto-Liiton mukaan ministeriö keskittyy kuuntelemaan työryhmässä vain suden metsästystä kannattavien etujärjestöjen mielipidettä.

Luonto-Liiton näkemyksen mukaan ministeriön asettaman työryhmän perimmäinen tavoite on suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittaminen. Metsästys kohdentuisi yksittäisiin susiin, lisääntyviin susipareihin sekä kokonaisiin susilaumoihin. Tällainen susipolitiikka on julmuuden lisäksi EU-lainsäädännön vastaista.

Susi on Suomessa tiukasti suojeltu laji joka on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Viranomaisilla on velvollisuus parantaa suden suojelun tasoa, mutta sen sijaan ministeriö valmistelee kannanhoidollista metsästystä, jossa tapettu susi päätyisi metsästysmuistoksi suden ampuneelle henkilölle.

 

Sudensuojelijoiden ääni sivuutettiin

Luonto-Liitto kutsuttiin työryhmään sudensuojelunäkökulmasta ja antamaan ääni myös niille, jotka kunnioittavat luonnonvaraisia eläimiä ja haluavat säilyttää suden myös tuleville sukupolville. Luonto-Liitto on toistuvasti esittänyt työryhmässä vaihtoehtoja, tutkimuksiin nojaavia ja ei-tappavia keinoja, jotka edistäisivät ja mahdollistaisivat rinnakkaiselon suden kanssa. Luonto-Liiton kommentit on jätetty työryhmässä toistuvasti sivuun.

Ministeriön aikomus madaltaa suden populaatiotiheyttä tietyillä alueilla Suomessa on vastoin EU:n luontodirektiiviä. Ministeriö ei myöskään huomioi sitä, että tutkimusten mukaan susilaumojen ja lisääntyvien parien tappaminen päinvastoin lisää petovahinkoja ja sitä kautta heikentää suden hyväksyttävyyttä paikallisesti. Suden kannanhoidollista metsästyksen edistäminen on lisäksi este suden ja ihmisen välisen rinnakkaiselon kehittymistä.

Luonto-Liitto on huolestunut siitä, että maa- ja metsätalousministeriö keskittyy kuuntelemaan vain sudenmetsästystä kannattavien etujärjestöjen mielipidettä. Tällä hetkellä 68 % maailman selkärankaisten populaatioista on romahtanut ihmisen toiminnan johdosta. Tämän tiedon valossa ministeriön suunnitelmat ovat vääryys haavoittuvaa luontoa ja villieläimiä kohtaan.

 

Artikkeli on ilmestynyt Tiedonantajan numerossa 06/2021. Tilaa Tiedonantaja.

Kirjoittajan artikkelit

Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Kotimaa