Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka hakoteillä

Klassiset turvallisuuspoliittiset periaatteet ovat Suomen hallituksella hakusessa. Tämä käy ilmi siitä tavasta, millä Suomea ollaan viemässä osalliseksi Nato-maa Islannin ilmavalvonnasta.

Kutsu tuli toukokuussa Naton kumppanuuksia käsitelleen kokouksen yhteydessä Islannilta, ja Suomen ulkopoliittisessa johdossa siihen tartuttiin innokkaasti. Niin pääministeri Jyrki Katainen, presidentti Sauli Niinistö kuin ulkoministeri Erkki Tuomioja korostivat puheissaan Suomen halukkuutta osallistua. Naton roolia väheksyttiin, ja painotettiin toisaalta hankkeen harjoitusluonnetta, toisaalta sen pohjoismaisen yhteistyön ulottuvuutta.

Nyt jo eläköitynyt valtiosihteeri Risto Volanen ihmettelee poliitikkojen puheita. Hän oli itse vielä virassa, kun ilmavalvonta-asia tuli ensimmäistä kertaa esille muutama vuosi sitten.

Turvallisuuspolitiikan asiantuntija Volanen valotti Islannin ilmavalvontahankkeen taustoja ja nykyhetkeä Rauhanpuolustajien ja PAND -taiteilijoiden rauhanjärjestön järjestämässä keskustelutilaisuudessa Helsingissä keskiviikkona.

Kielteinen kanta valvontaan vuonna 2009

Norjan entinen ulkoministeri Thorvald Stoltenberg esitti helmikuussa 2009 raporttinsa pohjoismaiden ulko- ja turvallisuuspoliittisesta yhteistyöstä pohjoismaiden ulkoministereiden kokoukselle Oslossa. Sen kolmestatoista ehdotuksesta toinen kuuluu seuraavasti: ”Pohjoismaiden tulisi ottaa osa Islannin 'air surveillance' ja 'air patroling' vastuusta Islannissa.”

– Tähän Stoltenbergin esitykseen eduskunnan puolustusvaliokunta otti kannan vuonna 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa käsitellessään, totesi Volanen.

Valiokunnan kanta oli yksiselitteinen: se ei pitänyt Suomen osallistumista Islannin ilmavalvontaan mahdollisena. Perusasetelma, jossa Naton ulkopuolinen maa vastaisi Nato-maan ilmatilan valvonnasta, ei valiokunnan mielestä ollut kestävällä pohjalla.

Samaa mieltä oltiin myös laajasti puolustusvoimien johtajien riveissä.

Kovat piipussa Naton rinnalle

Nyt, reilut kolme vuotta myöhemmin, Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto päätyi toisenlaiseen johtopäätökseen: Suomi voi mainiosti osallistua Islannin ilmavalvontaan osana Naton ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmää.

– Suomen ilmavoimat menisivät kovat piipussa tuuraamaan sotilasliitto Naton koneita alueelle, joka on kovinta rauhanaikaisen turvallisuuspolitiikan ydintä ja lähellä Venäjän merkittäviä tukikohtia. Se tuntui vuonna 2009 täysin mahdottomalta, joten miksi se nyt olisi ongelmatonta? kummasteli Volanen.

Vielä 12. marraskuuta presidentti Niinistö totesi maanpuolustuskurssin avajaisissa, että Islannin ilmavalvontaan osallistuminen toisi sotilaallisia hyötyjä yhteistoimintakyvyn ja kokemuksen kasvun myötä.

Mutkia matkassa

Hankkeeseen toi mutkia matkaan itse Nato. Reilu viikko sitten Suomessa vieraillut sotilasliiton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen toteaa Helsingin Sanomissa (15.11.), että Suomi ja Ruotsi eivät osallistuisikaan varsinaisiin tunnistuslentoihin, sillä ne kuuluvat Naton jäsenmaille.

Naton tarkennuksen vuoksi pääministeri Katainen joutui toteamaan pääministerin haastattelutunnilla 18. marraskuuta, että Suomen hallituksen käsitys Islannin ilmavalvontaan osallistumisesta poikkesi huomattavasti Natossa vallinneesta.

– Tätä ennen meillä oli sellainen käsitys, että Natossakin pohditaan sitä, että voisivatko Suomi ja Ruotsi osallistua myös tunnistuslentoihin. Ja Suomen hallitus päätyi silloin siihen, että mikäli tämä olisi mahdollista me voimme osallistua myös tunnistuslentoihin, sanoi Katainen.

Hanketta ei ole vedetty pois, mutta sen sisältöä harkitaan nyt uudelleen. Volanen ihmetteli, miten hallitus nyt aikoo perustella hanketta, joka ei alun perinkään ole ollut kestävällä pohjalla – kuten eduskunnan puolustusvaliokunta muotoili 2009.

Epärealistista politiikkaa

Suomen hallituksen toimet hankkeen osalta herättävät tukuittain muitakin kysymyksiä.

Miksi Islanti alunperin esitti pyynnön Suomelle ja Ruotsille? Miksi sekä Suomi että Ruotsi hyväksyivät sen mukisematta? Mihin kokonaisuuteen hanke on liittynyt?

Volanen pohti myös, miksi Suomen nykyinen hallitus ei hankkinut käyttöönsä omilta ilmavoimilta tietoa hankkeen erittäin vaikeasta juridisesta ja sotilasteknisestä puolesta sekä Suomessa että Natossa.

Hänen mukaansa vaikuttaa vahvasti siltä, että Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen johdon käsitykset eivät perustu realismille. Toisaalta Suomen ja Naton suhde ei ole tällä hetkellä terveellä pohjalla. Volasella on tuntuma, että jotain piilotellaan.

Ylipäätään puolustuspoliittinen keskustelu on käynyt vaikeaksi. Kansanedustuslaitoksen vaikutusvalta puolustusvoimien toimintaan on vähentynyt. Monia asioita tuodaan poliitikkojen hyväksyttäväksi jo valmiiksi pureskeltuina kokonaisuuksina, ja kansanedustajat eivät ole aina tietoisia siitä, mistä oikein on kyse.

Volanen painotti järkevän, realistisen ja ennakkoluulottoman keskustelun merkitystä niinkin elintärkeässä asiassa kuin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Nyt Suomen hallitus tuntuu olevan pahasti hakoteillä.