Syyrian sota, Iran ja Muhamed Mursi

Totuus Syyrian sodasta tuli julki 8. toukokuuta 2012, kun USA:n aloitteesta koolle kutsutut syyrialaiset emigranttijärjestöt, muun muassa USA:n hallituksen tunnustama Syyrian kansallinen neuvosto sekä CIA, Israelin tiedustelu Mossad, USA:n kongressin juutalaislobby, Britannian sotilasvakoilu MI6, USA:n hallituksen Kuuban ja Syyrian toimistot ja Pentagonin sotilastiedustelu sopivat erikoisorganisaation perustamisesta Syyrian sodan laajentamiseksi ja toiminnan koordinoimiseksi USA:n Kuuban edustuston kanssa.

Organisaatio käyttää itsestään nimeä "task force". Termi on sotilaallinen, ja niin on järjestökin. Hallitustasolla sen rahoittajia ovat USA, Israel, Saudi-Arabia, Qatar ja Persianlahden Yhtyneet Arabiemiirikunnat sekä Britannian ohella muutamat muut Euroopan Unionin hallitukset.

Erityinen rooli on Turkilla, josta on käytännössä tullut hyökkäävän osapuolen tukikohta. Salaisen erikoisorganisaation perustaminen tuli tiedoksi jälkikäteen, kun sen toiminta ja sota Syyriassa oli jo käynnissä. Asiasta kertoi internetin Rebelionissa 12.5.2012 Percy Francisco Alvarado Godoy, Kuuban vastavakoilun agentti Miamin kuubalaisissa terroristijärjestöissä.

Mediasota

Task force koordinoi hyökkääjien tuen Syyrian "kapinallisille" intensiivisen kansainvälisen mediasodan säestyksellä.

Käsite "mediasota" on tuttu Irakin ja Libyan sodista. Se tarkoittaa tapahtumien herkeämätöntä vääristelyä, mahdollisimman paksuja valheita, jotka viime kädessä antavat "moraalisen oikeuden" avoimeen väliintuloon. Irakiin USA ja Britannia hyökkäsivät joukkotuhoaseiden tähden, joita ei ollut, ja Libyan infrastruktuurin tuhosivat Naton 26 000 pommituslentoa tekosyynä "kansalaisten suojeleminen väkivallalta".

Kuuba on ollut herkeämättömän mediasodan kohteena jo yli 50 vuotta. Mediasotaa käydään varsin estottomasti Venezuelan presidentti Hugo Chávezia ja hänen hallintoaan vastaan. Helsingin Sanomissa Venezuelasta tehtiin 19.8.2012 ”Neuvostozuela”. Vaatii sumeilematonta röyhkeyttä vääristellä tosiasioita niin perusteellisesti kuin toimittajan käyttämä Venezuelan oikeiston äänitorvi El Universal, jonka juttuja Human Rights Watch, BBC ja espanjalainen El País levittävät kautta maailman. Tämän roskan HS myy lukijoille totuutena.

Mediasodan tehtävä Syyriassa on horjuttaa kansainvälisesti Bashar al-Assadin hallitusta. Siitä huolehtivat task forcen toimintakeskukset Pariisissa, Istanbulissa, Lontoossa ja muissa Euroopan kaupungeissa. Toimintakeskusten fiktiiviset "aktivistit" välittävät Syyriasta tuhannen ja yhden yön satuja, joiden todenperäisyydestä on tullut kyyninen journalistinen vitsi: todenperäisyyttä ei voi tarkistaa.

Yksi task forcen toimintakeskus, Syrian Observatory for Human Rights (Syyrian ihmisoikeuksien havaintoasema), sijaitsee Coventryssä, Britanniassa. Media on valittanut (mm. HS 5.7.2012), ettei toimistonhoitaja Rami Abdurrahman vastaa sähköposteihin eikä facebook-viesteihin. No, Ramilla on monta juttua vireillä ja hänen aikansa on varattu. Kun Rami ei ole paikalla, hän saattaa olla auttamassa rouvaansa heidän omistamassaan vaateboutiquessa.

Kansainvälinen media on kertonut Darayassa Damaskuksen lähellä tapahtuneesta joukkomurhasta, jossa tapettiin 245 Syyrian kansalaista. Murhasta syytettiin Syyrian armeijaa. Mutta paikalla ollut kokenut ja arvostettu kriittinen journalisti Robert Fisk kertoi 8.9.2012 internetin Rebelionissa, että kaikki hänen puhuttamansa eloonjääneet syyttivät murhasta "kapinallisia", joiden työtä, Fisk sanoo, oli myös 108 uhria vaatinut Houlan joukkomurha.

Vapaan Syyrian armeija

Heinäkuussa 2011 hyökkääjien rahoittamat ja aseistamat "kapinalliset" nimettiin Vapaan Syyrian Armeijaksi. Se ei ole kansanarmeija eikä kansalaisten partisaaniliike vaan koostuu öljysheikkien palkkasotureista, Syyrian armeijan loikkareista ja eri arabimaiden ja Pakistanin ja Afganistanin islamilaislahkojen terroristeista. Joukossa liehuu pahamaineisen Al Qaidan musta lippu.

Vaikka ne ovat sekalainen ja erimielinen joukko, on virheellistä väittää niiden olevan vailla yhtenäistä johtoa, tavoitetta ja ohjelmaa. Ennen kaikkea ne on palkattu sotimaan Syyrian armeijaa vastaan. Niillä on runsaasti raskasta aseistusta, jota ne saavat Saudi-Arabiasta ja Qatarista Turkin avattua rajansa "kapinallisille". Nato-Turkin tiedustelu, CIA ja Israelin Mossad, jotka toimivat sotilastukikohdassa lähellä Syyrian rajaa, osoittavat "kapinallisille" kohteet ja tiedottavat hallituksen joukkojen liikkeistä. Tämän yhteistyön tuloksena "kapinallisten" onnistui tappaa Syyrian puolustusministeri Daoud Rajha heinäkuussa 2012.

Yhteisen tavoitteen ovat asettaneet hyökkääjät. Se on kauaskantoinen: Syyrian ja Iranin vastarinnan tuhoaminen, hallinnon kumoaminen ja koko alueen liittäminen osaksi Naton ja USA:n saartorengasta, joka ympäröi Venäjää ja Kiinaa.

Uusliberalistinen Syyria

Vaikka Syyrian kansalaiset eivät kannata sotaa, jota "kapinalliset" käyvät heidän nimissään, kansan enemmistöllä on sanottavaa presidentti Bashar al-Assadin isältään perimästä yksinvaltaisesta hallinnosta. Syyrian, kuten kaikkien arabimaiden talous on alistettu finanssikapitalismille ja uusliberalismille. Basharin isä Hafez aloitti uusliberalistiset uudistukset ja poika jatkaa niitä. Vuonna 2000 Bashar sääti lain, joka sallii kansainvälisten pääomien voittojen 100-prosenttisen kotiuttamisen. Basharin 5-vuotissuunnitelma vuosiksi 2005-2010 julistettiin USA:n ja EU:n siunauksella "markkinoiden ystäväksi".

Tulokset ovat samat kuin USA:ssa, Euroopassa ja Syyrian naapurimaissa: rikkaat rikastuvat, työttömyys kasvaa, köyhät köyhtyvät. Mutta länsimaat ja öljysheikit eivät käy sotaansa uusliberalismia vastaan, vaan USA:n ja EU:n ulkopoliittisten tavoitteiden puolesta.

Kamppailu Egyptistä

Tässä astuu kuvaan Egypti ja sen edut. Maassa on jo kauan mellastanut uusliberalistinen kapitalismi. Köyhät ja nuoret, jotka ovat valtava enemmistö, vastustavat sitä niin tarmokkaasti, että tekivät vallankumouksen, karkottivat presidentti Mubarakin ja hävisivät erän kenraalijuntalle, joka luopui Mubarakista mutta ei vallastaan. USA ja Israel huokasivat helpotuksesta. Israelin liittolainen Egypti oli aina ollut USA:n sotapolitiikan takuumies.

USA:n johtamalla liittoutumalla oli Mubarakin valtakaudella erinomaiset mahdollisuudet laajentaa sotaa Syyriassa. Uusliberalismi, nöyristely USA:n edessä ja CIA:n lennättämien "terroristivankien" ottaminen käsiteltäviksi eivät suojelleet al-Assadia.

Syyrian murskaaminen on välitavoite. USA:n tähtäimissä on Iran, jonka tuhoamista Israel vaatii. Iranin jälkeen USA:lla olisi jo ote maailmanherruudesta. Mutta tiellä on kaksi estettä: Kiina ja Venäjä, jotka YK:n turvaneuvostossa eivät anna hyökkäyslupaa. Liittoutumaa oli siis vahvistettava. Se tarkoitti Egyptin kytkemistä tukemaan Syyrian sotaa ja sen takana häämöttäviä tavoitteita.

Muhamed Mursin tultua valituksi Muslimiveljien ehdokkaana presidentiksi Egyptin kenraalijuntta otti kesäkuun puolessa välissä kaiken vallan, hajotti parlamentin, omi itselleen lainsäädäntövallan, kavensi presidentin valtaoikeuksia ja otti oikeuden kirjoittaa itse uuden perustuslain.

Mursin astuttua 30. kesäkuuta virkaansa presidenttinä "vailla valtaa" USA päätteli, että nyt oli toimittava. Presidentti Barack Obama kiirehti onnittelemaan Mursia protokollan vastaisesti puhelimitse. Sen jälkeen hän laati Mursille kirjeen ja lähetti valtiosihteeri William Burnsin viemään sen, ei postiin vaan Kairoon. Oliko kirjeessä kutsu valtiovierailulle?

Sitten Kairoon matkusti audienssille ulkoministeri Hillary Clinton ja Hillaryn jälkeen puolustusministeri Leon Panetta. Pöytä oli katettu USA:n ja Egyptin liitolle, jossa kaikki olisi ennallaan ja Israelin pelot karkotettu.

Herra Mursi ryhtyy toimiin

Mutta Mursi otti ja lakaisi vallan kaapanneet kenraalit pois vallasta. Egyptin presidentin verkkosivuilla ilmoitettiin virallisesti, että presidentti Mursi matkustaa vierailulle Kiinaan ja Iraniin. Kiinassa hänen on määrä tavata presidentti Hu Jintao ja Teheranissa hän osallistuu sitoutumattomien maiden liikkeen huippukokoukseen.

Matkalla Islamin konferenssijärjestön kokoukseen Jeddaan Mursin sanotaan esittäneen Syyrian kriisin ratkaisemista neuvottelemalla, ei YK:n eikä Naton välityksellä vaan kontaktiryhmässä, johon kuuluisivat Egypti, Turkki, Saudi-Arabia ja Iran. Mursi osoitti haluavansa Egyptin noudattavan USA:han nähden itsenäistä politiikkaa.

Myöhemmin Mursi on epävirallisissa keskusteluissa Teheranissa muuttanut kontaktiryhmänsä koostumusta: Turkki on epäluotettavana jätetty pois ja mukaan halutaan Venezuela ja naapurimaat Syyria ja Libanon.

Egypti ei ole vahva taloudellinen tekijä Lähi-idässä. Mubarakin valtakausi on vienyt Egyptin talouden perikadon partaalle. Uusliberalismi korjaa satoa: köyhyys rehottaa, sosiaalipalveluja ei ole, työttömyys on valtava ja paisuu. Vuotuinen budjettivaje on 36 000 miljoonaa dollaria, Egypti ostaa ulkoa lähes puolet tarvitsemistaan elintarvikkeista ja lukutaidottomuus lähentelee viittäkymmentä prosenttia. Taloudellisesti heikko Egypti on myös sotilaallisesti heikko. Kansalaiset vaativat talouden hoitoon suunnanmuutosta ja uutta ulkopolitiikkaa, joka vapauttaisi maan Mubarakin kauden yhteistyöstä USA:n ja Israelin kanssa ja palauttaisi Egyptin itsenäisyyden alueellisena toimijana.

Mutta oli kansa mitä mieltä tahansa, Mursin toimeenpanema kenraalien karkotus hallituksesta ja USA:lle annetut pakit saattavat Mursin hallituksineen alttiiksi armeijan, CIA:n ja Mossadin juonittelulle ja vallankaappaukselle.

Egyptin talous on riippuvainen ulkomaanlainoista: Kansainvälisestä valuuttarahastosta,

Persianlahden valtioiden yhteistyöneuvostosta, Islamilaisesta kehityspankista, Saudiarabiasta ja Qatarista, joiden kanssa on sovittu miljardien dollarien lainoista. Lainoista Egypti ei voi vapautua, mutta heikkous voi olla voimaa, joka tuo helpotusta kiperään tilanteeseen.

USA:n tietoinen nolaaminen ja matka Kiinaan johtunevat presidentti Mursin laskelmissa myös siitä, että hän pitää Kiinaa mahdollisena sijoittajana, joka ei aseta ehtoja taloudelliselle yhteistyölle vaan toimii markkinasääntöjen mukaisesti.

Mursin matka Persiaan

Mutta miksi Mursi halusi ärsyttää amerikkalaisia matkustamalla Kiinasta Iraniin, jonka sekä USA että Israel ovat julistaneet arkkivihollisekseen? Hänen puolueensa, Muslimiveljet, ei ole vasemmistolainen eikä edes radikaali. Mukana on paljon vaikutusvaltaisia kelpo liikemiehiä, kapitalisteja, jotka ovat huolissaan sekä omista voitoistaan että Egyptin talouden tilasta. Mursin ja Muslimiveljien vahvin selkänoja Egyptin taloudellisessa ja sotilaallisessa heikkoudessa on kansalaisten yleinen mielipide. Se haluaa rauhaa ja suunnanmuutosta. Egyptille ei ole mitään hyötyä Syyrian sodasta eikä Iranin tuhoamisesta eikä ylipäätään USA:n sotaseikkailuista.

Kiinasta Mursi jatkoi matkaa Teheraniin, sitoutumattomien maiden liikkeen huippukokoukseen, johon Turkki jätti saapumatta. Ensimmäisessä julkilausumassaan sitoutumattomat maat moninaisista ristiriidoistaan ja erimielisyyksistään huolimatta ilmoittivat yksimielisesti vastustavansa kaikkia ulkomaiden sotilaallisia sekaantumisia Syyrian tapahtumiin.

Syyriasta puhuessaan Mursi yllättäen myötäili hyökkääjiä todetessaan, että Syyrian vallankumous suuntautuu sortavaa hallitusta vastaan. Mursin puheenvuoro sai Syyrian valtuuskunnan poistumaan salista, ja Syyrian ulkoministeri syytti Mursia verenvuodatukseen yllyttämisestä Syyriassa. Mursi tarkisti kuitenkin näkemystään vakuuttamalla, että "Egypti on valmis toimimaan kaikkien osapuolten kanssa, jotta verenvuodatus lakkaisi."

Puhuessaan Syyrian kriisistä Iranin varaulkoministeri ja Mursi totesivat yksimielisesti että kriisi on ratkaistava diplomatian keinoin, jotta estettäisiin minkälainen tahansa ulkomaiden sotilaallinen sekaantuminen Syyrian tilanteeseen. USA:n tarkkailija Patrick Ventrell mukautui joustavasti Mursin esitykseen ja ilmoitti, että "USA:lla on sama tavoite kuin Egyptillä: al-Assadin hallituksen poistuminen, verenvuodatuksen päättyminen ja Syyrian siirtyminen kohti demokratiaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista."

Naamat salissa pysyivät peruslukemalla. Kukaan ei provosoitunut, vaikka kaikki tiesivät, että USA:n todellinen tavoite on viedä aloittamansa sota voitokkaaseen loppuun, vuoti paikallista verta miten paljon tahansa. Se kun ei ole kallista amerikkalaista verta.

Muuttuuko maailmanjärjestys?

Herrat Teheranin huippukokouksessa puhuivat vähemmän ja tarkoittivat enemmän kuin sanoivat. Vain Mursi provosoi nimittäessään al-Assadin hallitusta "sortavaksi" ja ilmaistessaan kannatuksensa vallankumoukselle vaikka hyvin tiesi, ketkä sitä aseistivat ja rahoittivat. Eikä al-Assad ole sen sortavampi eikä itsevaltaisempi kuin Saudi-Arabian, Qatarin tai Emiraattien isännät. Moni sitoutumattoman maan presidentti ei ole sen demokraattisempi kuin Assad, ja pahempiakin riittää. Tässä Mursi sai tilaisuuden paikata hieman halkeamia, joita hänen Kiinan ja Teheranin-matkansa oli saattanut aiheuttaa hänen suhteissaan USA:han.

Sitoutumattomien maiden liike oli odottamatta astunut esiin potentiaalisena voimatekijänä, maailman kansojen enemmistönä, jonka etujen mukaista olisi lopettaa sodankäynti Syyriassa, hillitä Israelin ja USA:n hinkua pommittaa Irania ja estää sodan riistäytyminen hallitsemattomaksi. Muhamed Mursi palaa halusta näyttää, että Egyptillä on mahdollisuutensa diplomaattisena tekijänä. Pystyykö hän hajottamaan mahtavan liittoutuman, jolle Assadin kukistaminen on arvovalta-asia?

Tässä vaiheessa sota Syyriassa ja kansainvälinen mediasota jatkuvat. Osapuolet turvautuvat yhä raskaampaan kalustoon. Mutta ensimmäiset puheet on pidetty vaarallisen maailmanjärjestyksen muuttamiseksi.

Näkemyksiä:

M.K.Bhadrakumar, Egipto desaira a EE.UU. www.rebelion.org. 22.8.2012

Mariela Cuadro, Notas para desmenuzar el conflicto de Siria. www.rebelion.org 23.8.2012

Phyllis Bennis, El levantamiento sirio se transforma en una guerra regional y global. www. rebelion.org 18.8.2012

Robert Fisk, www.webislam.com 8.9.2012